Mikä on sopiva viinin hinta?

viinikupla
October 30, 2016

Viinilehtien juttuja luettuani olen tullut siihen tulokseen, että edullinen viini (“budget wine”) on erittäin suhteellinen käsite. Amerikkalaisissa julkaisuissa hehkutetaan usein edulliseksi alle 20 dollarin (noin 18 euroa) viinejä. Olisiko suomalaisen kuluttajan mielestä 18 euron hintainen viinipullo edullinen? Saati sitten saksalaisen?

Andre Clouet samppanja

Samppanja, jossa hinta-laatusuhde on todella kohdillaan. Kolmekymppiä on silti monille no-go.

Suomessa arkiviinin hinnan kipuraja tuntuu hilautuneen ylöspäin. Aiemmin kymppi oli se maaginen raja, jota ei mielellään ylitetty, mutta kympin hintakatto on alkanut nyt murtua. Siitä todistavat Alkon tilastot, joiden valossa kylläkin 9-10 euroa on myydyin hintaryhmä viineissä, mutta eniten viime vuodesta on kasvanut 11-12 euron hintaisten viinien myynti. Edullisempi kiinnostaa silti, minkä huomaa siitäkin, että Hesarin arvio alle kympin punaviineistä roikkuu luetuimpien juttujen joukossa. Sivumennen sanoen on sen vaan erikoista, että yhden sanomalehden yksi viiniarvio voi aiheuttaa sen, että kyseinen viini myydään päivissä loppuun koko maasta. Näin tapahtuu aina, kun Hesarissa annetaan viisi tähteä jollekin edullisehkolle viinille.

Saksassa suuren yleisön hintakipuraja on paljon alhaisempi. Ruokakauppojen viinit ovat enimmäkseen alle viiden euron hintaisia, joukossa on muutama satunnainen kympin viini. Niinpä vastaavasti varsinaisissa viinikaupoissa tarjonta alkaa siitä maagisesta viidestä eurosta ylöspäin. Mutta suurin osa saksalaisista ostaa viininsä ruokakaupoista, siis niiden alle vitosen viinien joukosta. Miehelläni on huone kimppakämpässä työpaikkakunnallaan ja joka kerta hänen kämppiksensä (hyvinpalkatut viisikymppiset miehet) jaksavat kauhistella sitä, että mieheni ostaa heille illaksi 7-8 euron hintaista viiniä. He eivät voisi kuvitellakaan maksavansa viinipullosta niin paljon. Toinen kämppiksistä on muuten kotoisin Württembergistä ja ostaa itse aina vain württembergiläisiä viinejä ja niihinhän ei kukaan muu halua edes koskea (TJEU: Trollinger).

Il Palazzone

Brunellot ovat törkeän kalliita. Todennäköisesti en olisi poiminut näitä kaupan hyllyltä, mutta kun pääsin maistamaan näitä tilalla, niin kukkaroa oli pakko venyttää edes yhden pullon verran molempia vuosikertoja.

Näkemys siitä, mikä viini on edullista, taitaa korreloida suoraan sen kanssa, kuinka kiinnostunut viineistä on. Jos on päässyt hyvien viinien makuun, niin alin hintakategoria ei meinaa tarjota riittävää laatua. Jos sen sijaan on tyytyväinen siihen tiettyyn neljän euron punkkuun, niin miksi haluaisi heittää ylimääräistä kymppiä viiniin, joka ei välttämättä kuitenkaan miellytä sen enempää? Itse en ole koskaan maistanut alle viiden euron hintaista viiniä, josta olisin pitänyt (hinta Saksassa kaupasta ostettuna siis, joissakin maissa suoraan tilalta voi toki saada hyviä arkiviinejä tuolla hinnalla). Hintaryhmässä 6-10 euroa tulee välillä vastaan helmiä ja on aina ilahduttavaa, jos alle kympillä löytää uuden suosikin. Silti huomaan itsekin useimmiten ostavani niitä 11-13 euron viinejä – jotka Suomessa maksaisivat  ainakin vitosen enemmän. Jos tuottaja tai alue on erityisen kiinnostava, niin maksan mielelläni enemmänkin, mutta en ehkä avaa näitä viinejä aivan yhtä helposti kuin edullisempia. Mitä kalliimpi viini, sen suuremmat odotukset siihen kohdistuu. Siksi kynnys sijoittaa paria-kolmeakymppiä enempää yhteen viinipulloon on korkea. Vaikka viini itsessään olisi hyvä, niin hinta-laatusuhde ei välttämättä tunnu olevan kohdillaan.

