Hampurin trendikkäin viinibaari

viinikupla
June 27, 2016

2016-05-04 11.49.41-1

Hampurissa on pari perinteikästä viinibaaria, jotka ovat toimineet satakunta vuotta ja joilla on vanhan kirkkoraamatun paksuinen viinilista. Niihin kannattaa ehdottomasti suunnata, jos haluaa maistella eurooppalaisten klassikkoviinien vanhempia vuosikertoja. Ja jos on rahaa sijoittaa niihin. Niiden rinnalle on muutama vuosi sitten tullut viinibaari, jolla on tyystin toisenlainen lähestymistapa. Arvokkuus ja perinteikkyys korvautuu rentoudella ja kokeilunhalulla kotikaupunginosassani Eimsbüttelissä sijaitsevassa Vineyardissa (Osterstraße 92), joka on sekä baari että viinimyymälä. Viiniä saa ostaa aamukymmenestä alkaen, mutta baaripuoli avautuu vasta viideltä iltapäivällä. Iltamyöhällä sieltä voi vielä koukata ostamassa viiniä mukaan, niin kuin teimme kerran, kun emme mahtuneet istumaan. Nappasimme mukaan puolikkaan pullon valmiiksi viilennettyä samppanjaa ja nautimme sen kotisohvalla ravintolaillallisen päätteeksi. Viinit voi tilata myös lähialueelle kotiinkuljetettuna sympaattisesti ja ympäristöystävällisesti pyörällä.

Valikoimassa on viinejä ympäri maailmaa, joskin pääpaino on saksalaisissa viineissä ja etenkin nuoremmissa viinintekijöissä. Viinit on valittu huolella ja olen löytänyt täältä monia helmiä. Siksi uskallan kokeilla aika huolettomasti mitä vain. Ainoastaan Trollinger ei uponnut, mutta tiesinkin ottavani sen kanssa riskin. Moitittavaa on lähinnä siinä, että joissakin viineissä on turhan korkeat katteet.

2016-06-20 15.08.20

Industrial-henkeen sisustettu paikka on yhtä avointa tilaa ja sen takaosa on itse asiassa avoin varasto, täynnä viinilaatikoita. Kesäaikaan tilaa on myös ulkoterassilla. Oman kokemukseni perusteella paikka on täynnä joka ilta, yhtä lailla keskellä viikkoa kuin viikonloppunakin. Suosion ja avoimen tilan miinuspuolena on hälyisyys, joka ei suosi keskustelua. Tämä ei ole myöskään mikään maailman paras ruokapaikka, mutta salaatti sentään on maukkaampaa kuin useimmissa saksalaisissa ravintoloissa. Viinejä on tarjolla laseittain mukavasti samppanjasta lähtien (De Saint Gall) ja niitä voi tilata myös puolikkaan annoksen saksalaisille tyypillisen kahden desin sijaan. Jos haluaa kokonaisen pullon, voi valita minkä tahansa viinin talon myyntivalikoimasta ulosmyyntihintaan, vain pienellä korkkausmaksulla lisättynä. Luulenpa, että tulen vielä jonain päivänä tänne jakamaan ystävän kanssa pullollisen Krugia.

Ehkä parasta kuitenkin on se, että Vineyardissa järjestetään säännöllisesti erilaisia tapahtumia. Olen osallistunut siellä tastingiin “Maailman suuret punaviinit” ja hiljattain ranskalaisiin viinibileisiin. Jälkimmäisessä paikalle oli tuotu Ranskasta kolmen eri tuottajan edustajia esittelemään viinejään. Kultakin oli tarjolla ainakin kolmea eri viiniä ja lisäksi tarjoilija kiersi koko ajan pöydissä tuomassa pikkupurtavia, joita keittiössä tehtailtiin. Pienemmät tastingit järjestetään muusta ravintolasta erillisessä huoneessa, mutta näiden bileiden idea oli saada tupa täyteen ja tunnelma korkealle. Tulen varmasti toistekin.

Viinitorstai: Trollinger

2016-06-20 20.43.30-2

Kun vuosia sitten matkustin ensimmäistä kertaa Romaniaan ja tilasin punaviiniä, olin hämmästynyt kysymyksestä “kuivaa vai makeaa”? Olin tottunut siihen, että punaviini on aina kuivaa. Romanialaiset sen sijaan olivat makeiden valkoviiniensä ohessa tottuneet makeuteen myös punaviineissä. Saksassa vastaava ilmiö esiintyy Württembergin viinialueella. Siellä tuotetaan pääasiassa punaviinejä ja niiden johtotähtenä Trollingeria. Se on kevyt ja hailakka, mehumainen punaviini, jota paikalliset rakastavat kuin hullu puuroa. Muut pitävätkin sitten paikallisia ihan vaan hulluina. Hulluista puheen ollen, Viinihullun päiväkirjassa on tuoreita raportteja württembergiläisistä viineistä ja pitkä taustaselostus kyseisestä alueesta, suosittelen tutustumaan.

