Nettiviinikauppoja, jotka (vielä) toimittavat Suomeen

viinikupla
May 23, 2017

viiniä netistä

Lähiaikoina suomalaisille viininystäville, jotka ovat tottuneet tilaamaan viiniä netistä, on kantautunut huonoja uutisia yksi toisensa perään. Parin viikon sisällä sekä Decantalo, XtraWine että Vinatis ilmoittivat nettisivuillaan, että eivät enää toimita viiniä Suomeen. Näistä ensiksi mainittu ilmoitti syyksi Suomeen “äskettäin perustetun monopolin”, jonka johdosta viinin maahantuonti on laitonta. Mitä ihmettä? Mikä äskettäin perustettu monopoli? Ja miksi näin moni nettikauppa päätti pudottaa Suomen listaltaan samanaikaisesti? Tuskin on sattumaa, että Helsingin hovioikeus antoi päätöksensä ns. Alkotaxi-tapauksessa vain pari viikkoa ennen näiden nettikauppojen suunnamuutosta. Päätöksen tulkinnat tuntuvat vaihtelevan kovasti. Esimerkiksi Hesari uutisoi päätöksestä sillä kärjellä, että mietojen alkoholijuomien etämyyntiä pitäisi helpottaa ja että hovioikeus lievensi aiempaa käräjäoikeuden päätöstä. Sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan näyttää tulkitsevan, että viini ei ole mieto juoma ja siten viinin etämyynti Suomeen on rangaistava teko. Näyttää siltä, että jokin taho (verottaja? tulli?) on tarttunut heti päätöksen tultua toimeen ja lähettänyt uhkauskirjeitä ulkomaisille nettikaupoille. Suomi on sen verran pieni markkina-alue, että monen firman helpoin ratkaisu on yksinkertaisesti lakata toimittamasta tuotteitaan sinne. Erikoista on, että tämän päätöksen teki myös Vinatis, joka jo jonkin aikaa on maksanut mallikelpoisesti tullin myyjältä vaatimia veroja Suomeen.

Etämyyntiasiasta on kiistelty vuosikausia ja viimeistä käännettä asiaan tuskin on nähty. Sopii toivoa, että näidenkin kauppojen kohdalla kyse todella on vain väliaikaisesta ratkaisusta. Kaikki suomalaiset viininharrastajat tietävät, että Alkon valikoiman rajat tulevat nopeasti vastaan, jos tosissaan haluaa paneutua jonkin tietyn alueen viineihin. Kyse ei ole vain halvempien pullojen, vaan nimenomaan laajemman valikoiman metsästyksestä. Siihen ulkomaiset nettikaupat ovat korvaamattomia. Tässä omat tärppini saksalaisista nettikaupoista, joiden valikoima on hyvä ja jotka toimittavat Suomeen. Ainakin toistaiseksi. Näiden ulkomaisten kauppojen lisäksi nykyään voi tilata viiniä netistä myös kotimaisilta toimijoilta. Niistä minulla ei ole kokemusta, mutta vinkatkaa toki parhaista kaupoista kommenttiketjussa.

Vinexus

vinexus.de on saksalainen kauppa, jonka valikoimissa on viinejä ympäri maailmaa. Painopiste on edullisemmissa arkiviineissä. Aloittelijaa ilahduttavat valmiit viinipaketit, joita on tarjolla esimerkiksi rypälelajeittain, maittain tai teemoittain. Toimituskustannukset ovat kohtuulliset: 10 euroa maksimissaan 18 pullon tilaukselle.

Vinos

vinos.de on Decantalon saksalainen vastine, espanjalaisiin viineihin keskittynyt verkkokauppa. Valikoima on valtava ja toimituskulut Suomeen maksimissaan 12 pullon erälle on 9,95 euroa. Firma huomauttaa, että Suomen ja Ruotsin ylimääräisten alkoholiverojen vuoksi tilaajan pitää olla yhteydessä tulliin, ongelma on siis tiedostettu tässäkin kaupassa, mutta ratkaisu ei ole aivan optimaalinen. En ole itse vielä käyttänyt tätä kauppaa, mutta se on valittu viime vuonna Saksan parhaaksi nettiviinikaupaksi, joten suositukset ainakin ovat kohdillaan.

