Viinitastingiin osallistuminen kannattaa

viinikupla
April 25, 2016

2016-01-22 19.18.29

Miksi muka kannattaa?

Jos viineistä haluaa oppia lisää, on syytä hakeutua järjestettyihin tastingeihin. Systemaattista maistelutekniikkaa oppii vain ohjauksen avulla ja usean viinin maisteleminen rinnakkain auttaa paljon viinien erojen havaitsemisessa. Maistelutaitoja ei kehitetä siksi, että päästäisiin brassailemaan viinitermeillä, vaan että osaisi selittää itselleen, miksi pitää jostakin viinistä ja miksi ei. Kun on oppinut kiinnittämään huomiota viinin eri ominaisuuksiin, on helpompi myös löytää uusia mieleisiä viinejä.

 

Miten sellaiseen pääsee mukaan?

1) Kavereiden kesken
Jos ystäväpiiristä löytyy useampiakin viineistä kiinnostuneita, kannattaa pistää pystyyn oma maisteluporukka. Ystävien kesken ei ainakaan tarvitse jännittää omaa osaamattomuttaan. Kun vetovastuu kiertää henkilöltä toiselle, on omalla vuorolla pakko paneutua viinien taustoihin paremmin. Muistelen vieläkin kaiholla entisen työpaikkani viinikerhoa, jossa kartoitimme eri viinialueita. Itse järjestettyyn tastingiin löytyy ohjeita netistä, vaikkapa nyt jo valitettavasti hiljenneestä Viinillä-blogista (osat 1 ja 2) tai täältä.

2) Liity viiniseuraan tai tsekkaa viinibaarien tapahtumatarjonta
Erilaisia maistelutilaisuuksia löytyy pilvin pimein niin seurojen, ravintoloiden tai yksityisyrittäjien järjestämänä kuin tapahtumien yhteydessä. Helsingissä vielä asuessani kuuluin klubiin, joka järjesti ilmaisia maistelutilaisuuksia nopeimmille ilmoittautuneille. Muistan myös osallistuneeni Mikä viini! -tapahtuman yhteydessä ohjattuun kuohuviinitastingiin. Nyt olen vähän pudonnut kartalta sen suhteen, mitkä tahot Helsingissä pyörittävät säännöllisiä maistelutilaisuuksia, mutta Viini-lehti näyttää listaavan viiniseuroja paikkakunnittain.

Hampuriin muutettuani kesti pitkään, että ryhdyin etsimään viiniseuroja, sillä aluksi kielikynnys jännitti. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni. Ensiksi ilmoittauduin kaupunginosani viinibaarin suuret punaviinit -tastingiin. Se oli hintava, mutta osallistumismaksulle sai myös vastinetta yhdeksän laatupunkun muodossa. Illan mittaan yhtä viineistä tarjottiin meille peräkkäin kahteen kertaan emmekä olleet tunnistaa sitä samaksi, sillä ensimmäinen satsi oli juuri avattu ja toista puolestaan dekantoitu yön yli. Dekantoinnin vaikutus viiniin oli hätkähdyttävä. Samaa voi toki kokeilla kotonakin.

 

Kokeile myös sokkona maistamista

Hiljattain löysin ilokseni expateille suunnatun englanninkielisen viininmaisteluseuran, joka järjestää kohtuuhintaisia tastingeja kerran kuukaudessa. Olen ehtinyt niistä vasta yhteen, kokeilimme silloin alkuviinejä. Mutta viime viikonloppuna osallistuin saman seuran kautta tulleesta kutsusta myös toiseen tastingiin, joka pidettiin yksityiskodissa. Kutsun takana oli paikallinen viiniharrastaja, joka kertoi järjestäneensä säännöllisesti maisteluiltoja ystäväpiirissään viimeisen 15 vuoden ajan. Nyt hän kaipasi uusia kasvoja ja kutsui siksi kotiinsa tämän viiniklubin jäseniä. Ja niin kahdeksan toisilleen vierasta viininystävää saapui tuntemattoman isännän kotiin. Lähtöasetelma oli erikoinen, mutta ilta oli sekä hauska että opettavainen. Tämä oli elämäni ensimmäinen sokkotasting. Maistelimme kuutta punaviiniä tarkalleen ottaen puolisokkona, eli tiesimme mitkä maat ja rypäleet olivat kyseessä, mutta emme viinien järjestystä. Veikkasin oikein vain kaksi viiniä kuudesta. Se oli hyvä muistutus siitä, että vaikka tiedän teoriapuolesta jo jonkin verran, niin maistelijana olen aivan noviisi. Mutta maistamaan oppii vain maistelemalla, joten lisäsin jo kalenteriin tulevia päivämääriä.

