Viinikupla

Portugali on myös valkoviinimaa

viinikupla

July 17, 2022

valkoviinit

kaupallinen yhteistyö Portugal Vineyardsin kanssa

Mitä tulee mieleen, jos ajattelet portugalilaista viiniä? Kenties maan perinteinen ylpeys, portviini. Tai sitten edullinen punkku, joita Alkon hyllyt notkuvat, onhan portugalilaiset punaviinit monopolimme myydyimpiä.

Unohda Chardonnayt ja muut tutut rypälelajikkeet. Sekä punaisten että valkoisten rypäleiden osalta Portugalissa keskitytään kotoperäisten lajikkeiden viljelyyn, ja niitähän riittää. Kenties tutuin valkoisista lajikkeista on Alvarinho, joka rajajoen toisella puolella Espanjassa kulkee nimellä Albariño. Se onkin Iberian luoteiskulman viljellyin rypälelajike. Sateisella ja kostealla kasvualueellaan köynnökset kasvatetaan tyypillisesti pergolassa parin metrin korkeudessa maanpinnasta, mikä ehkäisee altistumista homeelle. Vaikka useimmat portugalilaisista valkoviineistä ovat eri rypälelajikkeiden sekoitteita, erityisesti Alvarinhosta tehdään myös yhden lajikkeen viinejä. Rypäle on aromaattinen, hapokas, sitruksinen ja kukkainen. Laadukkaimmat Alvarinhot ovat ryhdikkäitä, runsaita ja ikääntymistäkin kestäviä.

Montaria vegan viinipullo, Portugalin valkoviinit — https://www.portugalvineyards.com/en/alentejo/16276-montaria-vegan-white-2019-5600965800629.html

Vinho verde on täydellinen kesäviini

Luoteis-Portugalin Minho-joen liepeillä tehdään nuoria viinejä appellaation Vinho verde DOC alla, mikä kirjaimellisesti tarkoittaa vihreää viiniä. Kukaan ei tarkalleen ottaen tiedä, mistä nimi on peräisin, mutta kenties vihreys viittaa raakuuteen ja nuoruuteen? Nämä viinit on tarkoitettu nuorina juotaviksi, ja ne ovat ihastuttavan raikkaita, hapokkaita ja hedelmäisiä. Rypäleenä käytetään usein Loureroa tai Alvarinhoa. Jos Portugalissa tilaat terassilla valkoviiniä, on eteesi kannettu kylmä lasi varsin todennäköisesti vinho verdeä. Suomessa myynnissä olevat vinho verdet ovat usein kevyen pirskahtelevia, siis kevyesti hiilihapotettuja, millä jäljitellään entisaikojen pulloissa jatkuneen malolaktisen käymisen seurausta. Pirskahteleviin vinho verde -viineihin ei kuitenkaan Portugalissa tai muissa maissa törmää yhtä helposti. Vinho verde voi olla myös roséviiniä, kuten tässä aiemmassa postauksessani kerron. Yhtä kaikki, vinho verde on kuin tehty aurinkoisena kesäpäivänä terassilla nautittavaksi ja kesäisten salaattien kyytipojaksi.

Muhkeat sekoiteviinit

Portugalilaisille viineille tyypillistä on se, että eri rypälelajikkeita sekoitetaan. Näin on sekä puna- että valkoviinien kohdalla. Tietyistä rypälelajikkeista (esim. Alvarinho, Antao Vaz, Encruzado) tehdään myös yhden lajikkeen korkealaatuisia valkoviinejä, mutta hyvin usein eri lajikkeita sekoitetaan keskenään. Raikkaan vinho verden vastapainoksi Portugalissa tuotetaan hyvin aromaattisia ja täyteläisiä, tammikypsytettyjä valkoviinejä. Alentejon alueella haasteena on paahtava aurinko, joka tekee punaviineistä täyteläisen muhkeita, mutta vaarantaa valkoviinien hapokkuuden. Douron jokilaaksossa ratkaisuna on etsiä mahdollisimman korkeita rinteitä, joissa valkoviini kasvatetaan. Ylhäällä tarjolla on viileämpää ilmaa ja joelta nousevaa tuulenvirettä. Parhaimmat esimerkit ovat mineraalisia, kompleksisisia ja runsaita. Jos olet muhkeiden Chardonnay-viinien ystävä, pidät varmasti myös portugalilaisista valkoviineistä. Aivan oma lukunsa ovat Azorien saariryhmän valkoviinit, jotka ansaitsevat oman postauksensa.