Superiore

superiore.de on italialaisten viinien ystävien karkkikauppa. Valikoima on täälläkin hengästyttävän laaja. Superiore on Vinatiksen tavoin hiljattain lisännyt Suomeen toimitettaviin viineihin valmisteveron, joka on 3,15 eur/pullo. Toivottavasti käytäntö takaa sen, että Suomi pysyy jatkossakin listalla. Toimituskulut ovat hieman edellisiä kauppoja korkeammat, maksimissaan 12 pulloa saapuu perille 16:lla eurolla.

Weinwelt Langefeld

Weinwelt Langefeld on erikoistunut luomu- ja biodynamisiin viineihin, joita valikoimassa on lähes tuhat. Tämän saksalaisen yrityksen taustalla on suomalainen omistaja. Siksi kaupalla on kahdet eri nettisivut: http://www.weinwelt-langefeld.com/ palvelee suomeksi ja suomalaisia asiakkaita, tuotteiden hinnat sisältävät kaikki tarvittavat verot. Asiakkaalla on myös mahdollista noutaa tilaamansa tuotteet Tallinnasta, tällöin loppulaskussa näkyvät valmisteverottomat hinnat (jotka ovat samat kuin heidän saksankielisillä sivuillaan). Toimituskulut ovat 16,90 eur/12 pulloa. En ole itse testannut tätä kauppaa, joten en osaa sanoa omakohtaisia kokemuksia siitä. Mutta luomuvalikoima ja suomenkielinen palvelu kiinnostaa varmasti monia.

 

PS. Viini-lehden sivuilla on hyvä yhteenveto siitä, mitä viiniä netistä tilaavan tulee tietää.

 

Miksi ranskalaiset eivät enää juo viiniä?

viinikupla
September 19, 2016

2014-06-13-17-39-11

Amerikkalaiset ja britit ovat toden teolla löytäneet viinin ilot, osoittavat tilastot. Viinin kulutus USA:ssa on kasvanut 50% viimeisten 25 vuoden aikana ja Britanniassa peräti 70%. Amerikassa juodaan tätä nykyä enemmän viiniä kuin missään muualla (kokonaiskulutus, ei per henki). Aasian eksponentiaalisesti kasvavat viinimarkkinat ovat vielä aivan oma lukunsa. Suomalaisten kulutus puolestaan on hitusen vähentynyt ja saksalaisten pysynyt suurin piirtein ennallaan. Mutta hämmentävää tilastoissa on se, että suurimmat ja perinteisimmät viinintuottajamaat Ranska, Italia ja Espanja eivät enää ole itse kiinnostuneita juomaan viiniä. Aiemmin kokonaiskulutuksessa kirkkaasti johtaneen Ranskan lukemat ovat pudonneet merkittävästi. Vuonna 1960 vuotuinen viininkulutus siellä oli 160 litraa per henkilö. Vuonna 2010 se oli pudonnut 57:ään litraan. Viini ei enää ole ranskalaisten jokapäiväinen pöytäkumppani. 1980-luvulla puolet aikuisista nautti viiniä päivittäin tai lähes päivittäin. Nykyään lukema on 16% ja yli kolmannes ei juo viiniä koskaan. Suosituin ruokajuoma on vesi ja jopa limsat haastavat pian viinin ruokapöydässä. Päivittäin viiniä juovat ovat todennäköisimmin yli 60-vuotiaita. Viimeisen viiden vuoden aikana satunnaisesti viiniä nauttivien määrä on pitkästä aikaa noussut ja absolutistien laskenut muutamalla prosenttiyksiköllä.

