Viinikuningatar

viinikupla
June 18, 2016

kuva: http://www.deutscheweinkoenigin.de/

Ken on heistä kaikkein…viinitietoisin? Saksalaisten viiniperinteiden joukkoon kuuluu 1930-luvulta asti myös kuningattaren kruunajaiset. Kerran vuodessa joku saksalainen nuori nainen valitaan viinikuningattareksi, joka edustaa seuraavan vuoden ajan maansa viinintuotantoa. Kukin viinialue on ensin valinnut oman kuningattarensa, jotka kilpailevat valtakunnallisesta tittelistä tiukassa kisassa. Kandidaateilta edellytetään naimattomuutta sekä perehtymistä saksalaisiin viineihin, jonka voi osoittaa joko alan koulutuksella tai kuulumisella viinintekijäsukuun. Saksan viini-instituutin organisoima kuninkuusmittelö ei kuitenkaan enää ole mikään kauneuskilpailu. Aiempina vuosikymmeninä viinikuningattaria kuvailtiin alueensa terveinä ja punaposkisina neitosina, joilta edellytettiin tanssi- ja puheenpitämisen taitoja. Tätä nykyä finalisteilta testataan viinitietoutta sekä teorian että sokkomaistamisen osalta ja arvioidaan heidän esiintymis- ja kielitaitoaan sekä vientitietouttaan. Voittaja lähtee vuodeksi maailmankiertueelle promoamaan saksalaisia viinejä. Nuoret, kunnianhimoiset naiset näkevät viinikuningattaren tittelin ponnahduslautana urallaan viinimaailmassa.

Frankfurter Allgemein esitteli juuri artikkelissaan Julia Bertramin, joka hallitsi viinikuningattarena kaudella 2012-13. Hän on ahrilainen viinintekijä jo viidennessä polvessa ja on suorittanut tutkinnon Geisenheimin viinikorkeakoulussa. Neiti Bertram on vakuuttunut siitä, että oppi kuninkuusvuonnaan viineistä enemmän kuin olisi muutoin kyennyt viidessä vuodessakaan, pääsihän hän koluamaan läpi maailman kaikki viinialueet. Nyt Bertram on takaisin juurillaan Ahrissa ja tuottaa tätä nykyä omalla nimellään viinejä, joissa pyritään kunnioittamaan ja ilmentämään alueen ominaispiirteitä eli ranskalaista ilmaisua käyttäen terroiria.

Trivia: Viinikuningattaren titteli on tilastojen valossa useimmiten osunut moselilaiselle neitokaiselle (11 kertaa). Kintereillä tulee Pfalz (10 kertaa). Peränpitäjinä ovat Hessische Bergstraße, Mittelrhein ja Saale-Unstrut, joista kullekin voitto on langennut vain kerran.

Mistä saksalaiset ostavat viininsä?

viinikupla
June 5, 2016

2016-04-29 17.15.14-2

On aikamoinen hyppäys muuttaa maasta, jossa alkoholin myyntiä ja kulutusta säädellään eniten Euroopassa maahan, jossa sääntely on toiseksi keveintä (katso Nanny State Index). Viinin ostaja ei olekaan sidottu yhden ketjuliikkeen valikoimiin, hintoihin ja aukioloaikoihin. Puolentoista kilometrin säteellä kodistani on pitkälti toistakymmentä viinimyymälää – ainakin ne, mitkä olen noteerannut. Lisäksi viiniä saa tietenkin ostaa ruokakaupoista. Kaupat ovat Saksassa kiinni sunnuntaisin, mutta ei hätää: jokaisen kioskin hyllystä löytyy viiniä. Olutta ja viiniä voi ostaa myös mukaan ravintolasta tai tilata kotiinkuljetun ruoan mukana. Jos jano yllättää keskellä yötä, niin kaupunkilaisia palvelee myös alkotaksi.

Alkoholin vapaasta saatavuudesta huolimatta saksalaiset eivät kuitenkaan kuluta sitä henkeä kohti merkittävästi enempää kuin suomalaiset. Tarkkoja lukuja on vaikea sanoa, sillä kaikissa löytämissäni tilastoissa luvut vaihtelivat. Suomi ja Saksa eivät kuitenkaan kumpikaan kuulu kovimpien kuluttajien kastiin.