Portugalilaisten viinien yksi mainio puoli on niiden erinomainen hinta-laatu-suhde. Edullisetkin viinit – joita suurin osa maan viineistä on – ovat mutkattomia ja miellyttäviä nauttia. Paras valikoima portugalilaisia viinejä Suomeen toimitettuna löytyy Portugal Vineyards -nimisestä nettikaupasta. Kokeilemistani voin itse suositella esimerkiksi Montaria Vegan White, Moinho Velho Reserve tai Dona Paterna Alvarinho. Alkon valikoimassa kiinnostavia portugalilaisia Alvarinho-viinejä ovat esimerkiksi Anselmo Mendes Contacto Alvarinho, puolikkaassa pullossa myynnissä oleva Muros Antigos (jota olen ostanut Portugalissalin) tai loistava, mutta hintava natuvalkkari Poças Fora da Série Ânfora Vinho Branco.

Miksi punaviini aiheuttaa päänsärkyä?

viinikupla

November 15, 2020

2 Comments

Tilataanko puna- vai valkoviiniä? Valkoista, toivoo moni ystävistäni, sillä punaviini kuulemma laukaisee päänsäryn. Viinipäänsärky iskee jo yhdestä lasillisesta, melko nopeastikin, kertovat ilmiöstä kärsivät. Samaa ei tapahdu valkoviinin kanssa. Mikä siis selittää punaviinin laukaiseman päänsäryn? Yhtä, selkeää syytä ei ole löydetty, mutta selitystä on haettu ainakin näistä tekijöistä.

1. Sulfiitti

Sulfiitit ovat rikkiyhdisteitä, joita esiintyy luonnostaan tietyissä elintarvikkeissa ja joita lisätään säilöntäaineiksi. Ne saattavat aiheuttaa yliherkkyyttä, minkä vuoksi etiketissä on mainittava, jos niitä on käytetty tuotteessa. Sulfiitteja on kaikissa viineissä, sillä niitä syntyy luontaisesti käymisprosesseissa. Sen lisäksi suurimpaan osaan viineistä lisätään sulfiitteja säilyvyyden vuoksi. Ne estävät haitallisten mikrobien kasvua ja säilyttävät viinin tuoreuden, siis estävät sitä muuttumast etikaksi. Sulfiitin merkitys viinin säilyvyydessä oivallettiin jo vuosituhansia sitten.

Sulfiitteja lisätään sekä puna- että valkoviineihin. Itse asiassa valkoviineihin sulfiitteja lisätään usein enemmän kuin punaviineihin. Eniten sulfiitteja on makeissa viineissä, estämässä jäännössokerin käymistä pullotetussa viinissä. Paljon sulfiitteja on myös esimerkiksi kuivatuissa hedelmissä, pullotetussa sitruunamehussa tai hapankaalissa. Jos nämä eivät aiheuta yliherkkyysoireita, on viinipäänsäryn syy tuskin sulfiiteissa.

2. Histamiini

Ikääntyneissä elintarvikkeissa, kuten juustoissa ja punaviinissä on histamiineja, mikä voi aiheuttaa allergisen reaktion ja päänsäryn. Punaviineissä histamiinia voi olla 20-200 % enemmän kuin valkoviinissä. Jos kärsit allergiaoireista, joihin antihistamiini tehoaa, voit testata auttaisiko se myös punaviinin suhteen.

3. Tanniini

Tanniinit ovat fenoliyhdisteitä, joita on viinirypäleen kuoressa, siemenissä ja rypäletertun rangassa. Punaviinit valmistetaan siten, että rypäleistä puristettua mehua uutetaan kuorien kanssa, jotta niistä saadaan viiniin väriä, rakennetta ja makua. Tästä syystä tanniineja on punaviineissä, mutta valkoviineissä vain vähän. Tanniinit eivät maistu vaan tuntuvat suussa: suuta kuivattavana, ikeniin takertuvana, jopa pureksittavana vaikutelmana.