Niin suuri on swaabilaisten himo Trollingeriinsa, että se on koko Saksan neljänneksi viljellyin punaviinilajike – ja sitä siis viljellään lähes pelkästään Württembergissä. Vientiin württembergiläisistä viineistä päätyy vain häviävän pieni osa, suurimman osan paikalliset kaatavat itse alas kurkustaan. Mutta jokunen pullo päätyy sentään Hampuriin asti, ainakin hyvinvarusteltuihiin viinikauppoihin. Uskaltauduin ostamaan Brukerin Trollinger mit Lembergerin, vaikka vähän hämmästelinkin vuosikertaa 2012. Olen käsittänyt, että nämä viinit juodaan yleensä nuorina. Trollinger on simppeli pöytäviini, josta ei valmisteta korkeamman laatuluokituksen versioita. Raikkaus ja hedelmäisyys ovat avainsanoja. Kuten myös makeus, niin kuin tulin huomaamaan.

Brukerin sivuilta löytyi niukasti taustatietoa viinistä, ei rypäleiden suhdetta saati sitten sokerin määrää. Halbtrocken eli puolikuiva oli ainoa määre, ja sitä viini tosiaan on hapoistaan huolimatta. Makeus puskee läpi heti kun viini lämpenee. Olin kaukaa viisaasti jäähdyttänyt sitä ennen maistamista ja parhaiten se itse asiassa meni alas reilusti viileämpänä kuin punaviinien tarjoilulämpötila.

Trollinger on myöhään kypsyvä lajike ja siksi se viihtyy juuri Württembergissä, joka on Saksan eteläisimpiä ja lämpimimpiä kasvualueita. Tässä kyseisessä viinissä sen seuraksi oli sekoitettu Lembergeriä, joka Itävallassa tunnetaan Blaufränkisch- ja Unkarissa Kekfrankos-nimellä. Lemberger tuo viiniin lisää ryhtiä, tanniineja sekä mausteisuutta, joka tässäkin viinissä tuntui ensinuuhkaisulla. Totean silti, että Trollingerista on vaikea pitää jos ei ole kasvanut sen makuun ja tyyliin. Jatkan suosiolla tutkimusmatkaa muihin rypälelajikkeisiin.

Viinikuningatar

viinikupla
June 18, 2016

kuva: http://www.deutscheweinkoenigin.de/

Ken on heistä kaikkein…viinitietoisin? Saksalaisten viiniperinteiden joukkoon kuuluu 1930-luvulta asti myös kuningattaren kruunajaiset. Kerran vuodessa joku saksalainen nuori nainen valitaan viinikuningattareksi, joka edustaa seuraavan vuoden ajan maansa viinintuotantoa. Kukin viinialue on ensin valinnut oman kuningattarensa, jotka kilpailevat valtakunnallisesta tittelistä tiukassa kisassa. Kandidaateilta edellytetään naimattomuutta sekä perehtymistä saksalaisiin viineihin, jonka voi osoittaa joko alan koulutuksella tai kuulumisella viinintekijäsukuun. Saksan viini-instituutin organisoima kuninkuusmittelö ei kuitenkaan enää ole mikään kauneuskilpailu. Aiempina vuosikymmeninä viinikuningattaria kuvailtiin alueensa terveinä ja punaposkisina neitosina, joilta edellytettiin tanssi- ja puheenpitämisen taitoja. Tätä nykyä finalisteilta testataan viinitietoutta sekä teorian että sokkomaistamisen osalta ja arvioidaan heidän esiintymis- ja kielitaitoaan sekä vientitietouttaan. Voittaja lähtee vuodeksi maailmankiertueelle promoamaan saksalaisia viinejä. Nuoret, kunnianhimoiset naiset näkevät viinikuningattaren tittelin ponnahduslautana urallaan viinimaailmassa.

