Parhaat viinisovellukset kännykkään

viinikupla
May 31, 2016

2016-05-31 19.34.45

Viisi vuotta sitten minulla ei vielä ollut älypuhelinta enkä oikein ymmärtänyt, mihin sellaista tarvitsisin. Sitten työnantaja lykkäsi minulle iPhonen enkä enää osaa olla ilman. Hiljalleen puhelimeeni on hivuttaunut myös kullanarvoiseksi osoittautuneita viiniaiheisia sovelluksia. Tässä niistä parhaimmat, joita voi käyttää ilmaiseksi.

Vivino

Kun puhelimessasi on tämä app, ei enää koskaan tarvitse seistä sormi suussa kaupan viinihyllyn edessä ja pohtia mikä viini olisi hyvää ja mikä tolkuttoman huonoa. Vivinon avulla voi skannata viinipullon etiketin ja ohjelma hakee muutamissa sekunneissa tietokannasta viinin tiedot ja käyttäjien arviot siitä (1-5 tähteä ja mahdollisuus myös sanalliseen arvioon). Tietokannassa on miljoonia pulloja ja nykyään vain harvoin käy niin, että ohjelma ei tunnista pulloa. Silloin skannaus jää odottamaan päivittäjien manuaalista tunnistusta. Tätä tapahtui alkuaikoina usein, mutta ei siis enää juurikaan. Ohjelmalla voi skannata myös ravintolan viinilistoja päätöksenteon tueksi. Tätä puolta en kuitenkaan ole itse testannut. Käyttäjien mielipiteisiin  perustuvassa arvioinnissa on toki omat varauksensa, mutta jos viinillä on vaikkapa sata arviota ja keskiarvo 2,2 niin kyseessä tuskin on mikään huippuyksilö.

Skannaus ja tunnistus -toiminnon lisäksi Vivinossa on parasta My Wines -välilehti, johon skannaamasi ja arviomasi viinit tallentuvat. Sitä kautta voi muodostaa itselleen oman maistelutietokannan, josta voi tarkistaa mitä pitikään mistäkin viinistä ja tallentaa Wishlistiin kiinnostavia viinejä, joita ei ole vielä saanut käsiinsä.

Sovelluksessa on kaikenlaista muutakin, kuten Nearby Places, jolla voi hakea lähistön viiniä myyviä kauppoja (ja skannaamiinsa viineihin voi vastaavasti lisätä tiedon ostopaikasta ja ostohinnasta), listoja käyttäjien suosimista viineistä maittain tai rypäleittäin, Vivinon omia viiniartikkeleita sekä mahdollisuus seurata muita käyttäjiä ja nähdä heidän päivityksensä aikajanalla. Vivinon perusversio on maksuton. Maksullisessa on tiettyjä lisätoimintoja, kuten personoitu viinin osto-opas, mutta Premium-version kuukausihinta 4,99 euroa ei ole vielä vakuuttanut minua.

 

Delectable

Tämä sovellus on lanseerattu suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Vivino ja nämä kaksi ovat selvästi kilpailijoita. Molemmissa on oleellista viinien skannaus- ja arvostelumahdollisuus. Delectable suosii enemmän interaktiivisuutta, viineihin voi tägätä kenen kanssa niitä nauttii. Täällä tuntuu olevan myös oleellista isojen nimien seuraaminen. Find People -haulla voi hakea viinialan ammattilaisia ja kurkkia, mitä viinejä he juovat. Etusivun uutisvirrassa voi valita joko seuraamiensa henkilöiden päivitykset (Following), trendikkäät viinit (Trending), Delectablen esiinnostamat viinit (Featured) tai kategorioita, jotka on itse valinnut näkymään etusivulla (minulla esim. Champagne ja German Riesling). Delectablella on nykyisin myös oma viinikauppa, joskaan siitä ei taida olla paljon iloa Amerikan ulkopuolella.

Delectable on sen verran samanlainen kuin Vivino, että en jaksa päivittää molempia ja niinpä käytän aktiivisesti vain Vivinoa, jonka latasin jo jokunen vuosi sitten. Jos eri sovellukset kommunikoisivat keskenään niin, että oman viinilistauksen ja arviot pystyisi lataamaan joustavasti ohjelmasta toiseen, tulisi useampaa sovellusta todennäköisesti käytetty aktiivisemmin. Vertaile itse ja päätä, kumpi näistä kahdesta miellyttää enemmän.