Eri rypälelajikkeissa on eri määrä tanniineja. Tunnetuimpia tanniinisia rypälelajikkeita ovat Nebbiolo, Cabernet Sauvignon, Syrah, Monastrell ja Sangiovese. Myös kypsytys uudessa tammessa lisää tanniinien määrää viinissä. Siksi esimerkiksi Bordeaux’n punaviinit ovat tanniinisia, sekä rypälelajikkeiden että valmistustavan vuoksi. Vähätanninisimpia lajikkeita puolestaan ovat esimerkiksi Pinot Noir, Grenache/Garnacha tai piemontelainen Barbera. Myös monet Beaujolais’n Gamay-rypäleestä tehdyt viinit ovat vähätanniinisia ja kepeitä, joskin erityisesti cru-tason viinejä valmistetaan toisenlaisin menetelmin, niin että lopputulos on intensiivisempi, tanniinisempi ja pitkäikäisempi.

Punaviinin lisäksi tanniineja on runsaasti esimerkiksi mustassa teessä. Jos epäilet tanniineja viinipäänsäryn syyksi, voit tehdä testin teellä. Liota teepussia 5-10 minuuttia normaalia pitempään ja kokeile, laukaiseeko valmis tee päänsäryn.

4. Jokin muu, mikä?

Joskus viinipäänsäryssä on kyse yksinkertaisesti yksilöllisistä eroista. Migreeniin taipuvaisilla punaviini varmasti laukaisee päänsäryn helpommin. Joskus kyse on kehon hormonaalisesta toiminnasta, kun viinipäänsärky ilmaantuu välillä, mutta ei aina. Itse en ole erityisemmin päänsärkyyn taipuvainen, mutta joskus päänsärky saattaa iskeä yhdestä lasillisesta, jos olen syönyt huonosti tai en ole juonut tarpeeksi vettä.

Uskaltaako viinipäänsärkyä poteva sitten ollenkaan juoda punaviiniä? Jos syy ei selvästi ole missään yhdessä tekijässä, sulfiiteissa, histamiinissa tai tanniineissa, voi kokeilla korottaa rimaa viinin laadun suhteen. Halvoissa, massatuotetuissa viineissä on yleisesti ottaen enemmän erilaisia lisättyjä kemikaaleja, joilla viini saadaan tasalaatuiseksi, kuin laatuviineissä. Jotkut vannovat myös alkuviinien nimeen. Niiden filosofiaanhan kuuluu valmistaa viini mahdollisimman puhtaasti, mitään lisäämättä ja mitään poistamatta.

Viinitorstai: Friuli on Italian raikkaiden valkoviinien aitta

viinikupla

July 9, 2020

No Comment

Useimmille Italia viinimaana yhdistyy punaviineihin – tai sitten proseccoon, jonka suosio ei ole laantumassa. Maan pohjoisosissa tuotetaan kuitenkin upeita, raikkaita ja puhdaspiirteisiä valkoviinejä. Tällä saralla viime vuosikymmenien ajalla maineikkain alue on ollut koillis-Italian Friuli, jossa tuotetaan pääasiassa valkoviinejä. Samantyyppisellä profiililla nousussa ovat myös naapurialueet Alto Adige ja Trentino.

Friuli kattaa Italian koillisosat, Venetsiasta itään aina Slovenian rajalle. Viinialue jatkuu itse asiassa valtion rajan toiselle puolelle ja muutamilla viljelijöillä on tarhoja molemmin puolin rajaa. Pohjoisessa vastaan tulevat Dolomiitit, etelässä Adrianmeri ja ihana, historiallinen Triesten kaupunki. Friuli sijaitsee latinalaisen, slaavilaisen, germaanisen ja kreikkalaisen kulttuuripiirin risteyskohdassa ja se on ollut historian saatossa monen eri vallan alla. Aiemmin merellisen silkkitien päätepisteenä tunnettu Trieste oli osa Itävalta-Unkaria vuoteen 1918 asti, mikä selittää kaupungin muusta Italiasta poikkeavan rakennustyylin.

Friuli jakautuu yhdeksään viinialueeseen, joista tärkeimmät ovat kukkulainen Colli Orientali, itäpuolen tasainen Collio sekä suurin ja kaupallisin Grave. Suurin osa Friulin viineistä on valkoisia ja tyypillisesti yhden lajikkeen viinejä. Viljellyimpien rypälelajikkeiden joukosta löytyy sekä kansainvälisesti tunnettuja, kuten Pinot Grigio, Pinot Bianco, Sauvignon Blanc ja Chardonnay että alueen omia, tärkeimpinä Friulano ja Ribolla Gialla sekä Picolit, josta tehdään makeaa viiniä kuivatuista rypäleistä. Collion alueella vastaan tulee myös itäisemmälle Euroopalle tyypillisiä Malvasiaa, Welschrieslingiä sekä Tramineria. Kuohuviiniä tehdään tyypillisimmin Ribolla Giallasta.