Osittain muutos liittyy sukupolvien väliseen eroon. Sotien jälkeen kasvanut sukupolvi tottui siihen, että viiniä oli pöydässä joka aterialla. He kasvoivat siihen, että viini oli oleellinen osa kulttuuriperimää ja kansallista identiteettiä. Vähän kuin minun vanhemmilleni peruna, jota ilman ateria ei ole oikea ateria. Seuraava sukupolvi mieltää viinin ajoittaiseksi nautinnoksi. Sitä kulutetaan harvemmin, mutta tällöin ollaan valmiita panostamaan enemmän laatuun. Sen sijaan nykyisille parikymppisille viini ei ole mitenkään pyhempi tai erityisempi kuin muut juomat.

Koska viinillä on Ranskassa niin suuri symboliarvo, löytyy asiantilasta huolestuneita ääniä ja monenlaisia näkemyksiä. Sanotaan, että tehokkuuskulttuuri on vallannut alaa ja nitistänyt alleen joie de vivren eikä viinin tarjoamaa nautintoa enää osata arvostaa. Kuulema koko ateriointikulttuuri on muuttunut. Pitkät perheillalliset, joissa viini säesti ruokaa, ovat korvautuneet nopealla ravinnon tankkaamisella. Ja kun viini ei ole osa arkista ateriaa, aletaan se mieltää erityistilanteiden juhlistajaksi, jolloin elitistinen kilpavarustelu nostaa päätään. Tilastot vahvistavat sen, että viinin yhteys ruokaan on heikentynyt. Jos vielä vuonna 2010 64% ilmoitti juovansa viiniä aterian yhteydessä, on luku viisi vuotta myöhemmin enää 48%.

Myös viinintuotanto Ranskassa on laskenut samaa tahtia kulutuksen kanssa. Mutta viennin kova kysyntä takaa sen, että ranskalainen viini ei ole muuttumassa harvinaisuudeksi. Britit, amerikkalaiset ja kiinalaiset juovat kohta ranskalaisten puolesta heidän viininsä. Toki on muistettava, että vaikka prosentuaalinen pudotus ranskalaisten juomatavoissa on ollut huimaa, he kuluttavat määrällisesti silti vielä toiseksi eniten viiniä maailmassa. Ja se on paljon se 66 miljoonan asukkaan maalta.

Ja pappi sai taas viiniä juodakseen

viinikupla
September 12, 2016


Taattua lööppikamaa ovat jutut, joissa saadaan linkitettyä toisiinsa kirkko ja alkoholi tai seksi, mieluiten kaikki. Taannoin Iltalehti yritti tehdä kohujutun piispojen viinaostoksista. Paljastukset olivat sitä luokkaa, että piispa oli hankkinut maltillisen määrän kohtuuhintaista viiniä edustustilaisuuksiin. Uuh. Suomalaisilla on poikkeuksellisen neuroottinen suhde alkoholiin, mutta aivan erityisesti se korostuu uskonnollisissa yhteyksissä. On itsestäänselvyys, että valtiollisissa edustustilaisuuksissa tarjoillaan alkoholia, mutta kun sama tapahtuu kirkollisessa kontekstissa, toiminta onkin paheksuttavaa. Harva tulee ajatelleeksi, että alkoholikielteisyys ei ole sisäänrakennettua kristinuskoon. Pikemminkin päinvastoin. Raamattu on syntynyt viininviljelyskulttuurissa, joten viini virtaa sen sivuilla vuolaasti. Reformaattorimme Martti Luther ei hänkään todellakaan sylkenyt lasiin. 1700-luvulla suomalaiset pappilat olivat sivistyksen ja edistyksen suunnannäyttäjiä, joissa hallittiin eurooppalaiset juomatavat. Uudet tuulet alkoivat puhaltaa vasta 1800-luvulla. Yhtäältä oli lestadiolainen herätys Lapissa. Lestadius puuttui aivan aiheellisesti poromiesten juopottelukulttuuriin, joka ajoi perheitä ahdinkoon. Lappi raitistui ja lestadiolaisuuteen pesiytyi pysyvästi alkoholikammo. Toisaalta oli sekulaari raittiusliike, joka sai jalansijaa ympäri Suomea ja vaikutti osaltaan syntymässä olleen suomalaiskansallisen luonteen määrittelyyn. Kansalliseen kuvastoon ilmestyi Turmiolan Tommi ja alettiin puhua suomalaisen kansan olemuksellisesta yhteensopimattomuudesta alkoholin kanssa. Raittiusliike ja kirkko löysivät toisistaan liittolaiset. Ihannesuomalainen oli raitis, työteliäs, isänmaallinen ja jumalaapelkäävä.