Kuukausi saksalaisia viinejä

viinikupla
October 1, 2016

2016-10-01-14-55-07

Asun maassa, jossa tuotetaan valtavasti hyviä viinejä. Alkuun join rieslingejä niin paljon, että melkein jo kyllästyin. Viimeisin ihastukseni on ollut Weissburgunder. Ostan sitä vähän joka käänteessä. En haluaisi jämähtää tällekään mukavuusalueelle, vaan haluan saada kattavamman kuvan saksalaisista viineistä. Se vaatii jonkin verran suunnitelmallisuutta, joten päätin, että julistan lokakuun saksalaisten viinien kuukaudeksi. Tässä kuussa aion juoda ainoastaan asuinmaani antimia, mahdollisimman monipuolisesti. (No okei, tulossa on myös yksi italialainen tasting, mutta se saa luvan olla ainoa poikkeus). Alkuun päästäkseni kävin hakemassa satsin viinejä ruokakaupasta(!), jossa on uskomattoman hyvä viiniosasto.

Seuraavan 31 päivän aikana ei tietenkään ehdi maistaa kaikkia rypäleitä ja tyylejä, jota Saksa tarjoaa. Aiemmin olen kirjoittanut muun muassa Silvanerista ja Trollingerista, joten ne skippaan nyt. Aion laajentaa skaalaani ainakin näillä:

  • vähintään yksi viini maan jokaiselta viinialueelta (tarkista alueet täältä)
  • pientuottajan laatukuohuviini
  • laadukas Spätburgunder
  • punainen cuvée, joka pohjautuu kansainvälisiin rypäleisiin
  • Kerner
  • Scheurebe
  • Rivaner
  • Grauburgunder
  • iäkkäämpi Moselin Auslese

 

Haastan mukaan muutkin viinibloggaajat. Listaa saa muokata omien katvealueidensa mukaan ja viinien saatavuuden mukaan. Onneksi kaikkea ei tarvitse ostaa pulloittain kotiin, loppukuussa Hampurissa on nimittäin luvassa viinimessut.

Olosuhteet tekevät viinin

viinikupla
July 25, 2016


Onko sinulle koskaan käynyt niin, että rakastut lomamatkalla paikalliseen viiniin ja rahtaat tuota jumalaista juomaa kotiin vain todetaksesi, että talvipimeällä kotikeittiössä korkattu viini ei ollutkaan kummoista? Viinin nauttiminen on kokonaisvaltainen elämys, johon vaikuttaa seura, ympäristö, oma mieliala ja se, mitä lautasella on. Joskus paikallinen ruoka säestää alueen viiniä niin onnistuneesti, että viini nousee ihan eri tasolle kuin minkä se saavuttaisi yksinään. Joskus ystävien kesken on niin viihtyisää, että keskinkertainen viini maistuu mainiommalta kuin yksinään arviointimielessä maistettuna.

Käsi ylös myös, jos olet säilönyt lahjaksi saamaasi arvokkaampaa pulloa sopivaa tilaisuutta odottaen. Jonain päivänä se tulee avattua suurin odotuksin, mutta harvoin lahjaviini kuitenkaan on niin mahtavaa kuin sen toivoi olevan. Olen yrittänyt vakuutella omille ystävilleni, että samppanjapulloja (jotka yleensä ovat vuosikerratonta kamaa) ei kannata säilöä keittiön kaapissa vuosikausia. Muuten voi käydä niin, että kuplajuoma on pilalla sitten kun vuosien päästä tuntuu olevan riittävän hyvä syy sen avaamiseen. Toisaalta sitä parasta pulloa ei ehkä kuitenkaan kannata avata jatkojen jatkoilla aamuyöllä. Voipi olla, että makuelämys menee hukkaan. 

