Kun tietokone päättää, mitä viiniä juot

viinikupla
February 19, 2017

Alko voi olla pelottava paikka kokemattomalle kuluttajalle. Hyllymetreittäin tuotteita, joiden eroista ei ole hajuakaan. Ainoa navigointiapu on jaottelu maittain. Jos Argentiina herättää hyviä viboja, voi kuluttaja hakeutua oikean kyltin eteen, mutta senkin jälkeen vastassa on aivan liian paljon vaihtoehtoja. “Voinko auttaa”, saattaa myyjä tiedustella iloisesti, mutta mitä apua hänestä on, jos ei kykene selittämään tarkasti tarpeitaan ja toiveitaan? Minulle rautakaupat ovat tällaisia paikkoja, mutta muistan hyvin vielä ne ajat, kun viinikauppa herätti saman ahdistuksen. Kun ei osannut muotoilla sanoiksi sitä, mitä viiniltä halusi, oli uuden tuotteen kokeileminen sokkopeliä.

Virtuaalisessa viinikaupassa on aivan sama ongelma. Siellä tottumatonta asiakasta voidaan auttaa myös kertomalla viinigurujen, kaupan henkilökunnan tai asiakkaiden arvioita viineistä. On silti aivan yhtä vaikeaa tietää, pitääkö jonkin viinin tyylistä vaikka moni muu onkin siihen ihastunut. Kokeilupaketit, joihin kauppa on valikoinut hyväksi katsomansa tuotteet, on helppo lähestymistapa. Moni uusi asiakas tarttuu niihin, varsinkin jos paketti on alennuksessa. Jos sisältö on kuraa, ei asiakas palaa enää sivustolle. Tykkään yhä edelleen kokeilupaketeista, vaikka osaankin jo liikkua viinien maailmassa paljon keskivertokuluttajaa suvereenimmin. Äskettäin tilasin kuuden punaviinin setin verkkokaupasta, jossa myynnissä on vain saksalaisia viinejä. Muutoin olisi pitänyt tilata kuusi pulloa yhdeltä tuottajalta ja se tuntui liian riskialttiilta, kun halusi testata uusia tuottajia mutta ei voinut etukäteen tietää pitäisikö niiden tyylistä.

Amerikassa kuluttajalähtöisyys on viety kertaluokkaa pitemmälle. Olen törmännyt jo pariin verkkokauppaan, jotka toimivat kuin kirjakerho: jäsenyyttä ja tiettyä kuukausisummaa vastaan saa tietyn määrän kaupan valitsemia viinejä kotiin. Ei siinä vielä mitään, mutta viinien valinta perustuu asiakkaan mieltymyksiin. Yhdessä firmassa mieltymykset selvitetään siten, että asiakas saa aluksi kotiin kuuden minipullon setin. Kun hän on täyttänyt netissä arvionsa niistä, saa hän sen perusteella valikoidut seuraavat pullot. Mitä ahkerammin asiakas kommentoi saamiaan viinejä, sen tarkemmaksi maun kartoittaminen käy. Toisessa firmassa alkukartoitus tapahtuu nettikyselyn avulla, mutta sen jälkeen hommaa kalibroidaan tarkemmaksi asiakkaan palautteen perusteella. Algoritmit siis ohjaavat viinikauppaa. Periaate on sama kuin vaikkapa Netflixissä, joka ehdottelee yksilöllisesti lisää katsottavaa aiemman käyttäytymisen perusteella. Netflixin ehdotukset ovat varsin osuvia. Jos se toimii elokuvamaun kohdalla, miksei myös viinimaun?

Kokematon kuluttaja voi huokaista helpotuksesta. Valinnan vaikeus on ulkoistettu, joku muu tietää minua paremmin mistä pidän. Asetelmassa arveluttaa kuitenkin se, että ohjataanko kuluttaja vakiintuneisiin uomiin? Miten voi koskaan kohdata uusia elämyksiä viinin parissa, joka on täysin toisenlainen kuin aiemmin suosimat ja maistamat jos algoritmien mukaan sitä ei kannata edes tarjota? Toisaalta se, joka aina poimii hyllystä jonkin chileläisen alle kympin punkun, tulee varmasti tätä myötä testanneeksi viinejä paljon laajemmalla skaalalla kuin mihin oma-aloitteisesti olisi viinikaupassa ryhtynyt. Omistautunut viiniharrastaja ei tarvitse sitä, että kone arpoo hänen makunsa mukaiset viinit. Hän kyllä osaa itsekin löytää ne. Mutta aika iso osa kuluttajista, jotka eivät tiedä miten päin seisoisivat viinihyllyn edessä, varmasti tervehtisivät ilolla tällaista palvelua. Jos se vaan toimii. Näistä kahdesta firmasta nimittäin löytyy niin paljon tyrmääviä arvosteluja, että hyvä idea ei ole tainnut jalostua kuitenkaan käytännön tasolle niin kuin piti.

Toistaiseksi kustomoitu viinimyynti toimii vain Atlantin takana. Kuka Euroopassa ottaa kopin? Vai pitäisikö edes?

Leave a Reply