 

2016-06-01 20.02.10

Verkkokauppaostoksilla? Todellisuudessa seuraavaa viinimatkaa suunnittelemassa.

Ostan itse viinit joko erikoiskaupasta tai verkkokaupasta. Muutettuani tänne olin aluksi kovin ihastunut ruokakauppojen viinivalikoimista ja etenkin niiden hinnoista. Testailin niitä ahkerasti etsien omia suosikkejani. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että marketeista ei löydy hyviä viinejä kuin hyvällä säkällä. Niinpä siirryin viinikauppojen asiakkaaksi. Pidän siitä, että valikoima vaihtelee suuresti kaupasta toiseen. Hyllyjen lomassa voi vierähtää jokunen tovi aarteita etsiessä. Joskus harvoin saattaa turhauttaa se, että yksittäiset pienet liikkeet eivät voi pitää valikoimissaan erikoisempia, kalliimpia viinejä, joiden kysyntä on pientä. Esimerkiksi samppanjavalikoima on useimmiten varsin rajallinen. Mutta sitten täytyy vain löytää ne kaupat, joiden tarjonta on tältä osin parasta.

Minä siis ostan viinit erikoismyymälöistä, olenhan kasvanut alkoholimonopolikulttuurissa. Mutta entä paikalliset? Saksan viini-instituutin sivuilta löytyvästä tilastokatsauksesta löytyi vastaus tähänkin. Lähes puolet viineistä ostetaan Saksassa halpakaupoista. Tunnetuimmat halpaketjut ovat Lidl, Penny ja Aldi. Näiden hyllyillä viinien hinnat alkavat reilusta eurosta ja yli vitosen viini on jo hintava. Itse en koske niihin pitkällä tikullakaan. Ainoastaan Lidlin viinejä silmäilen aika ajoin, sillä heillä on perusvalikoiman lisäksi säännöllisesti vaihtuva kausivalikoima. Niiden joukosta on välillä löytänyt kelvollisia arkiviinejä. On Lidlissä myös halpisversioita laatuviineistä, esimerkiksi geneeristä “Baroloa”, “Amaronea” tai “Chateauneuf-du-Papea”. Ne ovat alueen tuottajien kehnoimpia bulkkiviinejä, jotka Lidl on saanut ostettua edullisesti. Yleensä tuottajan/tuottajien nimeä ei ole merkitty.

2016-06-04 16.45.04

Lidlin valikoimaa

Seuraavaksi eniten viinejä ostetaan ns. paremmista ruokakaupoista. Näistä ei löydy sentään euron hintaisia viinejä, mutta pääosa valikoimasta on kuitenkin alle viiden euron luokkaa. Mukaan mahtuu joitakin tunnetuimpia kansainvälisiä brändejä, joita näkee vähän maassa kuin maassa. Yllättävintä tilastossa oli kuitenkin se, että vain kymmenkunta prosenttia viineistä ostettiin erikoiskaupoista, siis viinimyymälöistä. Hitusen enemmän viiniä myytiin itse asiassa suoraan viinitiloilla. Mielelläni itsekin kävisin noutamassa laatikot suoraan tuottajilta, jos vain asuisin lähempänä viinialueita.

Tilastot paljastivat myös sen yllättävän seikan, että vaikka saksalaiset kuluttavatkin suurimman osan omasta viinintuotannostaan itse, niin he juovat sitäkin enemmän muualta tuotuja viinejä. Eniten maahan tuodaan viinejä Italiasta, Espanjasta ja Ranskasta. Suomessahan tuonnin kärjessä ovat uuden maailman maat.