Eräs rakas ystäväni on jo vuosien ajan ollut samppanjakumppanini. Aloimme käydä yhdessä viinimessuilla ja viitisen vuotta sitten reissasimme yhdessä Champagneen. Nyt kun me molemmat asumme ulkomailla, tapaamme noin kerran vuodessa jomman kumman luona ja jääkaapissa on aina odottamassa huolella valittua samppanjaa. Ensimmäistä kertaa vuosiin satuimme olemaan samaan aikaan käymässä Suomessa ja vietimme vuorokauden saman katon alla. Täytyy sanoa, että meillä on ollut glamoröösimpiäkin samppanjatuokioita vuosien varrella vaikkapa Epernayssa tai Hangon rantakallioilla kuin nyt. Minä kiskoin kuplivaa kolmevuotiaan tyttäreni iltakiukuttelun lomassa. Ystäväni oli juuri saanut kohotettua lasin huulilleen, kun hänen puolivuotias jälkikasvunsa vaistosi, että äiti yrittää pitää hauskaa ilman häntä. Ostamani samppanja oli kuulema onneksi hyvää myös lämmenneenä ja väljähtäneenä. Ja seuranamme oli sentään Myyrä-pehmolelu. 

Pullon henki -blogissa kirjoitettiin hiljattain samasta ilmiöstä, siis miten haastavaa on nautiskella viineistä pikkulapsivaiheessa. Tässä elämäntilanteessa jaksan panostaa ruoanlaittoon paljon vähemmän kuin joskus aiemmin. Vain harvoin meillä paritetaan viiniä ja ruokaa etukäteen suunnitellusti. Usein vain tulee avattua ensimmäinen käteen osuva pullo, joka nyt suunnilleen sopii värinsä ja intensiteettinsä puolesta illan ruokaan. Tai sitten viiniä kaadetaan lasiin vasta sen jälkeen kun lapsi on nukahtanut. Jos hermot on kiristetty äärimmilleen, on viinistä vaikea nauttia. Lohtuviini ei maistu sen paremmalle kuin vaikka lohtusuklaakaan. Mutta viiniharrastus rentouttaa silti. Kun uppoudun lukemaan viinijuttuja ja kirjoittamaan, nollautuu päivän turhautumissaldo. Hetken päästä jaksaa jo innostua lasinsakin sisällöstä. 

Parhaat viinisovellukset kännykkään

viinikupla
May 31, 2016

2016-05-31 19.34.45

Viisi vuotta sitten minulla ei vielä ollut älypuhelinta enkä oikein ymmärtänyt, mihin sellaista tarvitsisin. Sitten työnantaja lykkäsi minulle iPhonen enkä enää osaa olla ilman. Hiljalleen puhelimeeni on hivuttaunut myös kullanarvoiseksi osoittautuneita viiniaiheisia sovelluksia. Tässä niistä parhaimmat, joita voi käyttää ilmaiseksi.

Vivino

Kun puhelimessasi on tämä app, ei enää koskaan tarvitse seistä sormi suussa kaupan viinihyllyn edessä ja pohtia mikä viini olisi hyvää ja mikä tolkuttoman huonoa. Vivinon avulla voi skannata viinipullon etiketin ja ohjelma hakee muutamissa sekunneissa tietokannasta viinin tiedot ja käyttäjien arviot siitä (1-5 tähteä ja mahdollisuus myös sanalliseen arvioon). Tietokannassa on miljoonia pulloja ja nykyään vain harvoin käy niin, että ohjelma ei tunnista pulloa. Silloin skannaus jää odottamaan päivittäjien manuaalista tunnistusta. Tätä tapahtui alkuaikoina usein, mutta ei siis enää juurikaan. Ohjelmalla voi skannata myös ravintolan viinilistoja päätöksenteon tueksi. Tätä puolta en kuitenkaan ole itse testannut. Käyttäjien mielipiteisiin  perustuvassa arvioinnissa on toki omat varauksensa, mutta jos viinillä on vaikkapa sata arviota ja keskiarvo 2,2 niin kyseessä tuskin on mikään huippuyksilö.