Friulissa tehdään myös punaviinejä, joista tyylikkäimmät tulevat Colli Orientalin rinteiltä. Kansainvälisistä lajikkeista yleisimmät ovat Merlot ja Cabernet Franc, alueen omista taas Refosco ja Schiopettino. Slovenian vastaisella rajalla puolestaan on perinne valmistaa intensiivisiä oransseja viinejä amforassa.

Spilimbergon mosaiikkikoulun opiskelija työssään

Friuli on myös matkakohteena tutustumisen arvoinen. Löytyy vuoristoa, merenrantaa ja antiikin raunioita – ja huomattavasti vähemmän turisteja kuin Toskanassa tai Piemontessa. Matkustin Friulissa pari vuotta sitten ja mieli palaa sinne uudelleenkin, sitten joskus kun matkustaminen on taas turvallista. Mieleen ovat jääneet varsinkin Aquileian roomalaisaikainen kaupunki ja Spilimbergon mosaiikkikoulu, jossa opiskelijat ympäri maailmaa opiskelevat mosaiikintekijöiksi. Kulinaristi ei voi ohittaa vierailua prosciuttotehtaalla San Danielessa. Buttrion kesäkuinen viinifestivaali olisi kiva kokea, se on kuulemma lajissaan maan vanhin. Tai sitten isompi Friuli DOC -tapahtuma syyskuussa Udinessa.

Myös viinitilojen suhteen valinnanvaraa löytyy. Useimmat tilat ovat perheomisteisia. Aivan Slovenian rajalla sijaitseva Gravner on ehdoton vierailukohde, jos pitää oransseista viineistä, jotka ovat kypsyneet pitkässä kuorikontaktissa amforassa. Juuri Gravner on ollut alueen pioneeri, joka on alkanut valmistaa Ribolla Giallaa kuorikontaktilla. Laatu maksaa, Gravnerin viinien hinnat alkavat viidestäkympistä. Vierailu pitää varata etukäteen ja se on maksullinen. Toinen tärppi on Gori, moderni ja todella tyylikäs viinitila ylhäällä kukkuloilla. Gorin viinit ovat laadukkaita ja edullisia, ja heidän mukaansa toimitus Suomeen onnistuu. Myös tänne vierailu pitää varata etukäteen. Perillä luvassa on viinien lisäksi paikallisia herkkuja.

Quinta Vale d. Maria: Portugalin parasta viiniä?

viinikupla

September 15, 2019

4 Comments

Hyvä ystäväni on asunut Lissabonissa jo kymmenisen vuotta. Hänen portugalilainen miehensä keräilee viinejä – mutta ainoastaan portugalilaisia. Tälle patrioottisuudelle on tullut lempeästi naljailtua vuosien mittaan, vaikka olenkin aina arvostanut heiltä saatuja tuliaisviinejä. Kerran heidän kyläillessään luonani päätin järjestää sokkotastingin. Valitsin neljä laadukasta punaviiniä eri maista, niiden joukossa yksi portugalilainen, huputin pullot ja pyysin miestä valitsemaan viineistä parhaan. Portugalilainen viini ei voittanut kenenkään mielestä.

Tulosten selvittyä sain valituksia siitä, että en ollut valinnut kovin hyvää esimerkkiä portugalilaisesta viinistä. Lopulta mies myönsi tietävänsä kyllä, että muuallakin osataan tehdä hyviä viinejä. Mutta jos omassa maassa on tarjolla niin paljon laadukasta tuotantoa, niin ei hänellä ole tarvetta juoda muunmaalaisia viinejä. Tämän ymmärsin. Ja olen samaa mieltä siitä, että Portugalissa osataan tehdä loistavia viinejä, erityisesti punaviinejä. Euroopan maista Portugali tarjoaa omasta mielestäni parasta hinta-laatusuhdetta. Suomalaisetkin ovat sen huomanneet. Alkon tilastojen mukaan portugalilaisten viinien kulutus nousee huimaa vauhtia joka kvartaalilla. Valitettavasti suuri osa siitä on laatikkoviinejä tai edullisimman kategorian viinejä. Jos valitsee Alkon hyllystä alle kympin punkun, se kannattaa poimia portugalilaisten joukosta, mutta laadukaampien portugalilaisten – sekä punaisten että valkoisten – viinien valikoima saisi kyllä kasvaa.