Suosittelen sokkotastingia myös niille, jotka eivät tiedä viineistä paljoakaan. Aika helposti mielikuvat jostakin viinimaasta tai viinityylistä perustuvat hataralle kokemuspohjalle. Sokkona maistellessa ennakkoluulot eivät pääse vaikuttamaan viinin arviointiin. Lopuksi voi olla suurikin yllätys, että suosikiksi saattoi nousta viini, jota olisi vieroksunut pullon tai alkuperämaan perusteella.

Millaisia ahaa-elämyksiä olet itse kokenut tastingeissa?

Koko perheen viinivaellus

viinikupla
April 23, 2016

csm_Titel_WeinWanderWochenende_2016_e32b53fba7

Helsingissä vietetään parhaillaan Grande Champagne -tapahtumaa, Saksassa puolestaan viinivaellusviikonloppua, WeinWanderWochenende. Se on Saksan viini-instituutin yhdessä paikallisten viinijärjestöjen kanssa koordinoima kampanja. Jokaisella Saksan 13 viinialueesta on omat tapahtumansa. Jossain tutustutaan paikallisiin roomalaisajan nähtävyyksiin, jossain puutarhoihin, jossain viinikellariin, jossain uuden sadon viineihin. Lopuksi saatetaan pitää hartauskin. Yhteistä kaikille on viininmaistelu, herkuttelu paikallisilla erikoisuuksilla ja perhemyönteisyys. Saksalainen ei varmasti näe tapahtumassa mitään ihmettelemisen aihetta, kun taas suomalaisen alkoholipolitiikan kasvatti hieraisi kerran silmiään. Mutta juuri näin sen pitää ollakin, viiniä ja viininkulutusta ei tässä maassa mystifioida vaan se on luonteva osa arkea.

Viini ja olut kuuluvat Saksassa oleellisesti kaikkiin tilanteisiin, joissa ihmiset kokoontuvat yhteen. Päiväkotien juhlissakin aikuisille tarjotaan kuohuviiniä. Lapsia ei tarvitse suojella örveltäviltä aikuisilta, sillä alkoholi ja örveltäminen nyt vaan eivät yleensä kuulu yhteen. Toki tähän maahan mahtuu örveltämisjuhliakin. En esimerkiksi ikinä veisi lastani Oktoberfestille ilta-aikaan. Pääsin muuten kerran jututtamaan Oktoberfestien putkan työntekijää ja kysäisin tietenkin, että onko heillä useinkin suomalaisia asiakkaita. Ei kuulema, vaan pääasiassa amerikkalaisia ja australialaisia. He eivät hahmota, että juhla-alueen olut on normaalia vahvempaa ja kun se vielä tarjoillaan litran tuopeista, he päätyvät nopeasti örveltämiskuntoon ja sitten juhla-alueen putkaan. Kokemus se on sekin.

Viinitorstai: Weissburgunder vs. Pinot blanc

Pinot blanc

Kaksintaistelu! Pinot-perheen vaalein jäsen tunnetaan Ranskassa nimellä Pinot Blanc, Saksassa Weissburgunder ja Italiassa Pinot Bianco. Pinot Blanc on kotoisin Ranskasta ja se assosioidaan yleisimmin Alsaceen, vaikka sitä itse asiassa viljellään enemmän Saksassa. Saksalaiset myös vaikuttavat arvostavan tätä rypälelajiketta enemmän kuin elsassilaiset, jolle Pinot blanc on peruspena, arkiviinien harmaa työhevonen.

Pinot Blanc on hiljaisessa harmittomuudessaan valkoviini, joka sopii kaikille. Se on hentoarominen ja matalahappoinen, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän ja monen ruoan kylkeen sopivan. Jean Geilerin Pinot Blanc onkin itse asiassa minulle jonkinlainen turvaviini, jonka poimin hyllyltä mukaan jos en kaipaa uusia seikkailuita tai vahvoja makukokemuksia. Tälläkin kertaa hamuilin Malbec-ostoksilla mukaani sitä yhden pullollisen (vuosikerta 2014). Siinä vaiheessa myyjä piti palopuheen Geilin Weissburgunderin upeudesta, joten sujautin senkin kassiin (vuosikerta 2015). Nyt päätin avata ne rinta rinnan testatakseni, onko rheinhesseniläinen ja elsassilainen Pinot blanc samasta puusta veistetty. Viinitorstai, mikä ihana tekosyy!