Skannaus ja tunnistus -toiminnon lisäksi Vivinossa on parasta My Wines -välilehti, johon skannaamasi ja arviomasi viinit tallentuvat. Sitä kautta voi muodostaa itselleen oman maistelutietokannan, josta voi tarkistaa mitä pitikään mistäkin viinistä ja tallentaa Wishlistiin kiinnostavia viinejä, joita ei ole vielä saanut käsiinsä.

Sovelluksessa on kaikenlaista muutakin, kuten Nearby Places, jolla voi hakea lähistön viiniä myyviä kauppoja (ja skannaamiinsa viineihin voi vastaavasti lisätä tiedon ostopaikasta ja ostohinnasta), listoja käyttäjien suosimista viineistä maittain tai rypäleittäin, Vivinon omia viiniartikkeleita sekä mahdollisuus seurata muita käyttäjiä ja nähdä heidän päivityksensä aikajanalla. Vivinon perusversio on maksuton. Maksullisessa on tiettyjä lisätoimintoja, kuten personoitu viinin osto-opas, mutta Premium-version kuukausihinta 4,99 euroa ei ole vielä vakuuttanut minua.

 

Delectable

Tämä sovellus on lanseerattu suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Vivino ja nämä kaksi ovat selvästi kilpailijoita. Molemmissa on oleellista viinien skannaus- ja arvostelumahdollisuus. Delectable suosii enemmän interaktiivisuutta, viineihin voi tägätä kenen kanssa niitä nauttii. Täällä tuntuu olevan myös oleellista isojen nimien seuraaminen. Find People -haulla voi hakea viinialan ammattilaisia ja kurkkia, mitä viinejä he juovat. Etusivun uutisvirrassa voi valita joko seuraamiensa henkilöiden päivitykset (Following), trendikkäät viinit (Trending), Delectablen esiinnostamat viinit (Featured) tai kategorioita, jotka on itse valinnut näkymään etusivulla (minulla esim. Champagne ja German Riesling). Delectablella on nykyisin myös oma viinikauppa, joskaan siitä ei taida olla paljon iloa Amerikan ulkopuolella.

Delectable on sen verran samanlainen kuin Vivino, että en jaksa päivittää molempia ja niinpä käytän aktiivisesti vain Vivinoa, jonka latasin jo jokunen vuosi sitten. Jos eri sovellukset kommunikoisivat keskenään niin, että oman viinilistauksen ja arviot pystyisi lataamaan joustavasti ohjelmasta toiseen, tulisi useampaa sovellusta todennäköisesti käytetty aktiivisemmin. Vertaile itse ja päätä, kumpi näistä kahdesta miellyttää enemmän.

 

Wine-searcher

Tämä sovellus on erityisen hyvä vertailemaan viinin hintoja eri kaupoissa. Käytän yleensä tekstihakua, mutta nykyään tässäkin sovelluksessa on olemassa etiketin skannausmahdollisuus. Hakutulos näyttää ensinnä sen, mistä kyseistä viiniä voi ostaa mihinkin hintaan. Toisella välilehdellä voi hakea lisätietoja viinistä (esim. rypäleistä ja alueista löytyy hyvät tausta-artikkelit), keskiarvon viinikriitikkojen arvioista sekä käyttäjien arviot. Hyödyllisintä tässä sovelluksessa edellisiin verrattuna on viinin eri vuosikertojen vertailu. Kustakin vuosikerrasta näkyy arvostelujen keskiarvo sekä keskivertohinta. Näin on helppo silmäillä, mikä vuosikerta missäkin viinissä on arvioitu parhaimmaksi. Sivun alareunassa näkyy myös, mitä muita viinejä samalla tuottajalla on.

