Nettiviinikauppoja, jotka (vielä) toimittavat Suomeen

viinikupla
May 23, 2017

viiniä netistä

Lähiaikoina suomalaisille viininystäville, jotka ovat tottuneet tilaamaan viiniä netistä, on kantautunut huonoja uutisia yksi toisensa perään. Parin viikon sisällä sekä Decantalo, XtraWine että Vinatis ilmoittivat nettisivuillaan, että eivät enää toimita viiniä Suomeen. Näistä ensiksi mainittu ilmoitti syyksi Suomeen “äskettäin perustetun monopolin”, jonka johdosta viinin maahantuonti on laitonta. Mitä ihmettä? Mikä äskettäin perustettu monopoli? Ja miksi näin moni nettikauppa päätti pudottaa Suomen listaltaan samanaikaisesti? Tuskin on sattumaa, että Helsingin hovioikeus antoi päätöksensä ns. Alkotaxi-tapauksessa vain pari viikkoa ennen näiden nettikauppojen suunnamuutosta. Päätöksen tulkinnat tuntuvat vaihtelevan kovasti. Esimerkiksi Hesari uutisoi päätöksestä sillä kärjellä, että mietojen alkoholijuomien etämyyntiä pitäisi helpottaa ja että hovioikeus lievensi aiempaa käräjäoikeuden päätöstä. Sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan näyttää tulkitsevan, että viini ei ole mieto juoma ja siten viinin etämyynti Suomeen on rangaistava teko. Näyttää siltä, että jokin taho (verottaja? tulli?) on tarttunut heti päätöksen tultua toimeen ja lähettänyt uhkauskirjeitä ulkomaisille nettikaupoille. Suomi on sen verran pieni markkina-alue, että monen firman helpoin ratkaisu on yksinkertaisesti lakata toimittamasta tuotteitaan sinne. Erikoista on, että tämän päätöksen teki myös Vinatis, joka jo jonkin aikaa on maksanut mallikelpoisesti tullin myyjältä vaatimia veroja Suomeen.

Etämyyntiasiasta on kiistelty vuosikausia ja viimeistä käännettä asiaan tuskin on nähty. Sopii toivoa, että näidenkin kauppojen kohdalla kyse todella on vain väliaikaisesta ratkaisusta. Kaikki suomalaiset viininharrastajat tietävät, että Alkon valikoiman rajat tulevat nopeasti vastaan, jos tosissaan haluaa paneutua jonkin tietyn alueen viineihin. Kyse ei ole vain halvempien pullojen, vaan nimenomaan laajemman valikoiman metsästyksestä. Siihen ulkomaiset nettikaupat ovat korvaamattomia. Tässä omat tärppini saksalaisista nettikaupoista, joiden valikoima on hyvä ja jotka toimittavat Suomeen. Ainakin toistaiseksi. Näiden ulkomaisten kauppojen lisäksi nykyään voi tilata viiniä netistä myös kotimaisilta toimijoilta. Niistä minulla ei ole kokemusta, mutta vinkatkaa toki parhaista kaupoista kommenttiketjussa.

Vinexus

vinexus.de on saksalainen kauppa, jonka valikoimissa on viinejä ympäri maailmaa. Painopiste on edullisemmissa arkiviineissä. Aloittelijaa ilahduttavat valmiit viinipaketit, joita on tarjolla esimerkiksi rypälelajeittain, maittain tai teemoittain. Toimituskustannukset ovat kohtuulliset: 10 euroa maksimissaan 18 pullon tilaukselle.

Vinos

vinos.de on Decantalon saksalainen vastine, espanjalaisiin viineihin keskittynyt verkkokauppa. Valikoima on valtava ja toimituskulut Suomeen maksimissaan 12 pullon erälle on 9,95 euroa. Firma huomauttaa, että Suomen ja Ruotsin ylimääräisten alkoholiverojen vuoksi tilaajan pitää olla yhteydessä tulliin, ongelma on siis tiedostettu tässäkin kaupassa, mutta ratkaisu ei ole aivan optimaalinen. En ole itse vielä käyttänyt tätä kauppaa, mutta se on valittu viime vuonna Saksan parhaaksi nettiviinikaupaksi, joten suositukset ainakin ovat kohdillaan.

Superiore

superiore.de on italialaisten viinien ystävien karkkikauppa. Valikoima on täälläkin hengästyttävän laaja. Superiore on Vinatiksen tavoin hiljattain lisännyt Suomeen toimitettaviin viineihin valmisteveron, joka on 3,15 eur/pullo. Toivottavasti käytäntö takaa sen, että Suomi pysyy jatkossakin listalla. Toimituskulut ovat hieman edellisiä kauppoja korkeammat, maksimissaan 12 pulloa saapuu perille 16:lla eurolla.