Saksalainen versio on lasissa aavistuksen ranskalaista hailakamman värinen. Molempien tuoksu on hento, mutta saksalaisen hitusen erottuvampi: kypsiä eksoottisia hedelmiä ja aavistus kukkaisuutta. Saksalaisen maistuu vähän hapokkaammalta, mitä oletin jo ennakkoon. Viini on tosin vuoden nuorempaa, joten hapokkuus voi korostua senkin vuoksi enemmän. Hapot ovat joka tapauksessa molemmissa maltilliset. Saksalaisessa versiossa on kirpsakan ananaksinen jälkimaku, ranskalainen tuntuu mineraalisemmalta. Kumpikaan ei jätä trooppisista hedelmistä ja kukkaisuudesta huolimatta lainkaan makeaa vaikutelmaa, toisin kuin parfyymisten viinien kuningatar Gewürztraminer.

Pinot blanc ja Weissburgunder ovat sisarukset, joihin on tarttunut vain hieman asuinpaikan paikallisväriä, mutta suvun tunnusmerkit säilyvät selkeästi. Suosittelen molempia, jos haluat valkoviinin, joka ei hypi silmille. Arkiviinien parhaimmistoa noin kuuden euron hintaluokassaan.

 

Lissabonin viinibaareja

viinikupla
April 19, 2016

tervetuloa lissaboniin

Lissabon on tullut minulle tutuksi sen jälkeen, kun hyvä ystäväni muutti sinne muutama vuosi sitten. Kun kaupungissa on käynyt riittävän monta kertaa ja tutustunut tärkeimpiin nähtävyyksiin, voi rauhassa keskittyä olennaiseen – viiniin. Ensimmäisellä reissulla pistäydyimme Portossa ja edellisellä kerralla viikonlopun verran Alentejon alueella (Alentejon viineille omistan vielä oman postauksen), mutta nyt halusin tutustua vähän monipuolisemmin portugalilaisiin viineihin. Parhaiten se onnistuu asiaan omistautuneessa viinibaarissa ja sellaisista ei Lissabonissa ole pulaa. Kaupungilla liikkuessani käytin usein Yelp-palvelua ja se listasi haulla “wine bar” kymmenittäin paikkoja, jotka sijaitsivat parin kilometrin säteellä. Vaikka asun itse viinimaassa, niin vastaavaa tarjontaa ei kotikaupungissani todellakaan ole.

Viniportugal on kenties helpoimmin lähestyttävä paikka tutustua paikallisiin viineihin. Se on portugalilaisten viinintuottajien markkinointitarkoituksessa kehittelemä tasting room, jonne turisteilla on vapaa pääsy. Sijainti ei voisi olla enää keskeisempi, Lissabonin keskusaukion laidalla (Praca do Comércio). Maistelu on maksutonta, ihan aikuisten oikeasti. Maisteluhuoneen seinällä on kartta Portugalin viinialueista, jonka avulla voi vähän orientoitua siihen, mitä haluaa kokeilla. Maisteltavaksi tarjotaan yleensä 3-4 erilaista viiniä, joten ihan loppupäiväksi sinne ei voi parkkeerata.

winebar do castelo

Winebar do Castelo sijaitsee Alfaman sokkeloisilla kujilla lähellä linnoitusta. Sen viinivalikoima tuntuu loputtomalta. Parasta paikassa on kuitenkin ystävällinen, omistautuva ja asiantunteva palvelu. Kävelin sisään yksinäni ja ryhdyin tutkailemaan viinilistaa. Painetussa listassa ei suinkaan ole kaikki tarjolla oleva. Sanoin tarjoilijalle, että minua kiinnostaa maistaa Dãon alueen punaviinejä, joita kuvaillaan hyvin erityylisiksi kuin minulle tutummat Douron ja Alentejon punaviinit. Erään viinikaupan omistaja vertasi Dãon punaviinejä Burgundyn vastaaviin. Minun ei tarvinnut tilata sokkona kokonaista lasillista, vaan eteeni kannettiin kolme vaihtoehtoa, joita sain rauhassa haistella ja maistella. Kaikki kolme olivat selvästi voimakashappoisempia kuin aiemmin maistamani portugalilaiset punaviinit. Erinomaisia, mutta selkeästi ruokaviinejä. Pyysin saada kokeilla jotakin ikääntyneempää punaviiniä, sillä kaupasta ei yleensä saa ostettua viittä vuotta vanhempia portugalilaisia viinejä. Olin utelias sen suhteen, miten ne kestävät aikaa. Sain maistettavakseni tilkan alenejolaista punaviiniä vuodelta 2003. Viini oli mielestäni jo kauan sitten parhaat päivänsä nähnyt, väriltäänkin rusehtava ja tuoksu epämiellyttävä. Vielä yksi yritys ja tällä kertaa tärppäsi: Quinta do Mouro 2006 oli upea, kypsä viini. Sitä tilasin kokonaisen lasillisen. Yksittäinen lasillinen oli melko hintava, mutta sain sen vastineeksi käsittämättömän hyvää palvelua. Viisi tähteä ja peukku tälle paikalle!

