Missä kaikkialla viiniä voi viljellä?
Marraskuisen Napa Valleyn viinitarhoja vuonna 2011
Maailman suurimmat viinintuottajamaat ovat lämpimiä maita: Ranska, Italia, Espanja, Kiina(!), USA (pääasiassa Kalifornia), Chile, Argentiina, Australia, Etelä-Afrikka… Top10-listalle mahtuu myös Saksa. Usein kuulee sanottavan, että Saksa on pohjoisinta aluetta, jossa viiniä voidaan kasvattaa. Nyrkkisääntönä viininviljelysalueet sijoittuvat 30 ja 50 leveyspiirin välille sekä eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla. Esimerkiksi Sisilian sijainti on 38° kun taas Saksan viinialueet sijaitsevat leveysasteilla 48°-51°. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana rajoja on kuitenkin alettu venyttää viileämpään suuntaan. Katso vaikka tätä karttaa EU:n viininkasvatusalueista. Englanti alkaa olla tunnettu laatukuohuviineistään ja todennäköisesti pian myös muista viineistä. Olen maistanut myös loistavaa belgialaista kuohuviiniä. Viime kesänä raportoin Hampurin viinitarhasta ja suunnittelen vierailua vieläkin pohjoisemmalle viinitilalle Schleswig-Holsteinin osavaltiossa. Jopa Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa on useita viinitiloja. Viiniä todella kasvatetaan kaupallisiin tarkoituksiin kaikissa EU-maissa lukuunottamatta Suomea ja Baltian maita. Suomessakin muutamat edelläkävijät ovat aloittaneet kokeilun viininviljelyksestä, mutta onnistuneita ja myyntiin asti päätyviä tuloksia saadaan vielä odottaa.
Viiniköynnös tarvitsee kasvaakseen vettä, aurinkoa, lämpöä ja ravinteita. Maaperän suhteen viini ei ole nirso. Se kasvaa niin savisessa, kivikkoisessa kuin hiekkaisessa maaperässä. Liian ravinnepitoinen maa on itse asiassa haitallista, sillä silloin viini kasvattaa hirmuisella tahdilla lehtiä sen sijaan että tuottaisi rypäleitä. Joissakin paikoissa viini on lähes ainoa kasvi, joka menestyy karuissa oloissa. Kuivilla seuduilla köynnöksiä saatetaan joutua kastelemaan, sillä kuivuudesta kärsivissä köynnöksissä rypäleiden kypsyminen pysähtyy. Toisaalta taas liian sateinen ilmasto altistaa rypäleet helposti erilaisille hometaudeille ja sateinen kausi etenkin sadonkorjuun aikaan on vahingollista. Lämpöä pitää olla riittävästi mutta ei liikaa: liian paahteinen aurinko tekee rypäleistä nopeasti sokeripitoisia, mutta liian vähähappoisia ja toisaalta rypäleet altistuvat auringonpolttamille. Kuumimmilla viininviljelyalueilla parhaat viinit tulevat seuduilta, jotka joko sijaitsevat korkealla vuorenrinteillä tai meren läheisyydessä. Molemmilla on ilmastoon viilentävä vaikutus. Jos ilmasto on liian kylmä, eivät rypäleet ehdi kypsyä satokauden aikana. Silmut puhkeavat köynnökseen siinä vaiheessa, kun keskimääräinen päivälämpötila on 15-20 astetta. Saksassa se tapahtuu yleensä toukokuun aikana. Suomessa, öö… keskikesällä..?
Veneto, kesäkuu 2016
Miten ihmeessä siis näillä spekseillä viini voidaan ylipäänsä saada kasvamaan Suomessa? Oleellista on valita oikeat lajikkeet, jotka ovat sopeutuneet pohjoisiin oloihin. Köynnöksen pitää kestää pakkasta paleltumatta, olla resistentti taudeille ja kukkia myöhään, jotta silmut eivät altistu hallalle, mutta toisaalta tuottaa aikaisin kypsyviä rypäleitä. Pohjoisessa Euroopassa valon määrä kesällä kompensoi muutoin lyhyempää kasvukautta. Toinen tärkeä seikka on kasvupaikka. Viileämmissä maissa parhaiten menestyät köynnökset, jotka kasvavat etelänpuoleisessa rinteessä, mikä maksimoi valon ja lämmön määrän sekä suojaa hallalta tasamaata paremmin.
Ilmaston lämpeneminen tulee siirtämään viininviljelyn painopistetta yhä pohjoisemmaksi. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on jo tuonut mukanaan silminnähtävää lämpenemistä monilla viinialueilla. Toistaiseksi muun muassa Champagne ja Bordeaux ovat hyötyneet siitä, sillä kuluneen 15 vuoden aikana loistavia vuosikertoja on ollut tiheään. Näin ei tule jatkumaan loputtomiin. Tilastojen valossa seuraavan vuosikymmenten aikana moni perinteinen laatuviinialue muuttuu liian kuumaksi viininviljelyyn, tai vähintään paikallinen viinityyli muuttuu dramaattisesti. Hyötyjiä sen sijaan on muun muassa Englanti, jossa on tällä hetkellä hasardipeliä minä vuonna sato onnistuu ja minä vuonna ei. Saksan laatuviinialueet tulevat kasvamaan minun nurkilleni – ja Etelä-Suomessa pitäisi pystyä vakavissaan tuottamaan viiniä. Jää nähtäväksi, tapahtuuko se minun elinaikanani.