Weinwelt Langefeld

Weinwelt Langefeld on erikoistunut luomu- ja biodynamisiin viineihin, joita valikoimassa on lähes tuhat. Tämän saksalaisen yrityksen taustalla on suomalainen omistaja. Siksi kaupalla on kahdet eri nettisivut: http://www.weinwelt-langefeld.com/ palvelee suomeksi ja suomalaisia asiakkaita, tuotteiden hinnat sisältävät kaikki tarvittavat verot. Asiakkaalla on myös mahdollista noutaa tilaamansa tuotteet Tallinnasta, tällöin loppulaskussa näkyvät valmisteverottomat hinnat (jotka ovat samat kuin heidän saksankielisillä sivuillaan). Toimituskulut ovat 16,90 eur/12 pulloa. En ole itse testannut tätä kauppaa, joten en osaa sanoa omakohtaisia kokemuksia siitä. Mutta luomuvalikoima ja suomenkielinen palvelu kiinnostaa varmasti monia.

 

PS. Viini-lehden sivuilla on hyvä yhteenveto siitä, mitä viiniä netistä tilaavan tulee tietää.

 

Blogisynttärit

viinikupla
April 17, 2017

Viinikupla viiniblogi

Vuosi sitten elämässäni ei tapahtunut mitään merkittäviä ulkoisia muutoksia. Mutta silti – tai juuri siksi – oli tarve johonkin uuteen. Sanottavaa oli paljon, vaikka päivätyökseni puhetyöläinen olenkin. Aloitin siis blogin, lähes vuosikymmenen tauon jälkeen. Kirjoitin sekalaisia mietteitä: ulkosuomalaisuudesta, monikielisen lapsiperheen arjesta, elämästä Saksassa. Pian heitin soppaan pari viiniaiheista postausta, olinhan juuri aloittanut WSET 2-kurssin ja pitkään hiljaisella liekillä kytenyt viiniharrastus oli leimahtanut täyteen roihuun. Huomasin samoin tein, että tästä haluan kirjoittaa enemmänkin. En kuitenkaan halunnut sotkea liikaa jo ennestään moneen suuntaan paisuvaa lifestyle-blogiani. Oli parasta perustaa kokonaan uusi, kun kerran bloggaamisen vauhtiin olin päässyt. Tasan vuosi sitten Viinikupla näki päivänvalon.

Alusta asti olen pyrkinyt kirjoittamaan blogia, jollaista itsekin haluaisin lukea siinä vaiheessa kun viinien maailma on vielä verrattain uusi. Koska opiskelin ja opiskelen edelleen viinitietoutta, oli luontevaa kirjoittaa peruasioita eri alueista, rypälelajikkeista ja viinityyleistä sekä myös pohdiskelevampia juttuja viinikulttuurista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Halusin luoda matalan kynnyksen viiniblogin, jonka seuraaminen ei vaadi erityistä viiniharrastuneisuutta. Tältä osin kotimaisia blogiesikuviani olivat Blanc de Blancs ja jo kuopattu Viinillä. Minulle luontevinta ei ole kirjoittaa yksityiskohtaisia arvioita yksittäisistä viineistä. Mutta tältä osin korkealaatuista tarjontaa onkin jo riittävästi (ks. Linkkejä-sivu) ja seuraan kyllä mielenkiinnolla mitä blogikollegat maistamistaan viineistä kirjoittavat.

Vuoden aikana viinitietouteni on karttunut yhden WSET-tason verran enemmän, mikä toivottavasti on näkynyt postausten terävöitymisenä. Toivon kuitenkin, että pystyn jatkossakin kirjoittamaan viineistä tavalla ja tasolla, joka ei vaadi lukijalta liikaa esiymmärrystä. Vuoden aikana ilmestyneistä 79 postauksesta luetuimpia ovat olleet ne, joissa olen pohdiskellut onko viini vegaanista, mitkä ovat parhaat viiniaiheiset mobiilisovellukset, mitä on Chateauneuf-du-Pape ja mitkä ovat Saksan perinteiset ja uudet viinialueet. Kuulisin mielelläni, mistä haluaisit lukea lisää ja mitä taas voisi jättää vähemmälle. Kerro toki ajatuksistasi kommenttikentässä!

Blogisynttäreiden kunniaksi päätin arpoa lukijoiden kesken yhden saksalaisen laatukuohuviinin. Arvonnan yksityiskohdat löydät Viinikuplan Facebook-sivuilta. Ja sain vielä jotain muutakin aikaiseksi ensimmäisen bloggausvuoden kunniaksi: Viinikuplan englanninkielinen versio Wine Bubble on hiljalleen valmistumassa. Aion jatkossa kirjoittaa sinne osittain samoja juttuja kuin tänne, mutta hieman eri näkökulmasta. Toivottavasti kuljet mukana myös toisella kotimaisella.