 

Wine-searcher

Tämä sovellus on erityisen hyvä vertailemaan viinin hintoja eri kaupoissa. Käytän yleensä tekstihakua, mutta nykyään tässäkin sovelluksessa on olemassa etiketin skannausmahdollisuus. Hakutulos näyttää ensinnä sen, mistä kyseistä viiniä voi ostaa mihinkin hintaan. Toisella välilehdellä voi hakea lisätietoja viinistä (esim. rypäleistä ja alueista löytyy hyvät tausta-artikkelit), keskiarvon viinikriitikkojen arvioista sekä käyttäjien arviot. Hyödyllisintä tässä sovelluksessa edellisiin verrattuna on viinin eri vuosikertojen vertailu. Kustakin vuosikerrasta näkyy arvostelujen keskiarvo sekä keskivertohinta. Näin on helppo silmäillä, mikä vuosikerta missäkin viinissä on arvioitu parhaimmaksi. Sivun alareunassa näkyy myös, mitä muita viinejä samalla tuottajalla on.

 

CellarTracker

Tämä sivusto ja siitä tehty puhelinsovellus sopii henkilölle, jonka kellarissa on useampi pullo viiniä ja joka rakastaa yksityiskohtaisia tilastoja. Olen käyttänyt sitä lähinnä käyttäjien arvioiden lukemiseen (täällä muuten annetaan pisteitä paljon nihkeämmin kuin monessa muussa paikassa). Käyttäjätilin luotuaan voi viinejä hakea hakusanalla tai skannaamalla etiketin tai viivakoodin ja viinejä voi lisätä omaan kellarilistaansa. Tietoihin on mahdollista lisätä hankintapäivä ja -hinta, aikaväli jolloin viini on parhaimmillaan nautittavaksi, montako pulloa on omassa kellarissa jne. Sillä tavalla voi siis tehokkaasti pitää kirjaa siitä, mitä viinejä omistaa ja milloin ne kannattaisi korkata. Jos siis omistaa jonkinlaisen viinikokoelman. Jos elää viinien kanssa pitkälti kädestä suuhun, niin tästä sovelluksesta ei ole paljon iloa. Some-ulottuvuuden puuttuminen tekee siitä muutenkin jo hivenen vanhanaikaisen oloisen.

 

Viiniopas / Viinistä viiniin

Suomalaisia viininystäviä, jotka hankkivat viininsä Alkosta, palvelee joko Pekka Suorsan Viiniopas tai Viinilehden Viinistä viiniin. Viiniopas-sovellus on selkeä, helppokäyttöinen ja hakuvaihtoehtoja on monenlaisia. Myös tässä sovelluksessa on skannausmahdollisuus. Mutta mutta: viimeisimpien käyttäjäarvioiden mukaan ohjelmaa ei enää päivitetä eikä sovellus siis löydä myynnissä olevien uudempien vuosikertojen arvosteluja. Viivakoodin lukeminenkin kuulema tökkii. Ajantasaisempia arvosteluja kaipaavan kannattaa siis kääntyä Viinistä viiniin -sovelluksen puoleen, mutta arvostelujen lukeminen edellyttää kuukausimaksun maksamista (0,99 euroa/kk). Tätä sovellusta en ole siis testannut itse, kun en tarvitse Alkon viinien arvioita. Kertokaapa te muut, onko sovellus kuukausimaksun arvoinen.

 

Viiniaiheisia leffoja

viinikupla
May 23, 2016

Mitä viininörtti tekee iltaisin? Juo tietenkin viiniä ja lukee viinikirjallisuutta sekä katsoo viinin ympärillä pyöriviä elokuvia. No, oikeasti taloudessamme on tuijotettu viime aikoina enemmän Breaking Badia, Better Call Saulia ja Fargoa, mutta miehen ollessa työmatkalla olen usein vaihtanut viinilinjalle.

