Mistä saksalaiset ostavat viininsä?

viinikupla
June 5, 2016

2016-04-29 17.15.14-2

On aikamoinen hyppäys muuttaa maasta, jossa alkoholin myyntiä ja kulutusta säädellään eniten Euroopassa maahan, jossa sääntely on toiseksi keveintä (katso Nanny State Index). Viinin ostaja ei olekaan sidottu yhden ketjuliikkeen valikoimiin, hintoihin ja aukioloaikoihin. Puolentoista kilometrin säteellä kodistani on pitkälti toistakymmentä viinimyymälää – ainakin ne, mitkä olen noteerannut. Lisäksi viiniä saa tietenkin ostaa ruokakaupoista. Kaupat ovat Saksassa kiinni sunnuntaisin, mutta ei hätää: jokaisen kioskin hyllystä löytyy viiniä. Olutta ja viiniä voi ostaa myös mukaan ravintolasta tai tilata kotiinkuljetun ruoan mukana. Jos jano yllättää keskellä yötä, niin kaupunkilaisia palvelee myös alkotaksi.

Alkoholin vapaasta saatavuudesta huolimatta saksalaiset eivät kuitenkaan kuluta sitä henkeä kohti merkittävästi enempää kuin suomalaiset. Tarkkoja lukuja on vaikea sanoa, sillä kaikissa löytämissäni tilastoissa luvut vaihtelivat. Suomi ja Saksa eivät kuitenkaan kumpikaan kuulu kovimpien kuluttajien kastiin.

 

2016-06-01 20.02.10

Verkkokauppaostoksilla? Todellisuudessa seuraavaa viinimatkaa suunnittelemassa.

Ostan itse viinit joko erikoiskaupasta tai verkkokaupasta. Muutettuani tänne olin aluksi kovin ihastunut ruokakauppojen viinivalikoimista ja etenkin niiden hinnoista. Testailin niitä ahkerasti etsien omia suosikkejani. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että marketeista ei löydy hyviä viinejä kuin hyvällä säkällä. Niinpä siirryin viinikauppojen asiakkaaksi. Pidän siitä, että valikoima vaihtelee suuresti kaupasta toiseen. Hyllyjen lomassa voi vierähtää jokunen tovi aarteita etsiessä. Joskus harvoin saattaa turhauttaa se, että yksittäiset pienet liikkeet eivät voi pitää valikoimissaan erikoisempia, kalliimpia viinejä, joiden kysyntä on pientä. Esimerkiksi samppanjavalikoima on useimmiten varsin rajallinen. Mutta sitten täytyy vain löytää ne kaupat, joiden tarjonta on tältä osin parasta.

Minä siis ostan viinit erikoismyymälöistä, olenhan kasvanut alkoholimonopolikulttuurissa. Mutta entä paikalliset? Saksan viini-instituutin sivuilta löytyvästä tilastokatsauksesta löytyi vastaus tähänkin. Lähes puolet viineistä ostetaan Saksassa halpakaupoista. Tunnetuimmat halpaketjut ovat Lidl, Penny ja Aldi. Näiden hyllyillä viinien hinnat alkavat reilusta eurosta ja yli vitosen viini on jo hintava. Itse en koske niihin pitkällä tikullakaan. Ainoastaan Lidlin viinejä silmäilen aika ajoin, sillä heillä on perusvalikoiman lisäksi säännöllisesti vaihtuva kausivalikoima. Niiden joukosta on välillä löytänyt kelvollisia arkiviinejä. On Lidlissä myös halpisversioita laatuviineistä, esimerkiksi geneeristä “Baroloa”, “Amaronea” tai “Chateauneuf-du-Papea”. Ne ovat alueen tuottajien kehnoimpia bulkkiviinejä, jotka Lidl on saanut ostettua edullisesti. Yleensä tuottajan/tuottajien nimeä ei ole merkitty.

2016-06-04 16.45.04

Lidlin valikoimaa

Seuraavaksi eniten viinejä ostetaan ns. paremmista ruokakaupoista. Näistä ei löydy sentään euron hintaisia viinejä, mutta pääosa valikoimasta on kuitenkin alle viiden euron luokkaa. Mukaan mahtuu joitakin tunnetuimpia kansainvälisiä brändejä, joita näkee vähän maassa kuin maassa. Yllättävintä tilastossa oli kuitenkin se, että vain kymmenkunta prosenttia viineistä ostettiin erikoiskaupoista, siis viinimyymälöistä. Hitusen enemmän viiniä myytiin itse asiassa suoraan viinitiloilla. Mielelläni itsekin kävisin noutamassa laatikot suoraan tuottajilta, jos vain asuisin lähempänä viinialueita.