Monopolittomassa maassa asuminen on saanut minut tarkastelemaan uudelta kantilta Suomessa käydyn alkoholipoliittisen keskustelun väittämiä. Sitkeästi hoetaan sitä, että viinin myynti ruokakaupassa vaikuttaisi negatiivisesti tarjonnan laatuun. Pirkka-viineistä puhutaan pilkalliseen sävyyn. Aivan varmasti marketeille tulisi omat merkit, aivan kuten maailmallakin. Ja sekin on totta, että perusmarketissa ei olisi kovin monipuolista valikoimaa, kuten ei ole vaikkapa Saksan ruokakaupoissakaan. Oleellista on, että viinin myynnin vapautumisen tulisi johtaa aitoon kilpailutilanteeseen ja pienyrittäjien mahdollisuuteen päästä markkinoille. Alkojen määrä tietenkin vähenisi, mutta se ei tarkoittaisi viinivalikoiman supistumista – muualla kuin Alkoissa. Niiden rinnalle tulisi kokonaan uusi ilmiö: yksityiset viinimyymälät, kenties uudet ketjutkin. Se olisi kokonaan uusi maailma viineistä kiinnostuneille kuluttajille.

Parhaat viinisovellukset kännykkään

viinikupla
May 31, 2016

2016-05-31 19.34.45

Viisi vuotta sitten minulla ei vielä ollut älypuhelinta enkä oikein ymmärtänyt, mihin sellaista tarvitsisin. Sitten työnantaja lykkäsi minulle iPhonen enkä enää osaa olla ilman. Hiljalleen puhelimeeni on hivuttaunut myös kullanarvoiseksi osoittautuneita viiniaiheisia sovelluksia. Tässä niistä parhaimmat, joita voi käyttää ilmaiseksi.

Vivino

Kun puhelimessasi on tämä app, ei enää koskaan tarvitse seistä sormi suussa kaupan viinihyllyn edessä ja pohtia mikä viini olisi hyvää ja mikä tolkuttoman huonoa. Vivinon avulla voi skannata viinipullon etiketin ja ohjelma hakee muutamissa sekunneissa tietokannasta viinin tiedot ja käyttäjien arviot siitä (1-5 tähteä ja mahdollisuus myös sanalliseen arvioon). Tietokannassa on miljoonia pulloja ja nykyään vain harvoin käy niin, että ohjelma ei tunnista pulloa. Silloin skannaus jää odottamaan päivittäjien manuaalista tunnistusta. Tätä tapahtui alkuaikoina usein, mutta ei siis enää juurikaan. Ohjelmalla voi skannata myös ravintolan viinilistoja päätöksenteon tueksi. Tätä puolta en kuitenkaan ole itse testannut. Käyttäjien mielipiteisiin  perustuvassa arvioinnissa on toki omat varauksensa, mutta jos viinillä on vaikkapa sata arviota ja keskiarvo 2,2 niin kyseessä tuskin on mikään huippuyksilö.

Skannaus ja tunnistus -toiminnon lisäksi Vivinossa on parasta My Wines -välilehti, johon skannaamasi ja arviomasi viinit tallentuvat. Sitä kautta voi muodostaa itselleen oman maistelutietokannan, josta voi tarkistaa mitä pitikään mistäkin viinistä ja tallentaa Wishlistiin kiinnostavia viinejä, joita ei ole vielä saanut käsiinsä.

Sovelluksessa on kaikenlaista muutakin, kuten Nearby Places, jolla voi hakea lähistön viiniä myyviä kauppoja (ja skannaamiinsa viineihin voi vastaavasti lisätä tiedon ostopaikasta ja ostohinnasta), listoja käyttäjien suosimista viineistä maittain tai rypäleittäin, Vivinon omia viiniartikkeleita sekä mahdollisuus seurata muita käyttäjiä ja nähdä heidän päivityksensä aikajanalla. Vivinon perusversio on maksuton. Maksullisessa on tiettyjä lisätoimintoja, kuten personoitu viinin osto-opas, mutta Premium-version kuukausihinta 4,99 euroa ei ole vielä vakuuttanut minua.

 

Delectable

Tämä sovellus on lanseerattu suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Vivino ja nämä kaksi ovat selvästi kilpailijoita. Molemmissa on oleellista viinien skannaus- ja arvostelumahdollisuus. Delectable suosii enemmän interaktiivisuutta, viineihin voi tägätä kenen kanssa niitä nauttii. Täällä tuntuu olevan myös oleellista isojen nimien seuraaminen. Find People -haulla voi hakea viinialan ammattilaisia ja kurkkia, mitä viinejä he juovat. Etusivun uutisvirrassa voi valita joko seuraamiensa henkilöiden päivitykset (Following), trendikkäät viinit (Trending), Delectablen esiinnostamat viinit (Featured) tai kategorioita, jotka on itse valinnut näkymään etusivulla (minulla esim. Champagne ja German Riesling). Delectablella on nykyisin myös oma viinikauppa, joskaan siitä ei taida olla paljon iloa Amerikan ulkopuolella.