Pietistisen herätyksen ja raittiusliikkeen perintö elää edelleen. Yhä edelleen kuulee väitteitä, että suomalainen on jotenkin geneettisesti taipuvainen holtittomaan kännäilyyn. Ken pulloon tarttuu, on langennut syntiin, sillä peli on jo menetetty. Viinan piru on saanut vallan. Tämä on osasyy alkoholipolitiikkaamme, joka perustuu holhoamiseen.

On ollut virkistävää asua maassa, jossa alkoholiin ei liity sipinää, supinaa, salailua ja paheksuntaa. Saksassa viini ja olut ovat elintarvikkeita, myös kirkossa. Kuohuviinillä kilistellään aina kun on aihetta juhlaan ja juhliahan riittää seurakunnan puitteissa. Kölnissä pöytään kannetaan oluttynnyri, josta pieniin laseihin valutetaan kölschiä. Eteläisessä Saksassa paikallisilla kirkoilla voi olla omat viinitarhat ja omaa virallista kirkkoviiniä, jota ylpeydellä tarjoillaan vieraille. Hampurissa korkeamman profiilin kirkolliset kutsuvierastilaisuudet järjestetään katedraalissa, jossa ohjelma jatkuu kirkonmenojen jälkeen cocktailtilaisuudella kirkon sivulaivassa ja takaosassa. Kenenkään mielestä paikan pyhyys ei siitä kärsi eikä kukaan ole poistunut kontaten.

Suomessa tällainen on vielä silkkaa utopiaa, vaikka aina löytyy niitä, jotka yrittävät muuttaa asenteita. Alppilan kirkko Helsingissä on ollut brunsseineen sun muineen edelläkävijä uudenlaisessa kirkollisessa toimintakulttuurissa. Siellä haluttiin viime vuonna järjestää viini- ja virsi-ilta. Kyseinen konsepti on viinistä ja virsistä pitävän ystäväporukan alkuunpanema ja sittemmin ympäri Suomea yksityiskoteihin levinnyt illanviettotapa. Mutta kirkkoon sitä ei voida tuoda. Ei vaikka tilaisuudella oli kirkkoherran siunaus. Kirkolla olisi nimittäin pitänyt olla anniskeluoikeudet, jos veisaamaan kokoontuvat ihmiset olisivat nyyttikestihengessä halunneet nauttia lasillisen viiniä.

Mistä saksalaiset ostavat viininsä?

viinikupla
June 5, 2016

2016-04-29 17.15.14-2

On aikamoinen hyppäys muuttaa maasta, jossa alkoholin myyntiä ja kulutusta säädellään eniten Euroopassa maahan, jossa sääntely on toiseksi keveintä (katso Nanny State Index). Viinin ostaja ei olekaan sidottu yhden ketjuliikkeen valikoimiin, hintoihin ja aukioloaikoihin. Puolentoista kilometrin säteellä kodistani on pitkälti toistakymmentä viinimyymälää – ainakin ne, mitkä olen noteerannut. Lisäksi viiniä saa tietenkin ostaa ruokakaupoista. Kaupat ovat Saksassa kiinni sunnuntaisin, mutta ei hätää: jokaisen kioskin hyllystä löytyy viiniä. Olutta ja viiniä voi ostaa myös mukaan ravintolasta tai tilata kotiinkuljetun ruoan mukana. Jos jano yllättää keskellä yötä, niin kaupunkilaisia palvelee myös alkotaksi.