terassiskumppa delideluxissa

Delidelux on kiva vaihtoehto silloin, jos haluaa nauttia lasillisen terassilla jokimaisemaa ihaillen. Tämä rantabaari on herkkukauppa, joilla on laaja viinivalikoima mukaan myytäväksi. Laseittain tarjoiltavia viinejä ei ole montaa, mutta vaihtoehdot ovat hyviä ja paikka itsessään viihtyisä. Täällä kävimme pariinkiin otteeseen nauttimassa lasilliset Bairradan skumppaa. Baga- ja Chardonnay-rypäleistä valmistettu Quinta do Valdoeiro on syvän kullankeltainen, voimakasarominen ja paahteinen kuohuviini. Aurinkoinen terassi kuuluu sen kanssa yhteen.

Malbec World Day

viinikupla
April 18, 2016

Malbec Dieter Meier Ojo de Agua

Ei kuulkaa maailmasta heti lopu syyt avata viinipulloa. Eilen vietettiin Malbecin maailmanpäivää ja päätin juhlia sitä asiaankuuluvasti, vaikka vähän myöhäisherännyt olinkin. Juhlapäivää vietetään sen kunniaksi, että 17.4.1853 Argentiinan presidentti teki lainsäädännöllisen aloitteen, jonka tavoitteena oli uudistaa maan viinituotanto. Uusien viinilajikekokeiluiden joukossa oli myös Ranskasta tuotu Malbec. Rypäle on sittemmin jäänyt marginaaliseksi kotimaassaan Ranskassa ja Argentiina on osoittautunut sille paljon otollisemmaksi kasvupaikaksi. Nykyään Malbec on Argentiinan lippulaivalajike.

Koska intouduin hankkimaan pullollisen Malbecia varsin ex tempore, oli tyydyttävä siihen mitä löytyy. Lähimmän viinikauppani valikoimaan kuului vain kaksi argentiinalaista Malbc-viiniä. Vertailun vuoksi Alkon valikoimasta löytyy 76 nimikettä kun hakee rypäleistä ‘Malbec’. Jacques’-viiniketjun valikoima on toki paljon pienempi kuin Alkon, mutta tulos vahvistaa silti sen mutu-tuntuman, joka on syntynyt viinihyllyjä tutkiessa: uuden maailman viinit eivät juuri kiinnosta saksalaisia. Päädyin nyt ostamaan luomuviinin Mendozasta, Dieter Meierin Ojo de Agua, vuosikertaa 2015.

Tuoksu on luumuinen ja mausteinen. Maku on tanakka, pyöreä ja pehmeä, mutta marjaisuus jää pahasti kakkoseksi vaniljaisuuden alle. Mieheni on hyvä koekaniini viinimaisteluissa, kun hän ei erityisemmin tunne viinejä, vaan siemailee vain niitä tyytyväisenä siivelläni. Nyt hänen ensimmäinen reaktionsa oli: “maistuu kummalliselta, onko tämä pilalla? Jotenkin ihmeen makeaa.” Tämä viini on kyllä kuivaa, mutta makeuden tuntu tulee rypäleen ominaisaromeista (kypsät marjat, kahvi, kaakao, suklaa) tammesta (vanilja on nimenomaan tammikypsytyksen merkki) ja siitä, että viinissä ei ole ärhäkästä tanniinisuutta tai hapokkuutta vastapainoksi samassa määrin kuin ranskalaisissa punkuissa, joita yleensä juomme. Ihan kelpo viini itsessään, sen edustama tyyli ei vain ole aivan minun suuni mukainen. Mutta hei, pitkästä aikaa löytyi punkku, joka sopii suklaan kylkeen, siitä pisteet. Jään silti vielä odottelemaan, että vastaan tulee Malbec, joka veisi minulta jalat alta.