 

CellarTracker

Tämä sivusto ja siitä tehty puhelinsovellus sopii henkilölle, jonka kellarissa on useampi pullo viiniä ja joka rakastaa yksityiskohtaisia tilastoja. Olen käyttänyt sitä lähinnä käyttäjien arvioiden lukemiseen (täällä muuten annetaan pisteitä paljon nihkeämmin kuin monessa muussa paikassa). Käyttäjätilin luotuaan voi viinejä hakea hakusanalla tai skannaamalla etiketin tai viivakoodin ja viinejä voi lisätä omaan kellarilistaansa. Tietoihin on mahdollista lisätä hankintapäivä ja -hinta, aikaväli jolloin viini on parhaimmillaan nautittavaksi, montako pulloa on omassa kellarissa jne. Sillä tavalla voi siis tehokkaasti pitää kirjaa siitä, mitä viinejä omistaa ja milloin ne kannattaisi korkata. Jos siis omistaa jonkinlaisen viinikokoelman. Jos elää viinien kanssa pitkälti kädestä suuhun, niin tästä sovelluksesta ei ole paljon iloa. Some-ulottuvuuden puuttuminen tekee siitä muutenkin jo hivenen vanhanaikaisen oloisen.

 

Viiniopas / Viinistä viiniin

Suomalaisia viininystäviä, jotka hankkivat viininsä Alkosta, palvelee joko Pekka Suorsan Viiniopas tai Viinilehden Viinistä viiniin. Viiniopas-sovellus on selkeä, helppokäyttöinen ja hakuvaihtoehtoja on monenlaisia. Myös tässä sovelluksessa on skannausmahdollisuus. Mutta mutta: viimeisimpien käyttäjäarvioiden mukaan ohjelmaa ei enää päivitetä eikä sovellus siis löydä myynnissä olevien uudempien vuosikertojen arvosteluja. Viivakoodin lukeminenkin kuulema tökkii. Ajantasaisempia arvosteluja kaipaavan kannattaa siis kääntyä Viinistä viiniin -sovelluksen puoleen, mutta arvostelujen lukeminen edellyttää kuukausimaksun maksamista (0,99 euroa/kk). Tätä sovellusta en ole siis testannut itse, kun en tarvitse Alkon viinien arvioita. Kertokaapa te muut, onko sovellus kuukausimaksun arvoinen.

 

Viiniopintoja verkossa

viinikupla
May 16, 2016

2016-04-22 13.46.02-1

Oletko joskus hurahtanut totaalisesti harrastukseesi? Tuttavapiirissäni on esimerkiksi vannoutuneita juoksijoita. Heille ei riitä, että he käyvät hölkkäämässä silloin tällöin, vaan he haluavat kehittyä. Niinpä he asettavat tavoitteita, treenaavat maratoneille ja lukevat juoksukirjallisuutta. Minulle on käynyt niin viinin kanssa. Halu oppia lisää kasvoi sen verran suureksi, että pelkät viininjuonti ja satunnaisten nettiartikkeleiden lukeminen ei enää riittänyt. Päätin siksi suorittaa viinikurssin.

Euroopassa tunnetuin, kansainvälisesti tunnustettuja viinikursseja järjestävä taho on Wine & Spirits Education Trust (WSET). Sen keskusorganisaatio on Lontoossa, mutta järjestön kursseja on tarjolla ympäri maailmaa yli 60 maassa. Suomessa ainoat WSET-kursseja järjestävät instituutiot ovat Viinikoulu Haaga ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Kursseja on neljää tasoa yhden päivän mittaisesta peruskurssista aina noin vuoden kestävään viinidiplomiin asti. Näistä viimeisin on edellytys, jos haluaa aloittaa maailman arvostetuimman viinialan tutkinnon eli Master of Winen (MW) suorittamisen. Mikään WSET-kursseista ei itsessään pätevöitä mihinkään ammattiin, mutta varsinkin kolmos- ja nelostason kursseilla valtaosa opiskelijoista on jo töissä viinialalla ja hankkii kurssien kautta lisäpätevyyttä.

Koin omaavani riittävät perustiedot, että saatoin skipata ykköstason kurssin ja ryhdyin etsiskelemään WSET 2-kurssin tarjoajia Saksasta. WSET:n nettisivuilta voi hakea maanosittain ja maittain opetusta tarjoavia paikkoja. Minua lähin lähiopetusmahdollisuus oli tarjolla Berliinissä, kurssin kesto oli kolme päivää. Kurssin suolainen hinta yhdistettynä siihen, että opetus annetaan vain saksaksi, ei houkutellut. Niinpä päätin sen sijaan kirjautua online-kurssille. Se maksoi vain alle puolet Berliinissä pidetystä kurssista ja opiskeluaika oli jaettu viidelle viikolle. Lopuksi tosin täytyi käydä tekemässä loppukoe paikan päällä Lontoon oppilaitoksessa. Lontooseen lentää Hampurista sen verran edullisesti ja käyn siellä muutenkin vuosittain, että se tuntui vain mukavalta syyltä maisemanvaihdokseen.