Delectable on sen verran samanlainen kuin Vivino, että en jaksa päivittää molempia ja niinpä käytän aktiivisesti vain Vivinoa, jonka latasin jo jokunen vuosi sitten. Jos eri sovellukset kommunikoisivat keskenään niin, että oman viinilistauksen ja arviot pystyisi lataamaan joustavasti ohjelmasta toiseen, tulisi useampaa sovellusta todennäköisesti käytetty aktiivisemmin. Vertaile itse ja päätä, kumpi näistä kahdesta miellyttää enemmän.

 

Wine-searcher

Tämä sovellus on erityisen hyvä vertailemaan viinin hintoja eri kaupoissa. Käytän yleensä tekstihakua, mutta nykyään tässäkin sovelluksessa on olemassa etiketin skannausmahdollisuus. Hakutulos näyttää ensinnä sen, mistä kyseistä viiniä voi ostaa mihinkin hintaan. Toisella välilehdellä voi hakea lisätietoja viinistä (esim. rypäleistä ja alueista löytyy hyvät tausta-artikkelit), keskiarvon viinikriitikkojen arvioista sekä käyttäjien arviot. Hyödyllisintä tässä sovelluksessa edellisiin verrattuna on viinin eri vuosikertojen vertailu. Kustakin vuosikerrasta näkyy arvostelujen keskiarvo sekä keskivertohinta. Näin on helppo silmäillä, mikä vuosikerta missäkin viinissä on arvioitu parhaimmaksi. Sivun alareunassa näkyy myös, mitä muita viinejä samalla tuottajalla on.

 

CellarTracker

Tämä sivusto ja siitä tehty puhelinsovellus sopii henkilölle, jonka kellarissa on useampi pullo viiniä ja joka rakastaa yksityiskohtaisia tilastoja. Olen käyttänyt sitä lähinnä käyttäjien arvioiden lukemiseen (täällä muuten annetaan pisteitä paljon nihkeämmin kuin monessa muussa paikassa). Käyttäjätilin luotuaan voi viinejä hakea hakusanalla tai skannaamalla etiketin tai viivakoodin ja viinejä voi lisätä omaan kellarilistaansa. Tietoihin on mahdollista lisätä hankintapäivä ja -hinta, aikaväli jolloin viini on parhaimmillaan nautittavaksi, montako pulloa on omassa kellarissa jne. Sillä tavalla voi siis tehokkaasti pitää kirjaa siitä, mitä viinejä omistaa ja milloin ne kannattaisi korkata. Jos siis omistaa jonkinlaisen viinikokoelman. Jos elää viinien kanssa pitkälti kädestä suuhun, niin tästä sovelluksesta ei ole paljon iloa. Some-ulottuvuuden puuttuminen tekee siitä muutenkin jo hivenen vanhanaikaisen oloisen.

 

Viiniopas / Viinistä viiniin

Suomalaisia viininystäviä, jotka hankkivat viininsä Alkosta, palvelee joko Pekka Suorsan Viiniopas tai Viinilehden Viinistä viiniin. Viiniopas-sovellus on selkeä, helppokäyttöinen ja hakuvaihtoehtoja on monenlaisia. Myös tässä sovelluksessa on skannausmahdollisuus. Mutta mutta: viimeisimpien käyttäjäarvioiden mukaan ohjelmaa ei enää päivitetä eikä sovellus siis löydä myynnissä olevien uudempien vuosikertojen arvosteluja. Viivakoodin lukeminenkin kuulema tökkii. Ajantasaisempia arvosteluja kaipaavan kannattaa siis kääntyä Viinistä viiniin -sovelluksen puoleen, mutta arvostelujen lukeminen edellyttää kuukausimaksun maksamista (0,99 euroa/kk). Tätä sovellusta en ole siis testannut itse, kun en tarvitse Alkon viinien arvioita. Kertokaapa te muut, onko sovellus kuukausimaksun arvoinen.

