Category: viiniharrastus

Tähän on tultu, että ihminen haluaa viettää lomaviikkonsa koulunpenkillä. Mutta jos opintojen aihepiiri on viini ja opiskeluympäristö Lontoo, ei lomaansa oikeastaan voisi paremmin viettää. Moni on ollut utelias kurssin sisällöstä: mitä viikon mittaisella viinikurssilla oikein tehdään ja opitaan? Valotan siis päiväkirjamaisesti sitä, millaista on suorittaa WSET 3-tason kurssi intensiiviopintoina. Kurssia järjestetään ympäri maailmaa, myös Suomessa. Lontooseen päädyin lähinnä siksi, että hieman yllättäen kurssin hinta itse pääkallopaikalla oli paljon alhaisempi kuin vaikkapa Saksassa. Englanti sujuu minulta edelleen saksaa paremmin, joten myös kielikysymys oli ratkaiseva. Ja kun vielä Lontoossa on vanhoja ystäviä, joilta heltiää katto pään päälle, on viikon oleilu muuten kalliissa kaupungissa mahdollista.

Maanantai

WSET:n keskustoimisto sijaitsee muutaman minuutin päästä London Bridgen asemalta. Siis jos osaa kävellä suoraa reittiä, minä en osannut ensimmäisenä aamuna. Astun luokkaan ja vilkuilen uteliaana ympärilleni. Ryhmässämme on 23 opiskelijaa, osa selvästi minua nuorempia, mutta muutama mies taas selvästi vanhempi. Sukupuolijakauma on melko tasainen. Valitsen paikan ja avaan laatikon, jossa odottaa kuuden maistelulasin setti. Sylkykuppi piti tuoda itse, mutta lasit saimme talon puolesta. Niiden pesemisestä ja kuivaamisesta pitää itse huolehtia ja sitä tuleekin tehtyä monen monta kertaa viikon aikana.

Ensimmäinen opettaja aloittaa suoraan asialla eikä esittelykierrosta pidetä. Niin ollen jää mysteeriksi, keiden kanssa istun koko viikon luokassa. Suurimmalla osalla on brittiaksentti, mutta ainakin yksi tunnustautuu italialaiseksi ja yhden argentiinalaisen viinintekijän käyntikortin saan loppukokeessa. Aamupäivällä käymme läpi viininkasvatuksen periaatteita: ilmasto, viinitarhan sijainti, sääolosuhteet, taudit, viiniköynnösten käsittely. Iltapäivällä opettajamme vaihtuu ja pänttäämme viinintekijän osuutta viiniin, siis viininvalmistusmenetelmiä. Päivän aikana maistamme kahdeksaa viiniä ja kaikkia sokkona, niin että saamme tietää vasta jälkikäteen mitkä viinit ovat kyseessä. Meidät siis heitetään heti kylmään veteen ja katsotaan osaammeko uida eli kuvailla viinejä vaadittavan taulukon mukaisesti. Olo on varsin epävarma.

Päivän päätteeksi suuntaan yhden kurssilaisen kanssa yhteen London Bridgen viinibaareista. Tilaamme lasilliset mysteeriviiniä: viinin saa ilmaiseksi jos osaa paikantaa rypälelajikkeen, maan ja alueen. Pieleen menee meillä molemmilla. Eteläafrikkalainen Sauvignon Blanc on niin ovelasti naamioitu tammella ja malolaktisella käymisellä, että tuskin monikaan osasi sitä tunnistaa. Päädyn illalliselle perinteiseen brittipubiin ja tilaan suosiolla olutta.

Tiistai

Hajoilen Lontoon maanalaisen aamuruuhkaan jo toisena päivänä. Mutta kun on pusertautunut ulos sillipurkista ja kävellyt muutaman sata metriä, on yhtäkkiä rauhallisilla hipsteriseuduilla. Tänään päästään kunnolla viininmaistelun makuun. Päivän aikana maistamme yhteensä 18 viiniä, kuusi viiniä kunkin session aikana. Päivät ovat pitkiä, meillä on vain yksi tauko aamupäivän aikana sekä myöhäinen lounastauko, muuten opiskelemme yhdeksästä viiteen. Lounaalle reippailin Borough Marketiin, jossa on itkettävän mahtava valikoima street food -kojuja.