Alkoholin vapaasta saatavuudesta huolimatta saksalaiset eivät kuitenkaan kuluta sitä henkeä kohti merkittävästi enempää kuin suomalaiset. Tarkkoja lukuja on vaikea sanoa, sillä kaikissa löytämissäni tilastoissa luvut vaihtelivat. Suomi ja Saksa eivät kuitenkaan kumpikaan kuulu kovimpien kuluttajien kastiin.

 

2016-06-01 20.02.10

Verkkokauppaostoksilla? Todellisuudessa seuraavaa viinimatkaa suunnittelemassa.

Ostan itse viinit joko erikoiskaupasta tai verkkokaupasta. Muutettuani tänne olin aluksi kovin ihastunut ruokakauppojen viinivalikoimista ja etenkin niiden hinnoista. Testailin niitä ahkerasti etsien omia suosikkejani. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että marketeista ei löydy hyviä viinejä kuin hyvällä säkällä. Niinpä siirryin viinikauppojen asiakkaaksi. Pidän siitä, että valikoima vaihtelee suuresti kaupasta toiseen. Hyllyjen lomassa voi vierähtää jokunen tovi aarteita etsiessä. Joskus harvoin saattaa turhauttaa se, että yksittäiset pienet liikkeet eivät voi pitää valikoimissaan erikoisempia, kalliimpia viinejä, joiden kysyntä on pientä. Esimerkiksi samppanjavalikoima on useimmiten varsin rajallinen. Mutta sitten täytyy vain löytää ne kaupat, joiden tarjonta on tältä osin parasta.

Minä siis ostan viinit erikoismyymälöistä, olenhan kasvanut alkoholimonopolikulttuurissa. Mutta entä paikalliset? Saksan viini-instituutin sivuilta löytyvästä tilastokatsauksesta löytyi vastaus tähänkin. Lähes puolet viineistä ostetaan Saksassa halpakaupoista. Tunnetuimmat halpaketjut ovat Lidl, Penny ja Aldi. Näiden hyllyillä viinien hinnat alkavat reilusta eurosta ja yli vitosen viini on jo hintava. Itse en koske niihin pitkällä tikullakaan. Ainoastaan Lidlin viinejä silmäilen aika ajoin, sillä heillä on perusvalikoiman lisäksi säännöllisesti vaihtuva kausivalikoima. Niiden joukosta on välillä löytänyt kelvollisia arkiviinejä. On Lidlissä myös halpisversioita laatuviineistä, esimerkiksi geneeristä “Baroloa”, “Amaronea” tai “Chateauneuf-du-Papea”. Ne ovat alueen tuottajien kehnoimpia bulkkiviinejä, jotka Lidl on saanut ostettua edullisesti. Yleensä tuottajan/tuottajien nimeä ei ole merkitty.

2016-06-04 16.45.04

Lidlin valikoimaa

Seuraavaksi eniten viinejä ostetaan ns. paremmista ruokakaupoista. Näistä ei löydy sentään euron hintaisia viinejä, mutta pääosa valikoimasta on kuitenkin alle viiden euron luokkaa. Mukaan mahtuu joitakin tunnetuimpia kansainvälisiä brändejä, joita näkee vähän maassa kuin maassa. Yllättävintä tilastossa oli kuitenkin se, että vain kymmenkunta prosenttia viineistä ostettiin erikoiskaupoista, siis viinimyymälöistä. Hitusen enemmän viiniä myytiin itse asiassa suoraan viinitiloilla. Mielelläni itsekin kävisin noutamassa laatikot suoraan tuottajilta, jos vain asuisin lähempänä viinialueita.