Opi arvioimaan viiniä sen värin perusteella

viinikupla
March 24, 2017

viinin värisävyt

Kun seuraavan kerran tartut viinilasiin, pysähdy hetkeksi katselemaan sen sisältöä. Viinin väri kertoo enemmän kuin uskotkaan. Valkoviini ei ole valkoista eikä punaviini punaista, vaan molemmista löytyy laaja skaala eri sävyjä. Harjaantunut viininmaistelija pystyy jo viinin ulkonäön perusteella tekemään alustavia johtopäätöksiä siitä, millainen viinin tyyli mahtaa olla. Se ei ole taikuutta, vaan tiettyjen periaatteiden tuntemusta.

Eri rypälelajikkeet näyttävät jo viiniköynnöksissä erivärisiltä. Jotkut valkoviinilajikkeet ovat kuultavan vaaleita, toiset taas vaaleanpunaisia tai jopa harmahtavia. Punaviinilajikkeista toiset rypäleet ovat helakan viininpunaisia ja toiset taas melkein mustia. Ei siis mikään ihme, että eri rypäleistä tulee eriväristä viiniä. Jos tarkkoja ollaan, niin sekä (melkein kaikkien) punaisten että valkoisten rypäleiden hedelmäliha ja niistä irtoava neste on vaaleaa – väri tulee itse asiassa kuorista ja intensiteetti riippuu siitä, kuinka pitkään kuoret saavat liota rypäleistä puristetun mehun seassa. Valkoviineissä kuorikontaktia yleensä vältetään, punaviineissä sitä taas usein edesautetaan painelemalla kuorimassaa mehun sekaan tai pumppaamalla mehua kuorien päälle.

viinin väri punaviinin sävyerot

Toinen ratkaiseva tekijä viinin värin suhteen on sen valmistusmenetelmä. Valkoviini, joka on kypsynyt pitkään tammitynnyrissä, värjäytyy tynnyrin vaikutuksesta tummemmaksi. Jos viini on ollut kosketuksissa hapen kanssa, sen väri muuttuu ruskeammaksi. Tiettyjä viinityylejä valmistetaan siten, että hapettuminen on tahallista ja suotavaa, kuten vaikka sherryn tapauksessa. Mutta jos lasissasi ei ole sherryä ja viinin väri on selkeästi ruskea, on kyseessä hapen vaikutuksesta pilaantunut viini.

Iän myötä valko- ja punaviinien värisävyt lähenevät toisiaan: punaviini menettää pigmenttiään ja liudentuu haaleamman tiilenpunaiseksi, valkoviini puolestaan syvenee kullankeltaisesta kellanruskean suuntaan.

Kolmas viinin väriin vaikuttava seikka on sen ikä. Usein nuoren punaviinin väri on sinertävään taittuva punainen. Kun punaviini pullotetaan, ei se jähmety staattiseen tilaan vaan viinissä tapahtuu jatkuvaa kehittymistä, kemiallisia reaktioita. Punaviinin tanniinit reagoivat antosyaniin (rypäleen kuoresta peräisin oleva väriaine) ja muodostavat polymeerisia pigmenttejä, jotka taittuvat sävyltään tiilenpunaiseen. Mitä enemmän polymeerejä kehittyy, sitä lämpimämmän ruskeanpunaiseksi viini muuttuu väriltään. Joissakin viineissä tämä reaktio tapahtuu nopeammin, jo parissa vuodessa, joissakin vasta pitkän ajan kuluttua. Valkoviinissä ei yleensä ole merkittävää määrää tanniineja, mutta korkin läpi pieninä määrinä tunkeutuva happi aiheuttaa kuitenkin kemiallisia reaktioita viinin fenolien kanssa. Ajan myötä se aiheuttaa värimuutoksia; valkoviinin sävy syvenee tumman kullankeltaiseksi tai jopa meripihkan väriseksi.