Päivän aiheena ovat valkoviinit Saksasta, Itävallasta ja Ranskasta. Opettajanamme tänään on iäkkäämpi herrasmies Michael Buriak, johon ihastun heti. Hän oli ehdottomasti viikon valovoimaisin ja kiinnostavin opettaja. Michael kertoo opettaneensa myös Suomessa WSET-diplomikursseja, mutta nykyään maassamme on omasta takaa riittävän päteviä opettajia. Käymme läpi keskisen Euroopan maiden erityispiirteitä ja tyypillisimpiä rypälelajikkeita ja kirjaamme vihkoomme maistelumuistiinpanoja. Tältä päivältä omaan vihkooni kertyy eniten huutomerkkejä viinimuistiinpanojen viereen merkiksi siitä, että pidin kyseisestä viinistä erityisen paljon. Viinit oli huolella valittu ja monien hinta pyöri 30-40 punnan tuntumassa, joten ei ihmekään että ne olivat tajuntaaräjäyttäviä. Mieleenpainuvin yksittäinen viini taisi olla Tokaji. Olen maistellut sitä useinkin kymmenisen vuotta sitten kun veljeni asui Unkarissa, mutta en silloin osannut arvostaa. Nyt osasin. (kenties kyseessä oli myös hieman eri hintaluokan Tokaji kuin aikoinaan…) Iltapäivän viimeisessä sessiossa päädyimme jo punaisten puolelle lähtien liikkeelle Loiresta ja Bordeaux’sta. Malbec Cahorsista oli miellyttävä uusi tuttavuus.

Keskiviikko

Opettajamme vaihtui jälleen, mutta tämänkertainen (Angela Bawtree) pysyi mukanamme loppuviikon. Päivän aikana reippailimme läpi Beaujolais’n, Burgundin, Rhonen, etelä-Ranskan, Espanjan ja pohjois-Italian, jälleen 18 viinin maistelun verran. Voisi luulla, että makuaisti turtuisi, mutta tahti oli sen verran verkkainen, että jälleen kerran huolella valittuja viinejä osasi arvostaa. Maailmassa on niin paljon merkittäviä viinialueita, joiden tuotantoa en ole vielä päässyt maistamaan. Jo tähän mennessä viinikurssi on tarjonnut kattavan läpileikkauksen. Tähtenä nousi tänään esiin Cote-Rotie ja Condrieu sekä Priorat. Maistamamme Priorat (Mas La Mola La Vinyeta Vella 2009) oli niin upea, että sen jälkeen olin pitkään aivan omissa maailmoissani.

Iltapäivän lopussa harjoittelimme loppukokeen avokysymyksiin vastaamista. Se ei ollutkaan aivan helppo homma. Avokysymyksissä vaaditaan ovelasti sekä nippelitiedon hallitsemista että kykyä yhdistellä asioita kirjan eri luvuista.

Päivän päätteeksi halusin – tietenkin – maistaa lisää viiniä. Suuntasin yhteen kaupungin kehutuimmista viinibaareista nimeltä Noble Rot. Paikka oli niin suosittu, että jouduin jonottamaan jonkin aikaa pelkästään baaritiskille istumaan päästäkseni. Halusin ehdottomasti kokeilla brittikuoharia. Hambledon oli juuri niin puhdas, raikas ja kirpeä kuin odotinkin. Sen perään piti vielä testata pikkuannos valkoista Riojaa, josta äsken kirjoitinkin.

Torstai

Aamu alkoi loppukokeen sokkomaisteluosuuden simuloimisella. Saimme eteemme yhden valko- ja punaviinin ja meillä oli puoli tuntia aikaa kirjoittaa niistä muistiinpanot. Tarkoitus ei ole arvailla rypälelajikkeita tai viinin alkuperää, vaan kyetä analysoimaan viinin ominaisuudet riittävän tarkasti vetämättä niistä johtopäätöksiä. Viineistä ei kerrota meille mitään taustatietoja, ettemme lähtisi kuvailemaan niitä vain yleisen rypälelajikkeen tietämyksen valossa. Kuvailussa tulee seurata WSET:n taulukkoa, joka on pitänyt opetella ulkoa. Viinistä pitää kuvailla väri (intensiteetti ja sävy), tuoksu (intensiteetti, vähintään viisi aromia, kehitysaste) sekä maku (makeusaste, hapot, tanniinit, alkoholi, täyteläisyys, vähintään kolme makuvivahdetta, intensiteetti ja jälkimaun pituus). Lopuksi pitää vielä arvioida viinin laatu (kelvollinen, hyvä, erittäin hyvä, erinomainen) ja ikääntymispotentiaali. Monissa kategorioissa skaala vaihteli vielä asteikolla low – medium(-) – medium – medium(+) – high. Huh huh. Kun saimme vastauksemme arvosteltuina takaisin ennen lounastaukoa, oli luokassa hiljaista porukkaa. Minä olin saanut pisteitä 23/41, mikä tarkoitti nipin napin läpi, sillä vähintään puolet on saatava oikein läpäistäkseen osuuden. Jos olin aiemmin ollut epävarma kokeen maisteluosuudesta, nyt olin sitä entistäkin enemmän. Lisäksi luokassa esiintyi yleistä napinaa arviointien subjektiivisuudesta. Lähes kaikki olivat arvioineen valkoviinin olevan väriltään medium lemon, mutta arvostelijan mielestä viini oli pale lemon eikä pistettä silloin herunut.

