Viinitastingiin osallistuminen kannattaa

viinikupla
April 25, 2016

2016-01-22 19.18.29

Miksi muka kannattaa?

Jos viineistä haluaa oppia lisää, on syytä hakeutua järjestettyihin tastingeihin. Systemaattista maistelutekniikkaa oppii vain ohjauksen avulla ja usean viinin maisteleminen rinnakkain auttaa paljon viinien erojen havaitsemisessa. Maistelutaitoja ei kehitetä siksi, että päästäisiin brassailemaan viinitermeillä, vaan että osaisi selittää itselleen, miksi pitää jostakin viinistä ja miksi ei. Kun on oppinut kiinnittämään huomiota viinin eri ominaisuuksiin, on helpompi myös löytää uusia mieleisiä viinejä.

 

Miten sellaiseen pääsee mukaan?

1) Kavereiden kesken
Jos ystäväpiiristä löytyy useampiakin viineistä kiinnostuneita, kannattaa pistää pystyyn oma maisteluporukka. Ystävien kesken ei ainakaan tarvitse jännittää omaa osaamattomuttaan. Kun vetovastuu kiertää henkilöltä toiselle, on omalla vuorolla pakko paneutua viinien taustoihin paremmin. Muistelen vieläkin kaiholla entisen työpaikkani viinikerhoa, jossa kartoitimme eri viinialueita. Itse järjestettyyn tastingiin löytyy ohjeita netistä, vaikkapa nyt jo valitettavasti hiljenneestä Viinillä-blogista (osat 1 ja 2) tai täältä.

2) Liity viiniseuraan tai tsekkaa viinibaarien tapahtumatarjonta
Erilaisia maistelutilaisuuksia löytyy pilvin pimein niin seurojen, ravintoloiden tai yksityisyrittäjien järjestämänä kuin tapahtumien yhteydessä. Helsingissä vielä asuessani kuuluin klubiin, joka järjesti ilmaisia maistelutilaisuuksia nopeimmille ilmoittautuneille. Muistan myös osallistuneeni Mikä viini! -tapahtuman yhteydessä ohjattuun kuohuviinitastingiin. Nyt olen vähän pudonnut kartalta sen suhteen, mitkä tahot Helsingissä pyörittävät säännöllisiä maistelutilaisuuksia, mutta Viini-lehti näyttää listaavan viiniseuroja paikkakunnittain.

Hampuriin muutettuani kesti pitkään, että ryhdyin etsimään viiniseuroja, sillä aluksi kielikynnys jännitti. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni. Ensiksi ilmoittauduin kaupunginosani viinibaarin suuret punaviinit -tastingiin. Se oli hintava, mutta osallistumismaksulle sai myös vastinetta yhdeksän laatupunkun muodossa. Illan mittaan yhtä viineistä tarjottiin meille peräkkäin kahteen kertaan emmekä olleet tunnistaa sitä samaksi, sillä ensimmäinen satsi oli juuri avattu ja toista puolestaan dekantoitu yön yli. Dekantoinnin vaikutus viiniin oli hätkähdyttävä. Samaa voi toki kokeilla kotonakin.

 

Kokeile myös sokkona maistamista

Hiljattain löysin ilokseni expateille suunnatun englanninkielisen viininmaisteluseuran, joka järjestää kohtuuhintaisia tastingeja kerran kuukaudessa. Olen ehtinyt niistä vasta yhteen, kokeilimme silloin alkuviinejä. Mutta viime viikonloppuna osallistuin saman seuran kautta tulleesta kutsusta myös toiseen tastingiin, joka pidettiin yksityiskodissa. Kutsun takana oli paikallinen viiniharrastaja, joka kertoi järjestäneensä säännöllisesti maisteluiltoja ystäväpiirissään viimeisen 15 vuoden ajan. Nyt hän kaipasi uusia kasvoja ja kutsui siksi kotiinsa tämän viiniklubin jäseniä. Ja niin kahdeksan toisilleen vierasta viininystävää saapui tuntemattoman isännän kotiin. Lähtöasetelma oli erikoinen, mutta ilta oli sekä hauska että opettavainen. Tämä oli elämäni ensimmäinen sokkotasting. Maistelimme kuutta punaviiniä tarkalleen ottaen puolisokkona, eli tiesimme mitkä maat ja rypäleet olivat kyseessä, mutta emme viinien järjestystä. Veikkasin oikein vain kaksi viiniä kuudesta. Se oli hyvä muistutus siitä, että vaikka tiedän teoriapuolesta jo jonkin verran, niin maistelijana olen aivan noviisi. Mutta maistamaan oppii vain maistelemalla, joten lisäsin jo kalenteriin tulevia päivämääriä.

Suosittelen sokkotastingia myös niille, jotka eivät tiedä viineistä paljoakaan. Aika helposti mielikuvat jostakin viinimaasta tai viinityylistä perustuvat hataralle kokemuspohjalle. Sokkona maistellessa ennakkoluulot eivät pääse vaikuttamaan viinin arviointiin. Lopuksi voi olla suurikin yllätys, että suosikiksi saattoi nousta viini, jota olisi vieroksunut pullon tai alkuperämaan perusteella.