 

Viiniaiheisia leffoja

viinikupla
May 23, 2016

Mitä viininörtti tekee iltaisin? Juo tietenkin viiniä ja lukee viinikirjallisuutta sekä katsoo viinin ympärillä pyöriviä elokuvia. No, oikeasti taloudessamme on tuijotettu viime aikoina enemmän Breaking Badia, Better Call Saulia ja Fargoa, mutta miehen ollessa työmatkalla olen usein vaihtanut viinilinjalle.

Ensimmäinen näkemäni viiniä käsittelevä leffa, joka myös aloitti koko genren suosion ja samalla äkillisen maailmanlaajuisen Pinot noir -buumin, oli Sideways (2004). Se on Kalifornian viinialueille sijoittuva road movie, joka kertoo kahden keski-ikäisen ystävyksen pidennetystä polttariretkestä. Miles haluaa kirjailijaksi, suhtautuu viineihin intohimoisesti, vihaa Merlota ja rakastaa Pinot noiria. Jack on henkisesti keskenkasvuinen hurmuri, joka ei pääse eroon naistenmiehen roolistaan edes häiden kynnyksellä. Tästä indie-elokuvasta kasvoi suuri hitti. Se on sekä hauska että liikuttava. Olen nähnyt Sidewaysin ainakin kolmesti ja voisin hyvin katsoa sen vielä uudestaan.

Bottle Shock (2008) on Sidewaysin ohella ainoa vastaan tullut viineihin keskittynyt fiktioelokuva. Se kuvaa viinintekijöitä 70-luvun Kaliforniassa, joka tuolloin oli aivan mitättömyys maailman viinikartalla. Kertomus huipentuu kuuluisaan Pariisin sokkotastingiin vuonna 1976, jossa kalifornialaiset viinit päihittivät ranskalaiset kilpakumppaninsa, kaikkien suureksi tyrmistykseksi. Tämäkin elokuva on sekoitus draamaa ja komediaa, mutta viini on vielä enemmän sen keskiössä kuin Sidewaysissa. Ei ehkä maailmankaikkeuden vaikuttavin elokuva, mutta hei, Alan Rickman on mukana!

Somm on Jason Wisen ohjaama dokumentti neljästä sommelierista, jotka valmistautuvat haastavaan Master Sommelier -kokeeseen. Himoitun tittelin saadakseen pitää läpäistä kolme osiota: teoriakoe, joka kattaa koko maailman viinit, palvelutesti sekä kuuden viinin sokkomaistelu, jossa pitää kyetä arvioimaan viinin rakenne, aromit, rypälelajike, valmistusmaa, -alue ja vuosikerta. Neljä kokelasta hajoilevat vuorotellen paineiden alla. Dokumentti osoittautui sen verran hitiksi, että sille tehtailtiin jo jatko-osa. Somm: Into the Bottle (2015) on aivan erilainen dokumentti kuin edeltäjänsä. Se on puolitoistatuntinen infopläjäys viineistä, joita esittelevät sommelierit ja viinintekijät.

A Year in Burgundy (2013) on David Kennardin dokumentti, jossa seurataan seitsemän burgundilaisen viinintekijäperheen vuotta keväästä talveen ja viinien matkaa viljelmiltä pulloon ja pöytään. Ihastuttavan intohimoiset ranskalaiset nuuhkivat maata käsissään. Suosikkini oli erään erityisen modernin viinitilan omistaja, joka julisti, että ei tämä viinintekeminen mitään taidetta ole. Pitää vain seurata tiukasti rutiineja ja mittarin lukemia, siitä kaikki on kiinni. Vähän myöhemmin hän pukeutuu kokovartalokumipukuun voidakseen murskata rypäleitä omin jaloin, sillä siten niihin saa “paremman tuntuman”. Ja lopuksi hän kertoo, miten viimeisten parin-kolmen vuoden aikana hän on löytänyt uudenlaisen otteen viineistään. Aivan yhtä romantikko kuin muutkin. Tämä dokumentti oli kerrassaan hurmaava. Vuotta myöhemmin ilmestyi A Year in Champagne, jonka rakenne on samanlainen, mutta jonka tunnelmasta en pitänyt yhtä paljon. Pian ensi-iltaan tulee kolmaskin osa, A Year in Port.