Matka maailman ympäri jatkui kiihtyvällä tahdilla. Aamun (shokki)sokkoherätyksen jälkeen kävimme läpi keski- ja etelä-Italian sekä Portugalin, hyppäsimme Australian, Uuden-Seelannin ja USAn parempien punaviinien pariin ja lopuksi tutustuimme vielä uuden maailman premium-kategorian valkoviineihin. Vihdoinkin tuli maistettua sellaisia klassikoita kuin Napa Cabernet tai Hunter Valley Semillon. Jälkimmäinen oli muuten hyvin erilainen kuin viikon muut valkoviinit, omalaatuinen tuoksu. En ollut aivan varma pidinkö siitä. Mutta nyt tiedän, että haluan ehdottomasti maistaa Semillonia ikääntyneempänä, jotta näen mihin suuntaan tuo outo viini muuttuu ajan kuluessa.

Tänäänkin jatkoi maistelua vielä kurssin jälkeenkin. Islingtonissa sijaitsee The Sampler -niminen baari, jossa on maisteltavana vaihtuva valikoima kaupan viinejä, aina 80 erilaista. Testasin pienen lirauksen verran Pinot Noiria Yarra Valleysta, tredikästä Xinomavrosta Kreikasta sekä parikymmentä vuotta vanhaa premier cru -tason Burgundin punaista ja yhtä vanhaa Baroloa. Tajunnanräjäyttävää.

Perjantai

Viimeisen kurssipäivän aiheena olivat kuohuviinit ja väkevät viinit. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun syljin pois vintage-samppanjaa. Kertasimme kuohuviinien valmistusmenetelmiä, mutta eniten opittavaa minulla kuitenkin oli väkevien viinien valmistuksessa ja tyyleissä, sillä en koskaan ole ollut niistä innostunut enkä siis niihin perehtynyt. Tai no, olen käynyt Portossa ja vieraillut parilla portviinitilalla, mutta en sielläkään osannut arvostaa talon tuotteita. Mieleenpainuvinta oli vertailla kolmea erityylistä sherryä. Miten omintakeinen viini! Mutta myös taatusti mielipiteitä jakava.

Kas, sitten kurssi jo päättyikin. En edelleenkään tiennyt kurssikavereideni nimiä, joskin oli selvinnyt että yksi heistä sijoittaa en primeur Bordeaux’n viineihin ja useampi on maistanut Chateau d’Yquemia. Taidamme liikkua hieman eri piireissä. Viikko oli ollut rautainen tietopaketti, mutta monia asioita ehdittiin silti käsitellä vain pintapuolisesti. Elämässä monienkin asioiden suhteen on sama juttu: mitä enemmän oppii, sitä paremmin tajuaa miten vähän oikeastaan tietääkään. Haluan ehdottomasti jatkaa viiniopintoja diplomikurssille, jos vain elämäntilanne ja budjetti antaa myöten.

Lauantai

23 hermostunutta kurssilaista kokoontui aamulla puoli yhdeksältä luokkaan, jossa kokeen alkamisajan lähestyessä oltiin erityisen jäykkiä ja muodollisia. Joustamattomuus näkyy vaikkapa siinä, että kurssillamme ollut sokea opiskelija joutui hänkin arvioimaan sokkomaisteluosuudessa viinin väriä. Kun kokeen muoto ja arvostelu seuraa kansainvälisiä standardeja, on niistä pidettävä kiinni yksityiskohtia myöten. Kuulin muuten opettajan ohjeistavan tätä sokeaa opiskelijaa, että jos laitat valkoviinin kohdalle pale lemon ja punaviinin kohdalle medium ruby, niin todennäköisyys oikeaan osumiselle on varsin suuri.

Koe sisälsi 50 monivalintakysymystä sekä yllättävän monta avokysymystä. Teoriaosuus oli haastava, mutta olin sen verran hyvin valmistautunut että tiedän selvittäneeni sen kirkkaasti. Sokkomaistelun suhteen täytyy vain pitää sormia ristissä, että riittävän moni detalji molemmista viineistä oli osunut kohdalleen, että tämä osuus menisi läpi. Sen saan tietää vasta kymmenen viikon kuluttua, kun kokeen tulokset postitetaan meille.