viinin väri Riesling

Suurin osa myynnissä olevasta viinistä on kuitenkin nuorta, jolloin viinin väri ei kerro niinkään sen iästä vaan enemmän rypälelajikkeesta. Sävyeroja on helpompi hahmottaa, jos viinejä voi vertailla keskenään. Kun seuraavan kerran menet ystäviesi kanssa lasilliselle, niin tilatkaa eri valko- tai punaviinejä ja vertailkaa lasienne sisältöä keskenään. Hämärässä baarissa tämä voi olla haastavaa, mutta laita lasin alle valkoinen paperipala ja tarkastele lasin sisältöä lampun alla. Kallista lasia ja katsele, miten väri liudentuu reunoja kohti. Millainen sävy viinin reunoissa on? Entä kuinka syvä on viinin värisävy eli kuinka paljon pigmenttiä siinä on (hailakka, keskisyvä vai syvä)? Kun lasissa on vain maisteluannos viiniä, voi intensiteetin arvioida sen perusteella pystytkö lukemaan vaivatta tekstiä viinin läpi. Jos viinin sävy on syvä, se ei onnistu. Tämä kikka ei toimi silloin, jos viiniä on lasissa paljon. Silloin voit katsella, miten paljon pigmenttiä riittää viinin reunoille asti, kun lasia kallistaa. Onko väri syvä aivan reunoja myöten vai onko ulommainen läpinäkyvä rinkula leveä?

 

Valkoviinit

oljenkeltainen:
Hailakka, lähes väritön tai vihertävään taittava sävy kertoo viinistä, joka on usein kevyt, hapokas ja raikas (esim. Vinho Verde, Pinot Grigio, Riesling, Sauvignon Blanc).

kullankeltainen:
Keskisyvä tai syvä kullankeltainen saattaa viestiä siitä, että viini on kypsynyt tammessa (esim. uuden maailman Chardonnay. Kyseessä voi myös olla rypälelajike, joka tuottaa täyteläisiä, vähemmän hapokkaita ja korkeampialkoholisia valkoviinejä (esim. Gewürztraminer, Viognier). Tämänsävyinen viini tuntuu yleensä suussa raskaammalta, öljyiseltä tai kermaiselta. Joissakin tapauksissa kullankeltainen sävy kielii myös siitä, että viini on valmistettu erityisen sokeripitoisista rypäleistä (esim. makea Riesling)

Punaviinit

rubiininpunainen:
Hailakan rubiininpunaisessa viinissä on vähän tanniineja ja luvassa on todennäköisesti marjaisaa ja hapokasta viiniä (esim. Pinot Noir). Mitä syvempi viinin sävy on, sitä enemmän siinä yleensä on tanniineja ja viini on voimakkaampi ja täyteläisempi (esim. Rioja, Chianti, Bordeaux). Selkeän punainen vivahde viittaa kohtalaiseen tai korkeaan hapokkuuteen.

violetti/sinipunainen
Sininen sävy viinissä viittaa korkeampaan pH-arvoon eli alhaisempaan hapokkuuteen. Voimakkaan sävyiset viinit, joissa on sinertävä reunus, ovat usein peräisin lämpimästä ilmastosta. Viinissä on paljon tanniineja, mutta mahdollisesti kypsiä sellaisia, mikä ei jätä kiristävän kuivaa vaikutelmaa suuhun ja alhainen tai keskiverto hapokkuus (esim. Malbec, Shiraz). Tällaiset viinit ovat usein helposti lähestyttäviä. Jos hapokkuutta on liian vähän, saattaa viini tuntua hillomaiselta.

tiilenpunainen
Äsken sanoin, että rusehtavanpunainen sävy viinissä viittaa siihen, että viini on ikääntynyt. Joskus harvoin kuitenkin saattaa olla kyseessä rypäleelle tyypillinen sävy jo alun perin. Nebbiolo on tästä hyvä esimerkki, joten kohdatessasi hailakan tiilenpunaisen Barolon se saattaa olla juuri myyntiin lanseerattu eikä lainkaan vanha viini.

 

Visuaalista apua viinin värisävyjen hahmottamiseen kaipaavalle suosittelen Wine Follyn sävykarttaa.

 

 

5 podcastia viineistä

viinikupla
March 6, 2017

Kiinnostaisiko sinua oppia lisää viineistä, mutta kirjojen kahlaaminen tuntuu liian raskaalta? Siinä tapauksessa podcast, jonka aiheena on viini on oiva valinta! Innostuin itse podcasteista jokunen kuukausi sitten. Matkustan työni vuoksi melko paljon ja usein auton ratin takana. En voi silloin lukea, eikä aina innosta kuunnella musiikkia. Podcastit löydettyäni eivät ajomatkat enää ole tuntuneet lainkaan tylsiltä. Kuulokkeet korviin, mieluinen ohjelma päälle ja menoksi. Välillä saatan kuunnella podasteja myös ruokaa laittaessa tai muissa kotihommissa.