Millaisia ahaa-elämyksiä olet itse kokenut tastingeissa?

Viiniharrastukseni lyhyt historia

viinikupla
April 18, 2016

2015-04-10 19.42.54-1

Hiljattain mainion Blanc de blancs -blogin Anna kirjoitti siitä, miksi on innostunut viineistä ja kehotti muitakin samaan. Näin blogin alkutaipaleella onkin hyvä hetki kertoilla, miten tähän on tultu.

Lapsuudenkodissani ei koskaan juotu viiniä tai mitään muitakaan alkoholijuomia. Niinpä ensikosketukseni viiniin ei todellakaan tapahtunut laatuyksilöiden parissa vaan Alkon halvimpien ja karseimpien juomien kautta: helmeilevää omenaviiniä, Lippistä eli Liebfraumilchiä ja mitä näitä nyt on. Veikkaan, että monelle teistä tulee pelkästä sanastakin epämiellyttäviä makumuistoja mieleen. Näistä kokemuksista johtuen ajattelin pitkään, että en pidä valkoviineistä.

Opiskeluaikana innostuin ruoanlaitosta ja ystäväpiiriini kuului ihmisiä, jotka olivat myös kulinariaan päin kallellaan. Opiskelijabudjetilla ei ollut varaa syödä hyvissä ravintoloissa, mutta jossain vaiheessa meillä oli kokkauskerho: kokoonnuimme toistemme luona ja laitoimme yhdessä useamman ruokalajin illallisia. Ehkä niihin aikoihin aloin kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, mitä viiniä joimme ruoan kanssa. Alkon valikoimasta alkoi jo löytyä muutamia lempiviinejä, mutta uusien viinien kokeileminen oli aina hakuammuntaa.

Hurahdus samppanjaan taisi tapahtua myös joskus myöhäisinä opiskeluvuosina. Se alkoi varmaankin lahjaksi saaduista samppanjapulloista. Häämatka kuusi vuotta sitten oli road trip Euroopassa. Päätimme miehen kanssa matkailla erityisesti yhteisessä suosikkimaassamme Ranskassa ja sen viinialueilla. Kahden viikon reissuun mahtui Alsace, Champagne ja Burgundy. Pohjatietomme ennen matkaa oli suurin piirtein sitä luokkaa, että Alsacessa tehdään valkoviinejä ja Burgundissa punaviinejä. Reissun aikana viinitietoutemme karttui huimasti ja viinien maisteleminen autenttisessa ympäristössä kehitti käsitystä eri viinityyleistä ja omista preferensseistä.

viinikellari Burgundy

Tuo matka oli sen verran käänteentekevä, että sen jälkeen ilmoittauduin pariin viiniklubiin, ryhdyin osallistumaan maisteluiltoihin, käymään viinimessuilla ja perustin jopa viinikerhon työpaikalleni. Päätimme yhdessä teeman ja kukin oli vuorollaan vastuussa maisteluilloista, valitsi viinit ja esitteli ne. Kukaan meistä ei ollut varsinainen viiniasiantuntija, mutta opettelimme yhdessä ja meillä oli hauskaa, mikä on tietysti tärkeintä.

Saksaan muutettuani löysin pian samanhenkistä suomalaisseuraa, joiden kanssa olemme viettäneet samppanjailtoja. Mutta kaikki ne muut viiniaktiviteetit, joita Helsingissä oli, jäivät tauolle. Vasta viime aikoina olen aktivoitunut uudelleen, liittynyt paikalliseen expat-viiniklubiin ja ottanut selvää viinikursseista. Toissaviikolla kävin Lontoossa suorittamassa WSET 2-tason tentin.

Mikä viineissä sitten kiehtoo? Kulinaristin vastaus on tietysti makuelämykset. Helmeilevä omenaviini on yhtä kaukana vuosikertasamppanjasta kuin eineslihapullat Michelin-tason ravintolan annoksesta. Ja näiden väliinkin mahtuu laaja kirjo erilaisia makuja, joille löytyy omat tilanteensa ja omat faninsa. Ruoan ja viinin ei tarvitse yltää Michelin-tasolle ollakseen hyvää ja innostavaa. Akateemisesti orientoituneena ihmisenä taidan myös nauttia haasteista, jonka viinien maailmaan perehtyminen tarjoaa. Mitä enemmän viineistä oppii, sitä paremmin tajuaa, miten paljon opittavaa vielä riittää. Viinit tarjoavat aina jotain uutta. Jos on maistanut yhtä viiniä tietyltä viinialueelta, ei vielä tiedä mitään siitä makumaailman moneudesta, mitä kyseinen viinialue pitää sisällään. Jos on maistanut yhtä viiniä tietyltä tuottajalta, ei vielä tiedä miten erilaisia viinejä saman talon sisällä voidaan tehdä. Edes saman tuottajan sama viini ei maistu samalta vuodesta toiseen. Viini ei ole staattinen, vaan elävä yksilö. Se on erilaista joka vaiheessa rypälemehusta vasta käyneeseen, pullotettuun ja pullossa ikääntyneesen. Jokainen viini on yksilö ja näitä uusia yksilöitä riittää kohdattavaksi elämän loppuun saakka.