Ensimmäinen näkemäni viiniä käsittelevä leffa, joka myös aloitti koko genren suosion ja samalla äkillisen maailmanlaajuisen Pinot noir -buumin, oli Sideways (2004). Se on Kalifornian viinialueille sijoittuva road movie, joka kertoo kahden keski-ikäisen ystävyksen pidennetystä polttariretkestä. Miles haluaa kirjailijaksi, suhtautuu viineihin intohimoisesti, vihaa Merlota ja rakastaa Pinot noiria. Jack on henkisesti keskenkasvuinen hurmuri, joka ei pääse eroon naistenmiehen roolistaan edes häiden kynnyksellä. Tästä indie-elokuvasta kasvoi suuri hitti. Se on sekä hauska että liikuttava. Olen nähnyt Sidewaysin ainakin kolmesti ja voisin hyvin katsoa sen vielä uudestaan.

Bottle Shock (2008) on Sidewaysin ohella ainoa vastaan tullut viineihin keskittynyt fiktioelokuva. Se kuvaa viinintekijöitä 70-luvun Kaliforniassa, joka tuolloin oli aivan mitättömyys maailman viinikartalla. Kertomus huipentuu kuuluisaan Pariisin sokkotastingiin vuonna 1976, jossa kalifornialaiset viinit päihittivät ranskalaiset kilpakumppaninsa, kaikkien suureksi tyrmistykseksi. Tämäkin elokuva on sekoitus draamaa ja komediaa, mutta viini on vielä enemmän sen keskiössä kuin Sidewaysissa. Ei ehkä maailmankaikkeuden vaikuttavin elokuva, mutta hei, Alan Rickman on mukana!

Somm on Jason Wisen ohjaama dokumentti neljästä sommelierista, jotka valmistautuvat haastavaan Master Sommelier -kokeeseen. Himoitun tittelin saadakseen pitää läpäistä kolme osiota: teoriakoe, joka kattaa koko maailman viinit, palvelutesti sekä kuuden viinin sokkomaistelu, jossa pitää kyetä arvioimaan viinin rakenne, aromit, rypälelajike, valmistusmaa, -alue ja vuosikerta. Neljä kokelasta hajoilevat vuorotellen paineiden alla. Dokumentti osoittautui sen verran hitiksi, että sille tehtailtiin jo jatko-osa. Somm: Into the Bottle (2015) on aivan erilainen dokumentti kuin edeltäjänsä. Se on puolitoistatuntinen infopläjäys viineistä, joita esittelevät sommelierit ja viinintekijät.

A Year in Burgundy (2013) on David Kennardin dokumentti, jossa seurataan seitsemän burgundilaisen viinintekijäperheen vuotta keväästä talveen ja viinien matkaa viljelmiltä pulloon ja pöytään. Ihastuttavan intohimoiset ranskalaiset nuuhkivat maata käsissään. Suosikkini oli erään erityisen modernin viinitilan omistaja, joka julisti, että ei tämä viinintekeminen mitään taidetta ole. Pitää vain seurata tiukasti rutiineja ja mittarin lukemia, siitä kaikki on kiinni. Vähän myöhemmin hän pukeutuu kokovartalokumipukuun voidakseen murskata rypäleitä omin jaloin, sillä siten niihin saa “paremman tuntuman”. Ja lopuksi hän kertoo, miten viimeisten parin-kolmen vuoden aikana hän on löytänyt uudenlaisen otteen viineistään. Aivan yhtä romantikko kuin muutkin. Tämä dokumentti oli kerrassaan hurmaava. Vuotta myöhemmin ilmestyi A Year in Champagne, jonka rakenne on samanlainen, mutta jonka tunnelmasta en pitänyt yhtä paljon. Pian ensi-iltaan tulee kolmaskin osa, A Year in Port.

Bonuksena vielä uusi tv-sarja, joka on saanut innoituksensa Somm-elokuvasta. Loppusyksystä alkanut Uncorked esittelee kuuden sommelierin matkaa kohti Master Sommelier -koetta. Kuuden 44-minuuttisen jakson aikana päähenkilöihin tutustuu paremmin kuin lyhyessä elokuvassa. Uncorked on tositeeveetä, jossa painonpudottajien, saariseikkailijoiden tai vaimonetsijöiden sijaan seurataan tenttiin valmistautuvia opiskelijoita, lisäksi välissä on tietoiskuja viineistä. Boooring, sanoisi joku, mutta minä kahlasin kaikki jaksot läpi vaikka en yleensä mikään tositeeveefani olekaan.