Mikä se sellainen podcast oikein on? Olin kuullut sanan monta kertaa, mutta kohauttanut aina vaan olkiani. Kun jossakin blogissa mainittiin podcast-sarjasta, joka käsitteli minua kiinnostavaa teemaa, klikkasin vihdoin puhelimestani auki sovelluksen nimeltä “podcasts”. Opin, että podcastit ovat kuin äänimuodossa olevia blogeja, joiden seuraajaksi voi ryhtyä ja kuunnella haluamiaan jaksoja milloin tahansa. Podcasteja on ollut olemassa jo toistakymmentä vuotta, mutta niiden suosio on kasvanut hiljalleen. Viime vuonna viidesosa amerikkalaisista kuunteli jonkin podcastin kuukausittain. Suomalaisten luvuista en tiedä, mutta ainakin suomenkielisiä podcasteja on vielä tarjolla varsin rajallinen määrä. Viiniaiheisia podcasteja ei ole lainkaan suomeksi (eikä muuten saksaksikaan) ja englanniksikaan niitä ei ole erityisen paljoa. Tässä alla ne, joita kuuntelen säännöllisesti.

  1. Guild of Sommeliers Wine Podcasts
    Kaikkien viininörttien tärkeä tietolähde, jota luotsaa Master Sommelier Geoff Kruth. Tiukkaa asiaa (vaikkapa 70 minuuttia hiivasta), jota ei yritetä viihteellistää tai tehdä kiinnostavaksi suurelle yleisölle. Jos valmistaudut viinitenttiin tai työskentelet alalla, on tämä podcast kullanarvoinen. Jos olet vain satunnainen viininjuoja, niin todennäköisesti kuolet tylsyyteen.
  2. Weekly Wine Show
    Noin 20-30 minuutin jaksot käsittelevät enimmäkseen jotakin aluetta tai rypälettä. Ei siis erityisen innovatiivinen ote, mutta monet kuluttajat varmasti etsivät tämänkaltaista perustietoa. Itseäni häiritsee se, että mistään ei löydy tietoa podcastin tekijöistä, ei edes heidän omilta nettisivuiltaan. En ole tainnut jaksaa kuunnella yhtään jaksoa kokonaan, sillä ne ovat suoraan sanottuna tylsiä.
  3. GrapeRadio – Wine Talk Show
    Grape Radio on audio- ja videoalan tuotantoyhtiö, joka tekee sekä radio-ohjelmaa, podcastia sekä videoita useamman ihmisen voimin (all-male panel). Podcastin isännät eivät itse pyri olemaan viiniasiantuntijoita, vaan jaksot perustuvat useimmiten jonkun viinialan ihmisen haastatteluun. Laajempaa teemaa, esimerkiksi Montalcinoa, käsitellään siis yhden viinitalon edustajan näkökulmasta. Ote on ehdottomasti ammattimainen, mutta aihetta käsitellään usein niin pikkutarkasti, että siitä kiinnostunevat vain tosiharrastajat.
  4. Wine Two Five
    Podcastin takana ovat ystävykset Stephanie Davis ja Valerie Caruso, jotka tutustuivat toisiinsa suorittaessaan Certified Wine Educator -kurssia. Podcastin slogan on “Everyday drinking for everyday people!” ja rouvat todellakin puhuvat viinistä niin, että aloittelijakin pysyy perässä, mutta kuitenkin asiantuntevalla otteella. Innostavimmat jaksot tuntuvat olevan niitä, joissa he haastattelevat jotakuta ulkopuolista viinialan ihmistä. Jotkut jaksoista tuntuvat enemmän täytetavaralta ja Steph ja Val hölisevät liikaa niitä näitä minun makuuni. Eivätkä he ole aivan niin hauskoja kuin amerikkalaisten kuuntelijoiden palaute antaa ymmärtää. Mutta oikein miellyttävää kuunneltavaa silti.
  5. Wine for Normal People
    Tätä podcastia vetää Elisabeth Schneider, amerikkalainen Certified Sommelier ja Certified Specialist of Wine. Äänessä on myös hänen miehensä, joka omien sanojensa mukaan on vain viininjuontia rakastava tavallinen ihminen. Asetelma on virkistävä mieskeskeisessä viinimaailmassa: kerrankin nainen on äänessä asiantuntijana ja mies vain komppaa taustalla. Myös Elisabeth pyrkii puhumaan viinistä kielellä, jota kaikki ymmärtävät. Yksi jakso kestää noin puoli tuntia ja uutuutena tarjolla on myös muutaman minuutin mittaisia ääniblogeja jostakin täsmäaiheesta. Wine for Normal People voitti juuri Taste Awardsin kategoriassa Best Podcast. Enkä yhtään ihmettele. Tämä on omakin suosikkini.