Minulla oli onni päästä tutustumaan yhteen portugalilaisista laatuviinintuottajista, kun Quinta Vale d. Marian Francisca van Zeller äskettäin vieraili Suomessa. Viinintekeminen kulkee Franciscalla verissä. Hänen isänsä suku on tehnyt portviinejä katkeamatta neljän sadan vuoden ajan. Quinta Vale d. Maria puolestaan on perustettu Franciscan äidin suvun viinitiluksille. Franciscan isä, Cristiano van Zeller, on jo 16 vuoden ajan kulkenut markkinoimassa Douron viinejä neljän muun tilan edustajan kanssa nimellä Douro Boys. Aiemmin pääasiassa portviineistä tunnettu alue onkin noussut mailmanmaineeseen laadukkaiden punaviinien tuottajana.

Cristiano van Zeller osti Quinta Vale d. Marian vuonna 1996 ja on sen jälkeen sekä laajentanut että modernisoinut tilaa, mutta samalla vaalinut tilusten vanhoja, nyt 60-80 vuoden ikäisiä viiniköynnöksiä. Myös viininvalmistuksessa yhdistyy moderni teknologia tiettyihin ikivanhoihin menetelmiin. Portviiniin käytetyt rypäleet poljetaan edelleen rikki jaloin miesvoimalla (tunnin kestävä poljentaoperaatio on kuulemma niin rankka treeni, että naiset jättäytyvät siitä suosiolla pois). Viinit ovat sekoiteviinejä eri lajikkeista, kahdesta jopa 41:ään lajikkeeseen. Portfoliosta löytyy niin edullisia ja raikkaita arkipunkkuja (muutaman euron hintainen entry level -viini Rufo löytyy myös Alkon valikoimista, joskin huomattavasti hintavampana), portviinejä kuin upeita ja kompleksisia valko- ja punaviinejä, jotka kuuluvat Portugalin hinnakkaimpiin.

Viime keväänä Van Zellerit olivat kahden vaiheilla sen suhteen, pitäisikö heidän viininsä lähettää kilpailemaan Wines of Portugal Challengeen. Kyseessä on maan tärkein viinien arviontilaisuus, jossa kotimaiset ja kansainväliset viiniasiantuntijat valitsevat parhaat edustajat eri kategorioissa, tällä kertaa 1400:n viinin joukosta. Van Zellerit epäröivät siksi, että kilpailuun osallistuminen maksoi. Mutta he päättivät kuitenkin lähteä mukaan, ja lopputulos oli se, että Quinta Vale d. Marian Vinha da Francisca 2016 valittiin sekä parhaaksi punaviiniksi että koko kilpailun parhaaksi viiniksi. Kannatti siis osallistua.

On makuasia, mitä viiniä pitää parhaana. Mutta selvää on, että Quinta Vale d. Maria tuottaa maan parhaimmistoon kuuluvia viinejä. Ja lisää vastaavia löytyy Dourosta muitakin. Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli matkustaa Douroon…

Mistä on roséviinit tehty?

viinikupla

June 15, 2019

No Comment

roséviinit

Lintu vai kala? Roséviini on kuin viinimaailman sieni; ei kasvi- eikä eläinkuntaa, vaan oma kategoriansa.

Vaaleanpunainen viini herättää yllättävän voimakkaita mielipiteitä tuttavapiirissäni. Joidenkin mielestä pinkki juoma on naisten juttu, eikä sellaista mitenkään kehtaa tilata ihmisten ilmoilla (he eivät selvästi ole kuulleet ilmiöstä nimeltä brosé). Eräs taas kieltäytyy koskemastakaan roséviiniin, koska pitää sitä epämääräisenä väliinputoajaviininä. Melkein aina, kun tulee puhe roséviineistä, minulle esitetään kysymys: miten ne oikein tehdään? Sekoitetaan punaista ja valkoista, heh heh?