 

Asiakaspalvelua

viinikupla
May 13, 2016

2016-05-12 18.58.58-2

Kyllä ihmistä hymyilyttää, kun käteen lykätään ilmaisia viinipulloja. Päätin eilen pistäytyä lähikulmillani hiljattain avatussa uudessa viinimyymälässä/kahvilassa. Vin Aqua Vin näyttää olevan Berliinistä peräisin oleva kauppa, jonka liikeideana on myydä laadukkaita viinejä, pienpanimoiden oluita ja paikallisten paahtimoiden kahvia. Hampurin myymälä avattiin kuukausi sitten ja kaikki ei ole tainnut mennä ihan kuin Strömsössä. En päässyt maistamaan viinejä, kun heillä oli kuulema vielä lupa-asiat kesken (joo, osataan sitä Saksassakin!), mutta mukaan ostaminen sentään onnistui. Silmäilin Sancerren roséviiniä, mutta kavahdin vuosikertaa 2011. Kun kysyin myyjältä, voiko noin vanha rosé olla vielä iskussa, hän totesi, että ei oikeastaan. Eivät tiedä, mitä tekisivät hankkimilleen pulloille. Jos haluat, niin saat sen mukaasi ilmaiseksi. Minähän halusin. Jos viini tuntuu niin elähtäneeltä, ettei maistu sellaisenaan, niin teen siitä vaikka sangriaa tai jotain.

Samaan syssyyn kävin sitten noutamassa toisenkin ilmaisen viinipullon. Olen kanta-asiakas kahdessakin lähistöni viinikaupassa. Toisessa niistä saa joka vuosi syntymäpäivänään lahjaksi viinipullon. Toisesta tuli sähköpostilla onnittelut ja 10 euron alennuskuponki. Molemmissa on säännöllisesti kampanjoita, kanta-asiakastarjouksia ja kanta-asiakasiltoja. Ja paikan päällä saa aina ystävällistä, asiantuntevaa ja omistautunutta palvelua. Sekä maistiaisia, jos on vähän epävarma, miellyttääkö viini. Olen aika ahkera verkko-ostaja, hankin netistä kaikenlaista kengistä kosmetiikkaan. Tilaan myös paljon viinejä nettikaupoista. Mutta nämä pienet viinimyymälät ovat sen verran toimivia konsepteja, että kannatan niitä oikein mielelläni.

Pakko kertoa vielä anekdootti viiniin liittyvästä asiakaspalvelutilanteesta, joka oli niin rimanalitus, että vastaavaa harvoin kohtaa. Muutama vuosi sitten istuimme iltaa Romaniassa paikallisten ystävien kanssa. Ajattelimme tilata pullon punaviiniä jaettavaksi. Hetken kuluttua tarjoilija palasi kantaen mukanaan piripintaan täytettyjä laseja, joissa oli valkoviiniä. Huomautimme, että tilasimme kylläkin punaviiniä. Tarjoilija hermostui: mitä sillä värillä on väliä, kun viini on kuivaa, tehän halusitte kuivaa viiniä. Hetken päästä paikan omistajakin saapui meitä haukkumaan. Meidän olisi kuulema pitänyt pyytää paikalle joku, joka tietää viineistä. Oma vika kun emme tajunneet painottaa riittävästi viinin värin merkitystä. Asiakaspalvelu ja asiantuntemus tarkoittavat vähän eri asiaa eri paikoissa…

 

Saksan pohjoisin viinitarha

viinikupla
May 1, 2016

Viiniä viljellään pääasiassa leveysasteiden 30 ja 50 välisellä alueella. Saksan viinialueet sijoittuvat sinne 50:n leveysasteen tuntumaan. Mutta ilmastonmuutoksen myötä viininviljely on vuosi vuodelta mahdollista entistä pohjoisempana. Tanskakin on luettu viinintuottajamaaksi vuodesta 2000 alkaen, maassa on nykyään useita kymmeniä kaupallisia viiniviljelmiä. Myös Ruotsi on seurannut perässä samoihin aikoihin, joskin pienemmillä volyymeilla. Samoin Saksassa tähyillään pohjoiseen päin. Todennäköisesti et tiennyt, että Hampurissa viljellään viiniä.