Millaista on suorittaa WSET 3 -viinikurssi?

viinikupla
February 1, 2017

Tähän on tultu, että ihminen haluaa viettää lomaviikkonsa koulunpenkillä. Mutta jos opintojen aihepiiri on viini ja opiskeluympäristö Lontoo, ei lomaansa oikeastaan voisi paremmin viettää. Moni on ollut utelias kurssin sisällöstä: mitä viikon mittaisella viinikurssilla oikein tehdään ja opitaan? Valotan siis päiväkirjamaisesti sitä, millaista on suorittaa WSET 3-tason kurssi intensiiviopintoina. Kurssia järjestetään ympäri maailmaa, myös Suomessa. Lontooseen päädyin lähinnä siksi, että hieman yllättäen kurssin hinta itse pääkallopaikalla oli paljon alhaisempi kuin vaikkapa Saksassa. Englanti sujuu minulta edelleen saksaa paremmin, joten myös kielikysymys oli ratkaiseva. Ja kun vielä Lontoossa on vanhoja ystäviä, joilta heltiää katto pään päälle, on viikon oleilu muuten kalliissa kaupungissa mahdollista.

wset viinikurssi lontoo

Maanantai

WSET:n keskustoimisto sijaitsee muutaman minuutin päästä London Bridgen asemalta. Siis jos osaa kävellä suoraa reittiä, minä en osannut ensimmäisenä aamuna. Astun luokkaan ja vilkuilen uteliaana ympärilleni. Ryhmässämme on 23 opiskelijaa, osa selvästi minua nuorempia, mutta muutama mies taas selvästi vanhempi. Sukupuolijakauma on melko tasainen. Valitsen paikan ja avaan laatikon, jossa odottaa kuuden maistelulasin setti. Sylkykuppi piti tuoda itse, mutta lasit saimme talon puolesta. Niiden pesemisestä ja kuivaamisesta pitää itse huolehtia ja sitä tuleekin tehtyä monen monta kertaa viikon aikana.

Ensimmäinen opettaja aloittaa suoraan asialla eikä esittelykierrosta pidetä. Niin ollen jää mysteeriksi, keiden kanssa istun koko viikon luokassa. Suurimmalla osalla on brittiaksentti, mutta ainakin yksi tunnustautuu italialaiseksi ja yhden argentiinalaisen viinintekijän käyntikortin saan loppukokeessa. Aamupäivällä käymme läpi viininkasvatuksen periaatteita: ilmasto, viinitarhan sijainti, sääolosuhteet, taudit, viiniköynnösten käsittely. Iltapäivällä opettajamme vaihtuu ja pänttäämme viinintekijän osuutta viiniin, siis viininvalmistusmenetelmiä. Päivän aikana maistamme kahdeksaa viiniä ja kaikkia sokkona, niin että saamme tietää vasta jälkikäteen mitkä viinit ovat kyseessä. Meidät siis heitetään heti kylmään veteen ja katsotaan osaammeko uida eli kuvailla viinejä vaadittavan taulukon mukaisesti. Olo on varsin epävarma.

Päivän päätteeksi suuntaan yhden kurssilaisen kanssa yhteen London Bridgen viinibaareista. Tilaamme lasilliset mysteeriviiniä: viinin saa ilmaiseksi jos osaa paikantaa rypälelajikkeen, maan ja alueen. Pieleen menee meillä molemmilla. Eteläafrikkalainen Sauvignon Blanc on niin ovelasti naamioitu tammella ja malolaktisella käymisellä, että tuskin monikaan osasi sitä tunnistaa. Päädyn illalliselle perinteiseen brittipubiin ja tilaan suosiolla olutta.

wset viinikurssi aloitus

Tiistai

Hajoilen Lontoon maanalaisen aamuruuhkaan jo toisena päivänä. Mutta kun on pusertautunut ulos sillipurkista ja kävellyt muutaman sata metriä, on yhtäkkiä rauhallisilla hipsteriseuduilla. Tänään päästään kunnolla viininmaistelun makuun. Päivän aikana maistamme yhteensä 18 viiniä, kuusi viiniä kunkin session aikana. Päivät ovat pitkiä, meillä on vain yksi tauko aamupäivän aikana sekä myöhäinen lounastauko, muuten opiskelemme yhdeksästä viiteen. Lounaalle reippailin Borough Marketiin, jossa on itkettävän mahtava valikoima street food -kojuja.