Tilastot paljastivat myös sen yllättävän seikan, että vaikka saksalaiset kuluttavatkin suurimman osan omasta viinintuotannostaan itse, niin he juovat sitäkin enemmän muualta tuotuja viinejä. Eniten maahan tuodaan viinejä Italiasta, Espanjasta ja Ranskasta. Suomessahan tuonnin kärjessä ovat uuden maailman maat.

Monopolittomassa maassa asuminen on saanut minut tarkastelemaan uudelta kantilta Suomessa käydyn alkoholipoliittisen keskustelun väittämiä. Sitkeästi hoetaan sitä, että viinin myynti ruokakaupassa vaikuttaisi negatiivisesti tarjonnan laatuun. Pirkka-viineistä puhutaan pilkalliseen sävyyn. Aivan varmasti marketeille tulisi omat merkit, aivan kuten maailmallakin. Ja sekin on totta, että perusmarketissa ei olisi kovin monipuolista valikoimaa, kuten ei ole vaikkapa Saksan ruokakaupoissakaan. Oleellista on, että viinin myynnin vapautumisen tulisi johtaa aitoon kilpailutilanteeseen ja pienyrittäjien mahdollisuuteen päästä markkinoille. Alkojen määrä tietenkin vähenisi, mutta se ei tarkoittaisi viinivalikoiman supistumista – muualla kuin Alkoissa. Niiden rinnalle tulisi kokonaan uusi ilmiö: yksityiset viinimyymälät, kenties uudet ketjutkin. Se olisi kokonaan uusi maailma viineistä kiinnostuneille kuluttajille.

4 Comments

  1. Meidän seudulla lounaassa (Pfalzissa) on etsimällä etsittävä vain viinin myyntiin erikoistutunutta kauppaa. (Tuhlasin bensaa ja kaksi iltapäivää, kun etsin viime kuussa ensin viinikauppaa ja sitten mallorcalaista punaviiniä lahjaksi tutulle. Piti tilata maahantuojalta Berliinistä!) Viinikauppoja näyttää olevan paremminkin esim. Hampurissa, Berliinissä, Schleswigissä jne. eli ylipäänsä Pohjois-Saksassa. Lifestyle- ja gourmetmagazin Weinjournal Falstaff ei suoralta kädeltä lyttää Aldinkaan viinejä. Sieltä voi näköjään tehdä löytöjä, kun Aldi on sisäänostanut erän viinejä, jotka eivät kuulu tavalliseen arkivalikoimaan. Ruokakauppojen viinit ovat nimen omaan käypiä ruoanlaittoon ja Weinschorleen mutta saahan niitä juodakin.

    1. Kiinnostavaa kuulla! Teillä päin vissiin todellakin oletetaan, että ihmiset hakevat viinin suoraan tuottajilta – ja juovat vain paikallista… Onneksi nettikaupat toimii. Joo just noista halpakauppojen vaihtuvista valikoimista voi välillä tehdä löytöjä. Lidl on lähin kauppani, siksi tarkistan sen hyllyjä aika ajoin, mutta täytyykin pitää silmällä myös Aldia.

  2. Kovin samanlaista on meno Englannissakin. Ruokakauppojen valikoimat ovat suttua, olkoonkin että siellä on tarjolla Alkon alimmilta hyllyiltä tuttuja tuotteita, mitä toisinaan ovat vähän halvempi kun Suomessa, mutta usein kalliimpiakin (Lontoo on tyyris paikka). Olen suosiolla ostanut erikoisliikkeistä omat juomani.

    Ranskasta ja Saksasta tuttuun tyyliin myös ravintolat myyvät ulos omia viinejään, mikä tekee myös monesta ravintolasta viinimyymälän, varsinkin jos niillä on omaa maahantuontia tekee se valikoimasta usein varsin kiinnostavan.

    1. Lontoo on kallis, mutta kilpailu kovaa. Kuluttajan näkökulmasta positiivista on markettien tarjouskampanjat. Jatkuvasti tiettyjä viinejä on alennuksessa sisäänheittotuotteina ja välillä isommasta marketista saattaa saada puoleen hintaan hyviäkin viinejä. Miinuksena se, että kuluttajalle hämärtyy käsitys viinien todellisesta hinnasta, kun hintalappujen perusteella moni tuotteista on jatkuvasti “alennuksessa”. Lontoossa on kyllä ihan mieletön tarjonta viineistä eri puolilta maailmaa! Ravintoloiden listalta löytyy laseittain vaikka mitä erikoisuuksia.

      Meinaan pian kirjoittaa yhdestä suosikkibaareistani Hampurissa, joka on sekä myymälä että baari. Tosi hyvä konsepti.

Leave a Reply