Bonuksena vielä uusi tv-sarja, joka on saanut innoituksensa Somm-elokuvasta. Loppusyksystä alkanut Uncorked esittelee kuuden sommelierin matkaa kohti Master Sommelier -koetta. Kuuden 44-minuuttisen jakson aikana päähenkilöihin tutustuu paremmin kuin lyhyessä elokuvassa. Uncorked on tositeeveetä, jossa painonpudottajien, saariseikkailijoiden tai vaimonetsijöiden sijaan seurataan tenttiin valmistautuvia opiskelijoita, lisäksi välissä on tietoiskuja viineistä. Boooring, sanoisi joku, mutta minä kahlasin kaikki jaksot läpi vaikka en yleensä mikään tositeeveefani olekaan.

 

Asiakaspalvelua

viinikupla
May 13, 2016

2016-05-12 18.58.58-2

Kyllä ihmistä hymyilyttää, kun käteen lykätään ilmaisia viinipulloja. Päätin eilen pistäytyä lähikulmillani hiljattain avatussa uudessa viinimyymälässä/kahvilassa. Vin Aqua Vin näyttää olevan Berliinistä peräisin oleva kauppa, jonka liikeideana on myydä laadukkaita viinejä, pienpanimoiden oluita ja paikallisten paahtimoiden kahvia. Hampurin myymälä avattiin kuukausi sitten ja kaikki ei ole tainnut mennä ihan kuin Strömsössä. En päässyt maistamaan viinejä, kun heillä oli kuulema vielä lupa-asiat kesken (joo, osataan sitä Saksassakin!), mutta mukaan ostaminen sentään onnistui. Silmäilin Sancerren roséviiniä, mutta kavahdin vuosikertaa 2011. Kun kysyin myyjältä, voiko noin vanha rosé olla vielä iskussa, hän totesi, että ei oikeastaan. Eivät tiedä, mitä tekisivät hankkimilleen pulloille. Jos haluat, niin saat sen mukaasi ilmaiseksi. Minähän halusin. Jos viini tuntuu niin elähtäneeltä, ettei maistu sellaisenaan, niin teen siitä vaikka sangriaa tai jotain.

Samaan syssyyn kävin sitten noutamassa toisenkin ilmaisen viinipullon. Olen kanta-asiakas kahdessakin lähistöni viinikaupassa. Toisessa niistä saa joka vuosi syntymäpäivänään lahjaksi viinipullon. Toisesta tuli sähköpostilla onnittelut ja 10 euron alennuskuponki. Molemmissa on säännöllisesti kampanjoita, kanta-asiakastarjouksia ja kanta-asiakasiltoja. Ja paikan päällä saa aina ystävällistä, asiantuntevaa ja omistautunutta palvelua. Sekä maistiaisia, jos on vähän epävarma, miellyttääkö viini. Olen aika ahkera verkko-ostaja, hankin netistä kaikenlaista kengistä kosmetiikkaan. Tilaan myös paljon viinejä nettikaupoista. Mutta nämä pienet viinimyymälät ovat sen verran toimivia konsepteja, että kannatan niitä oikein mielelläni.

Pakko kertoa vielä anekdootti viiniin liittyvästä asiakaspalvelutilanteesta, joka oli niin rimanalitus, että vastaavaa harvoin kohtaa. Muutama vuosi sitten istuimme iltaa Romaniassa paikallisten ystävien kanssa. Ajattelimme tilata pullon punaviiniä jaettavaksi. Hetken kuluttua tarjoilija palasi kantaen mukanaan piripintaan täytettyjä laseja, joissa oli valkoviiniä. Huomautimme, että tilasimme kylläkin punaviiniä. Tarjoilija hermostui: mitä sillä värillä on väliä, kun viini on kuivaa, tehän halusitte kuivaa viiniä. Hetken päästä paikan omistajakin saapui meitä haukkumaan. Meidän olisi kuulema pitänyt pyytää paikalle joku, joka tietää viineistä. Oma vika kun emme tajunneet painottaa riittävästi viinin värin merkitystä. Asiakaspalvelu ja asiantuntemus tarkoittavat vähän eri asiaa eri paikoissa…