Päivän aiheena ovat valkoviinit Saksasta, Itävallasta ja Ranskasta. Opettajanamme tänään on iäkkäämpi herrasmies Michael Buriak, johon ihastun heti. Hän oli ehdottomasti viikon valovoimaisin ja kiinnostavin opettaja. Michael kertoo opettaneensa myös Suomessa WSET-diplomikursseja, mutta nykyään maassamme on omasta takaa riittävän päteviä opettajia. Käymme läpi keskisen Euroopan maiden erityispiirteitä ja tyypillisimpiä rypälelajikkeita ja kirjaamme vihkoomme maistelumuistiinpanoja. Tältä päivältä omaan vihkooni kertyy eniten huutomerkkejä viinimuistiinpanojen viereen merkiksi siitä, että pidin kyseisestä viinistä erityisen paljon. Viinit oli huolella valittu ja monien hinta pyöri 30-40 punnan tuntumassa, joten ei ihmekään että ne olivat tajuntaaräjäyttäviä. Mieleenpainuvin yksittäinen viini taisi olla Tokaji. Olen maistellut sitä useinkin kymmenisen vuotta sitten kun veljeni asui Unkarissa, mutta en silloin osannut arvostaa. Nyt osasin. (kenties kyseessä oli myös hieman eri hintaluokan Tokaji kuin aikoinaan…) Iltapäivän viimeisessä sessiossa päädyimme jo punaisten puolelle lähtien liikkeelle Loiresta ja Bordeaux’sta. Malbec Cahorsista oli miellyttävä uusi tuttavuus.

wset viinikurssi valkoviinit

Keskiviikko

Opettajamme vaihtui jälleen, mutta tämänkertainen (Angela Bawtree) pysyi mukanamme loppuviikon. Päivän aikana reippailimme läpi Beaujolais’n, Burgundin, Rhonen, etelä-Ranskan, Espanjan ja pohjois-Italian, jälleen 18 viinin maistelun verran. Voisi luulla, että makuaisti turtuisi, mutta tahti oli sen verran verkkainen, että jälleen kerran huolella valittuja viinejä osasi arvostaa. Maailmassa on niin paljon merkittäviä viinialueita, joiden tuotantoa en ole vielä päässyt maistamaan. Jo tähän mennessä viinikurssi on tarjonnut kattavan läpileikkauksen. Tähtenä nousi tänään esiin Cote-Rotie ja Condrieu sekä Priorat. Maistamamme Priorat (Mas La Mola La Vinyeta Vella 2009) oli niin upea, että sen jälkeen olin pitkään aivan omissa maailmoissani.

Iltapäivän lopussa harjoittelimme loppukokeen avokysymyksiin vastaamista. Se ei ollutkaan aivan helppo homma. Avokysymyksissä vaaditaan ovelasti sekä nippelitiedon hallitsemista että kykyä yhdistellä asioita kirjan eri luvuista.

Päivän päätteeksi halusin – tietenkin – maistaa lisää viiniä. Suuntasin yhteen kaupungin kehutuimmista viinibaareista nimeltä Noble Rot. Paikka oli niin suosittu, että jouduin jonottamaan jonkin aikaa pelkästään baaritiskille istumaan päästäkseni. Halusin ehdottomasti kokeilla brittikuoharia. Hambledon oli juuri niin puhdas, raikas ja kirpeä kuin odotinkin. Sen perään piti vielä testata pikkuannos valkoista Riojaa, josta äsken kirjoitinkin.

Torstai

Aamu alkoi loppukokeen sokkomaisteluosuuden simuloimisella. Saimme eteemme yhden valko- ja punaviinin ja meillä oli puoli tuntia aikaa kirjoittaa niistä muistiinpanot. Tarkoitus ei ole arvailla rypälelajikkeita tai viinin alkuperää, vaan kyetä analysoimaan viinin ominaisuudet riittävän tarkasti vetämättä niistä johtopäätöksiä. Viineistä ei kerrota meille mitään taustatietoja, ettemme lähtisi kuvailemaan niitä vain yleisen rypälelajikkeen tietämyksen valossa. Kuvailussa tulee seurata WSET:n taulukkoa, joka on pitänyt opetella ulkoa. Viinistä pitää kuvailla väri (intensiteetti ja sävy), tuoksu (intensiteetti, vähintään viisi aromia, kehitysaste) sekä maku (makeusaste, hapot, tanniinit, alkoholi, täyteläisyys, vähintään kolme makuvivahdetta, intensiteetti ja jälkimaun pituus). Lopuksi pitää vielä arvioida viinin laatu (kelvollinen, hyvä, erittäin hyvä, erinomainen) ja ikääntymispotentiaali. Monissa kategorioissa skaala vaihteli vielä asteikolla low – medium(-) – medium – medium(+) – high. Huh huh. Kun saimme vastauksemme arvosteltuina takaisin ennen lounastaukoa, oli luokassa hiljaista porukkaa. Minä olin saanut pisteitä 23/41, mikä tarkoitti nipin napin läpi, sillä vähintään puolet on saatava oikein läpäistäkseen osuuden. Jos olin aiemmin ollut epävarma kokeen maisteluosuudesta, nyt olin sitä entistäkin enemmän. Lisäksi luokassa esiintyi yleistä napinaa arviointien subjektiivisuudesta. Lähes kaikki olivat arvioineen valkoviinin olevan väriltään medium lemon, mutta arvostelijan mielestä viini oli pale lemon eikä pistettä silloin herunut.