Hampurin 500 neliömetrin suuruinen viinirinne Stintfang sijaitsee keskellä kaupungin suosituinta turistikohdetta, Landungsbrückenin vanhaa satama-aluetta. Satamasta nousee jyrkkä rinne kohti St. Paulia ja korkealla ylhäällä, etelänpuoleisella rinteellä sijaitsee pikkuruinen viinitarha. Sitä tuskin huomaa, jos sattuu kävelemään ohi, sillä katse ohjautuu rinteeltä avautuviin maisemiin sataman suuntaan. Viiniviljelmän yläpuolella on hostellin takapiha.

Weinberg Stintfang

Viininviljely Hampurissa sai alkunsa, kun stuttgartilaisen viinikylän viljelijät lahjoittivat Hampurin kaupungille Regent- ja Phönix-lajikkeiden pistokkaita. Vuosi oli 1996 ja Hampurin osavaltion parlamentti päätti julistautua viininviljelijöiksi. Ensimmäistä kertaa köynnöksistä saatiin tehtyä viiniä vuonna 2007. Kaupungilla ei sentään ole omaa viinintekijää, vaan kerätyt rypäleet lähetetään Stuttgartiin, jossa viljelijäperhe Currle valmistaa niistä viinin ja lähettää sen takaisin Hampuriin. Määrät ovat pieniä, vuotuinen tuotos jää noin 50 puolikkaaseen pullolliseen. Tämä viini onkin keräilyharvinaisuus, jota ei voi ostaa mistään. Kukin senaattori saa yhden pullon ja jäljelle jäävät lahjoitetaan Hampurin kaupungin tärkeimmille arvovieraille. Täytynee siis hankkiutua jonkin senaattorin lähipiiriin, jos haluan päästä maistamaan tätä viiniä.

Hampurilainen viini on sekoitus valkoisista ja punaisista rypäleistä, joita ei ole eroteltu käymistä varten. Väri on hailakan lohenpunainen, alkoholiprosentti alhainen ja maku hyvin hedelmäinen, kommentoi viiniä Pro Stuttgart -järjestön puheenjohtaja, jonka sanaan meidän on tässä asiassa luottaminen. Laatua hän pitää erittäin hyvänä. Aivan jokaisena vuonna ei viiniä ole saatu tuotettua. Eräänä vuonna köynnöksiin iski sienitauti ja toisena vuonna puolestaan kaikki rypäleet varastettiin. Lienevätkö Reeperbahnilta palanneet juhlijat poimineet hiukopalaksi viinirypäleitä tai joku kunnianhimoinen kotienologi halunnut valmistaa niistä itse viiniä?

Viinitarhasta huolehtivat vapaaehtoiset, joilla riittää puuhaa enemmän olutpullojen ja tupakantumppien keräämisessä kuin säiden aiheuttamien tuhojen korjaamisessa. Heille on kunnia-asia pitää huolta erikoisesta viinitarhasta, vaikka hekään eivät koskaan ole päässeet maistamaan sen tuotosta. Vähän kävi närkästyttämään heidän puolestaan, kyllä nyt pyyteettömästä työstä voisi palkita edes tilkalla tarhan viiniä. Hampurin viinitarhalla ei ole laajenemiskapasiteettia, mutta jään kiinnostuksella odottamaan mitä muutaman vuoden kuluttua saadaan aikaan Itämeren rannan tuntumassa naapuriosavaltiossa. Totuus on, että Hampuri on oikeastaan jo menettänyt tittelinsä Saksan pohjoisimpana viininviljelysalueena.

Viinitorstai: kuohuvaa Englannista

Nyetimber

Mitä tulee mieleen yhdistelmästä britit ja kuohuviini? No tietenkin James Bond, joka on kovasti Bollingerin perään. Mutta brittien oma kuohuviinituotanto on jäänyt monilta pimentoon. Eikä ihmekään, sillä englantilainen laatuviini on verrattain tuore ilmiö ja toisekseen britit juovat suurimman osan omista viineistään itse. En esimerkiksi ole onnistunut bongaamaan yhdestäkään saksalaisesta kaupasta brittikuohareita. Alko on kunnostautunut siinä suhteessa, valikoimasta löytyy kolme eri tuotetta.