Tilastot paljastivat myös sen yllättävän seikan, että vaikka saksalaiset kuluttavatkin suurimman osan omasta viinintuotannostaan itse, niin he juovat sitäkin enemmän muualta tuotuja viinejä. Eniten maahan tuodaan viinejä Italiasta, Espanjasta ja Ranskasta. Suomessahan tuonnin kärjessä ovat uuden maailman maat.

Monopolittomassa maassa asuminen on saanut minut tarkastelemaan uudelta kantilta Suomessa käydyn alkoholipoliittisen keskustelun väittämiä. Sitkeästi hoetaan sitä, että viinin myynti ruokakaupassa vaikuttaisi negatiivisesti tarjonnan laatuun. Pirkka-viineistä puhutaan pilkalliseen sävyyn. Aivan varmasti marketeille tulisi omat merkit, aivan kuten maailmallakin. Ja sekin on totta, että perusmarketissa ei olisi kovin monipuolista valikoimaa, kuten ei ole vaikkapa Saksan ruokakaupoissakaan. Oleellista on, että viinin myynnin vapautumisen tulisi johtaa aitoon kilpailutilanteeseen ja pienyrittäjien mahdollisuuteen päästä markkinoille. Alkojen määrä tietenkin vähenisi, mutta se ei tarkoittaisi viinivalikoiman supistumista – muualla kuin Alkoissa. Niiden rinnalle tulisi kokonaan uusi ilmiö: yksityiset viinimyymälät, kenties uudet ketjutkin. Se olisi kokonaan uusi maailma viineistä kiinnostuneille kuluttajille.

Koko perheen viinivaellus

viinikupla
April 23, 2016

csm_Titel_WeinWanderWochenende_2016_e32b53fba7

Helsingissä vietetään parhaillaan Grande Champagne -tapahtumaa, Saksassa puolestaan viinivaellusviikonloppua, WeinWanderWochenende. Se on Saksan viini-instituutin yhdessä paikallisten viinijärjestöjen kanssa koordinoima kampanja. Jokaisella Saksan 13 viinialueesta on omat tapahtumansa. Jossain tutustutaan paikallisiin roomalaisajan nähtävyyksiin, jossain puutarhoihin, jossain viinikellariin, jossain uuden sadon viineihin. Lopuksi saatetaan pitää hartauskin. Yhteistä kaikille on viininmaistelu, herkuttelu paikallisilla erikoisuuksilla ja perhemyönteisyys. Saksalainen ei varmasti näe tapahtumassa mitään ihmettelemisen aihetta, kun taas suomalaisen alkoholipolitiikan kasvatti hieraisi kerran silmiään. Mutta juuri näin sen pitää ollakin, viiniä ja viininkulutusta ei tässä maassa mystifioida vaan se on luonteva osa arkea.

Viini ja olut kuuluvat Saksassa oleellisesti kaikkiin tilanteisiin, joissa ihmiset kokoontuvat yhteen. Päiväkotien juhlissakin aikuisille tarjotaan kuohuviiniä. Lapsia ei tarvitse suojella örveltäviltä aikuisilta, sillä alkoholi ja örveltäminen nyt vaan eivät yleensä kuulu yhteen. Toki tähän maahan mahtuu örveltämisjuhliakin. En esimerkiksi ikinä veisi lastani Oktoberfestille ilta-aikaan. Pääsin muuten kerran jututtamaan Oktoberfestien putkan työntekijää ja kysäisin tietenkin, että onko heillä useinkin suomalaisia asiakkaita. Ei kuulema, vaan pääasiassa amerikkalaisia ja australialaisia. He eivät hahmota, että juhla-alueen olut on normaalia vahvempaa ja kun se vielä tarjoillaan litran tuopeista, he päätyvät nopeasti örveltämiskuntoon ja sitten juhla-alueen putkaan. Kokemus se on sekin.