Matka maailman ympäri jatkui kiihtyvällä tahdilla. Aamun (shokki)sokkoherätyksen jälkeen kävimme läpi keski- ja etelä-Italian sekä Portugalin, hyppäsimme Australian, Uuden-Seelannin ja USAn parempien punaviinien pariin ja lopuksi tutustuimme vielä uuden maailman premium-kategorian valkoviineihin. Vihdoinkin tuli maistettua sellaisia klassikoita kuin Napa Cabernet tai Hunter Valley Semillon. Jälkimmäinen oli muuten hyvin erilainen kuin viikon muut valkoviinit, omalaatuinen tuoksu. En ollut aivan varma pidinkö siitä. Mutta nyt tiedän, että haluan ehdottomasti maistaa Semillonia ikääntyneempänä, jotta näen mihin suuntaan tuo outo viini muuttuu ajan kuluessa.

Tänäänkin jatkoi maistelua vielä kurssin jälkeenkin. Islingtonissa sijaitsee The Sampler -niminen baari, jossa on maisteltavana vaihtuva valikoima kaupan viinejä, aina 80 erilaista. Testasin pienen lirauksen verran Pinot Noiria Yarra Valleysta, tredikästä Xinomavrosta Kreikasta sekä parikymmentä vuotta vanhaa premier cru -tason Burgundin punaista ja yhtä vanhaa Baroloa. Tajunnanräjäyttävää.

wset viinikurssi maistelu

Perjantai

Viimeisen kurssipäivän aiheena olivat kuohuviinit ja väkevät viinit. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun syljin pois vintage-samppanjaa. Kertasimme kuohuviinien valmistusmenetelmiä, mutta eniten opittavaa minulla kuitenkin oli väkevien viinien valmistuksessa ja tyyleissä, sillä en koskaan ole ollut niistä innostunut enkä siis niihin perehtynyt. Tai no, olen käynyt Portossa ja vieraillut parilla portviinitilalla, mutta en sielläkään osannut arvostaa talon tuotteita. Mieleenpainuvinta oli vertailla kolmea erityylistä sherryä. Miten omintakeinen viini! Mutta myös taatusti mielipiteitä jakava.

Kas, sitten kurssi jo päättyikin. En edelleenkään tiennyt kurssikavereideni nimiä, joskin oli selvinnyt että yksi heistä sijoittaa en primeur Bordeaux’n viineihin ja useampi on maistanut Chateau d’Yquemia. Taidamme liikkua hieman eri piireissä. Viikko oli ollut rautainen tietopaketti, mutta monia asioita ehdittiin silti käsitellä vain pintapuolisesti. Elämässä monienkin asioiden suhteen on sama juttu: mitä enemmän oppii, sitä paremmin tajuaa miten vähän oikeastaan tietääkään. Haluan ehdottomasti jatkaa viiniopintoja diplomikurssille, jos vain elämäntilanne ja budjetti antaa myöten.

wset viinikurssi sherryt vertailussa

Lauantai

23 hermostunutta kurssilaista kokoontui aamulla puoli yhdeksältä luokkaan, jossa kokeen alkamisajan lähestyessä oltiin erityisen jäykkiä ja muodollisia. Joustamattomuus näkyy vaikkapa siinä, että kurssillamme ollut sokea opiskelija joutui hänkin arvioimaan sokkomaisteluosuudessa viinin väriä. Kun kokeen muoto ja arvostelu seuraa kansainvälisiä standardeja, on niistä pidettävä kiinni yksityiskohtia myöten. Kuulin muuten opettajan ohjeistavan tätä sokeaa opiskelijaa, että jos laitat valkoviinin kohdalle pale lemon ja punaviinin kohdalle medium ruby, niin todennäköisyys oikeaan osumiselle on varsin suuri.

Koe sisälsi 50 monivalintakysymystä sekä yllättävän monta avokysymystä. Teoriaosuus oli haastava, mutta olin sen verran hyvin valmistautunut että tiedän selvittäneeni sen kirkkaasti. Sokkomaistelun suhteen täytyy vain pitää sormia ristissä, että riittävän moni detalji molemmista viineistä oli osunut kohdalleen, että tämä osuus menisi läpi. Sen saan tietää vasta kymmenen viikon kuluttua, kun kokeen tulokset postitetaan meille.