Ilmoittautumisen ja maksun jälkeen kurssikirja saapui pian postissa. Luin kirjan läpi ennen kurssin alkua. Kurssi oli jaettu viiden viikon jaksoihin. Jokaiselle viikolle oli verkko-oppimisalustalla tiettyjä tehtäviä, jotka sai tehdä omassa aikataulussa. Suositus oli, että tehtäviin käytettäisiin noin 10 tuntia viikossa. Tehtäviin kuului muun muassa viinipullojen etikettien lataamista alustalle ja niiden analysoimista, rypäleprofiilien kirjoittamista sekä tietenkin maistelumuistiinpanot. Kullekin viikolle oli määrätty tietty viinityyli, jota piti maistaa. Jokaisesta täytettiin muistiinpanot kurssimateliaarien mukana tulleen maistelukortin avulla. Sen kanssa harjoiteltiin ensin viinin värin arvioimista, sitten tuoksun ominaisuuksia ja intensiivisyyttä, makua (makeus, hapot, tanniinit, aromimaailma, jälkimaku) ja lopuksi arvioitiin, oliko viini laadukas. Maisteltavat viinit piti hankkia itse ohjeiden perusteella. Kaikki kurssilaiset eivät siis suinkaan maistaneet samoja viinejä, mutta kaikki maistoivat kuitenkin samoja viinityyppejä (esim. aromikas valkoviini, tammitettu uuden maailman Chardonnay, kevyt punaviini, voimakas vanhan maailman punaviini, uuden maailman Pinot noir jne.). Joka viikon päätteeksi oppimisalustalla saattoi myös tehdä harjoituskokeen, jonka avulla pystyi mittaamaan omaa osaamistasoaan ja sai tuntumaa siitä, millainen varsinainen loppukoe on (50 monivalintatehtävää).

2016-03-06 13.13.10

Ruoan ja viinin yhdistämistä harjoiteltiin muun muassa maistamalla sitruunaa ja raakaa sekä mikrotettua sientä Beaujolais’n kanssa. Lisäksi jokaisen viinin maistelumuistiinpanojen jälkeen piti testata, miten viini muuttui kun sen kanssa söi vihreää omenaa ja cheddaria.

Uskon käyttäneeni kurssiin paljon enemmän aikaa kuin 10 tuntia viikossa. Tein tehtävät huolella ja luin paljon muuta taustatietoa niitä varten. Viiniopintoihin paneutuminen oli mukavaa vaihtelua iltaisin työpäivän jälkeen. Opin kurssilla huimasti uutta ja suosittelen siksi lämpimästi vastaavaa kurssia kenelle tahansa viineistä kiinnostuneelle. Kurssin järjestäjälle tosin annoin palautetta verkkotehtävien laadusta ja yksipuolisuudesta. Olen itse opettanut verkkokursseja ja suorittanut yliopistopedagogiikkaa, joten olen ehkä keskivertoa tarkempi opetuksen laadun suhteen. Suurimmaksi ongelmaksi etäopinnoissa koin kuitenkin maistelupuolen. Viinien systemaattisen maistelutekniikan opetteleminen on haastavaa ja siinä opettajan tarjoama tuki on kullanarvoista. Paljon auttaisi, jos voisi jakaa huomioitaan maisteltavista viineistä ryhmässä. Ja ennen kaikkea maistella viinejä monipuolisemmin sen sijaan, että vain kirjasta lukisi millainen makuprofiili milläkin rypäleellä on. Siksi päätinkin, että seuraavan, siis Advanced-tason (WSET 3) kurssin suoritan lähiopintoina Lontoon päämajassa. Viikon aikana maistellaan 100 eri viiniä. Sen jälkeen on taatusti paljon parempi tuntuma niin maisteluun kuin eri maiden viineihinkin.