Itse asiassa osa maailman roséviinistä valmistetaan juuri näin, sekoittamalla valmiiseen valkoviiniin sopiva määrä punaviiniä. Lopputulos voi olla juuri sitä, miltä kuulostaakin; epämääräistä eikä erityisen hienostunutta. Tämä metodi ei olekaan hyväksytty roséviinien valmistuksessa EU:n alueella (ainoa poikkeus ovat rosésamppanjat!). Jos siis juot eurooppalaista roséviiniä, se on aina valmistettu punaisista rypäleistä. Uuden maailman roséviinien valmistusmenetelmästä sen sijaan ei aina voi olla varma. Sellaiset tapaukset kuin Alkon uutuustuote Mud House Sauvignon Blanc Rosé ovat ilmiselviä sekoiteviinejä, sillä valkoisesta Sauvignon Blanc -rypäleestä ei mitenkään saa taiottua vaaleanpunaista viiniä.

Sekä punaisten että valkoisten rypäleiden mehu on aina väritöntä. Väri tulee rypäleiden kuorista ja syvenee sitä mukaa, mitä pitempään kuoret saavat liota mehun kanssa.

Suositumpi – ja siis Euroopassa ainoa sallittu – menetelmä onkin tehdä roséviiniä punaisista rypäleistä. Itse rypälemehu on aina väritöntä, viinin pigmentti tulee rypäleiden kuorista. Rypäleet murskataan ja mehun annetaan liota kuorien kanssa, kunnes saavutetaan haluttu värisävy. Sitten mehu ja kuoret erotellaan toisistaan ja viinin valmistus jatkuu valkoviinin tapaan. Tätä uuttamista kutsutaan maseraatioksi. Se voi kestää muutamasta tunnista pariin päivään, riippuen rypälelajikkeesta. Voimakaspigmenttisten rypäleiden kanssa maseraatio on lyhyt, vähemmän pigmenttiä sisältävien rypäleiden suhteen (esim. Grenache tai Pinot noir) pitempi.

Kuriositeettina mainittakoon, että myös joistakin vaaleista rypäleistä voi saada vaaleanpunaista viiniä. Tässä alapuolella olevassa kuvassa lasissa on Pinot gris -rypäleestä tehtyä viiniä, joka on ollut kolme viikkoa kuorikontaktissa. Koska Pinot gris’n kuori on väriltään harmahtavan vaaleanpunainen, on lopputulos näin upean lohenpunainen. Määritelmällisesti tämä ei kuitenkaan ole roséviini (koska sitä ei ole tehty punaisista rypäleistä) vaan ns. oranssi viini.

Roséviineillä on pitkään ollut maine helppoina, makeahkoina kesäjuomina, joiden laatu ei huimaa päätä. Pirskahteleva, puolikuiva portugalilainen Mateus Rosé on yksi maailman myydyimmistä viineistä – ja edustaa tätä tyyliä. Monilla alueilla roséviiniä tehdään kuitenkin kunnianhimoisesti ja omistautuneesti. Provence on erityisen tunnettu roséviineistään, ja myös eteläisen Rhônen alueella on seutuja, joissa rosé on yhtä yleistä kuin valkoviini. Provencen rosét ovat tyypillisesti väriltään hailakan vaaleanpunaisia tai sipulinkuoreen vivahtavia. Kuumemman ilmanalan rosét puolestaan voivat olla hyvinkin tummanpinkkejä.

Parhaimmillaan roséviineissä valkoviinien raikkaus ja hapokkuus yhdistyy punaviinien marjaisuuteen. Tyylikkäimmät ja hintavimmat roséviinit eivät ole välttämättä helposti kulauteltavia terassiviinejä, vaan vaativat ruokaa seurakseen. Varsinkin rosésamppanjat ovat erinomaisia ruokaviinejä, jotka sopivat vaaleille liharuoille. Siksi roséviini sopii aivan hyvin avattavaksi talvellakin.

Itselleni kuitenkin täydellisin yhdistelmä on kesäilta, vielä kuumana helottava aurinko, kotiterassi ja roséviini, jonka viileys saa lasin hikoilemaan. Aiemmin kesäisin kaapistani löytyi aina Peth-Wetzin Rosé d’une nuit, mutta surukseni en enää saa hankittua sitä Suomesta käsin. Sen verran ehdin saksalaistua vuosien varrella, että totesin saksalaiset rosét erinomaisiksi hinta-laatusuhteeltaan. Onneksi Alkosta löytyi Julius rosé 2018, joka sopii mainiosti omaan suuhuni (vaikka hinta onkin toista kuin mihin aiemmin totuin).