Englannissa on itse asiassa viljelty ja tehty viiniä roomalaisajasta asti, mutta 1800-luvulla vapaakauppasopimus teki oman viinintuotannon kannattamattomaksi. Sotavuodet katkaisivat kokonaan 2000-vuotisen viininvalmistusperinteen. Uudelleen se käynnistyi vasta 1960-luvulla yksittäisen viinipioneerin kokeilujen myötä ja lähti sittemmin räjähdysmäiseen kasvuun. Tuoreimpien tilastojen mukaan maassa toimi vuonna 2013 135 viinitilaa, jotka tuottivat 6.3 miljoonaa pulloa viiniä. Yleisimmin viljellyt lajikkeet ovat Chardonnay ja Pinot Noir.

Suurimmaksi osaksi maassa tuotetaan kuohuviiniä ja juuri ne ovatkin niittäneet kansainvälistä mainetta. Käännekohta englantilaiselle viinialalle oli eurooppalaisten kuohuviinien sokkotasting vuonna 2004, jolloin englantilaiset kuohuviinit kiilasivat kymmenen parhaan joukkoon syrjäyttäen monta samppanjaa. Sama on toistunut sen jälkeen useita kertoja. Viimeksi viime viikolla englantilaiset päihittivät samppanjan Pariisin tastingissa kahdessa kategoriassa kolmesta – ja siinä kolmannessakin tuli tasapeli. Nyetimberin Blanc de Blancs esimerkiksi jätti taakseen niinkin nimekkään samppanjan kuin Billecart-Salmon Grand Cru. Sokkotestien tulokset kertovat, että saarivaltioiden kuohuviinit ovat tyylillisesti niin lähellä samppanjaa, että asiantuntijatkin erehtyvät alkuperän arvioimisessa.

Miksi juuri englantilaiset kuohuviinit sitten muistuttavat niin paljon samppanjaa? Valmistusmetodi on tietenkin sama perinteinen samppanjamenetelmä. Myös rypälelajikkeet ovat samoja. Mutta myös monet laatucavat tehdään samalla menetelmällä ja samoista rypäleistä eivätkä ne silti ole samanlaisia kuin samppanja. Oleellista on myös maaperä ja ilmasto. Eteläisen Englannin viinitilat sijaitsevat suurin piirtein samoilla leveysasteilla kuin Champagne (vain hitusen pohjoisempana). Viiniköynnökset on istutettu etelänpuoleisille rinteille kalkkiseen maaperään, joka muistuttaa Champagnea. Ilmastonmuutos on johtanut siihen, että viimeisten vuosikymmenien aikana koleahko ja sateinen saarivaltio onkin ollut otollisempi paikka viinien kasvattamiselle. Myös Champagnessa kamppaillaan joinakin kylmempinä vuosina liian raaoiksi jääneiden rypäleiden kanssa, mutta 2000-luvulla siellä on ollut harvinaisen paljon hyviä vuosikertoja. Englannissa kuulema kymmenestä vuodesta vain kaksi on ideaalisia rypäleiden kypsyyden kannalta, neljä keskivertoa ja neljä surkeaa.

Saarivaltion kuohuvien kirkkain tähti on tällä hetkellä Sussexissa sijaitseva Nyetimber, joka todellakin tuli ensimmäiselle sijalle äskettäisessä Pariisin kuohuviinitastingissa. Olin käymässä Lontoossa kolme viikkoa sitten WSET-tentin vuoksi ja jo etukäteen olin päättänyt, että tentin jälkeen etsin käsiini englantilaista kuohuviiniä. Nyetimber Classic Cuvée Brut 2010 oli sattumanvaraisesti valikoitu viini satunnaisesta myymälästä ja pullon avattuani totesin sen erittäin miellyttäväksi yllätykseksi. Viini uhkui raikkautta, vihreää omenaa, hapokkuutta ja paahteisuutta. Sen jälkeen tekee todellakin mieli tutustua paremmin maan kuohuviinitarjontaan. Hintaa pullolla oli hiukan päälle 30 puntaa eli samppanjan hinnoissa liikutaan.

Lopuksi vielä kiinnostava trivia: Champagnessakin uskotaan jo englantilaisten viinien potentiaaliin. Taittinger on ensimmäinen samppanjatalo, joka on ostanut maata Kentistä ja alkaa tuottaa siellä omia kuohuviaan.