Frankfurter Allgemein esitteli juuri artikkelissaan Julia Bertramin, joka hallitsi viinikuningattarena kaudella 2012-13. Hän on ahrilainen viinintekijä jo viidennessä polvessa ja on suorittanut tutkinnon Geisenheimin viinikorkeakoulussa. Neiti Bertram on vakuuttunut siitä, että oppi kuninkuusvuonnaan viineistä enemmän kuin olisi muutoin kyennyt viidessä vuodessakaan, pääsihän hän koluamaan läpi maailman kaikki viinialueet. Nyt Bertram on takaisin juurillaan Ahrissa ja tuottaa tätä nykyä omalla nimellään viinejä, joissa pyritään kunnioittamaan ja ilmentämään alueen ominaispiirteitä eli ranskalaista ilmaisua käyttäen terroiria.

Trivia: Viinikuningattaren titteli on tilastojen valossa useimmiten osunut moselilaiselle neitokaiselle (11 kertaa). Kintereillä tulee Pfalz (10 kertaa). Peränpitäjinä ovat Hessische Bergstraße, Mittelrhein ja Saale-Unstrut, joista kullekin voitto on langennut vain kerran.

Mistä saksalaiset ostavat viininsä?

viinikupla
June 5, 2016

2016-04-29 17.15.14-2

On aikamoinen hyppäys muuttaa maasta, jossa alkoholin myyntiä ja kulutusta säädellään eniten Euroopassa maahan, jossa sääntely on toiseksi keveintä (katso Nanny State Index). Viinin ostaja ei olekaan sidottu yhden ketjuliikkeen valikoimiin, hintoihin ja aukioloaikoihin. Puolentoista kilometrin säteellä kodistani on pitkälti toistakymmentä viinimyymälää – ainakin ne, mitkä olen noteerannut. Lisäksi viiniä saa tietenkin ostaa ruokakaupoista. Kaupat ovat Saksassa kiinni sunnuntaisin, mutta ei hätää: jokaisen kioskin hyllystä löytyy viiniä. Olutta ja viiniä voi ostaa myös mukaan ravintolasta tai tilata kotiinkuljetun ruoan mukana. Jos jano yllättää keskellä yötä, niin kaupunkilaisia palvelee myös alkotaksi.

Alkoholin vapaasta saatavuudesta huolimatta saksalaiset eivät kuitenkaan kuluta sitä henkeä kohti merkittävästi enempää kuin suomalaiset. Tarkkoja lukuja on vaikea sanoa, sillä kaikissa löytämissäni tilastoissa luvut vaihtelivat. Suomi ja Saksa eivät kuitenkaan kumpikaan kuulu kovimpien kuluttajien kastiin.

 

2016-06-01 20.02.10

Verkkokauppaostoksilla? Todellisuudessa seuraavaa viinimatkaa suunnittelemassa.

Ostan itse viinit joko erikoiskaupasta tai verkkokaupasta. Muutettuani tänne olin aluksi kovin ihastunut ruokakauppojen viinivalikoimista ja etenkin niiden hinnoista. Testailin niitä ahkerasti etsien omia suosikkejani. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että marketeista ei löydy hyviä viinejä kuin hyvällä säkällä. Niinpä siirryin viinikauppojen asiakkaaksi. Pidän siitä, että valikoima vaihtelee suuresti kaupasta toiseen. Hyllyjen lomassa voi vierähtää jokunen tovi aarteita etsiessä. Joskus harvoin saattaa turhauttaa se, että yksittäiset pienet liikkeet eivät voi pitää valikoimissaan erikoisempia, kalliimpia viinejä, joiden kysyntä on pientä. Esimerkiksi samppanjavalikoima on useimmiten varsin rajallinen. Mutta sitten täytyy vain löytää ne kaupat, joiden tarjonta on tältä osin parasta.

Minä siis ostan viinit erikoismyymälöistä, olenhan kasvanut alkoholimonopolikulttuurissa. Mutta entä paikalliset? Saksan viini-instituutin sivuilta löytyvästä tilastokatsauksesta löytyi vastaus tähänkin. Lähes puolet viineistä ostetaan Saksassa halpakaupoista. Tunnetuimmat halpaketjut ovat Lidl, Penny ja Aldi. Näiden hyllyillä viinien hinnat alkavat reilusta eurosta ja yli vitosen viini on jo hintava. Itse en koske niihin pitkällä tikullakaan. Ainoastaan Lidlin viinejä silmäilen aika ajoin, sillä heillä on perusvalikoiman lisäksi säännöllisesti vaihtuva kausivalikoima. Niiden joukosta on välillä löytänyt kelvollisia arkiviinejä. On Lidlissä myös halpisversioita laatuviineistä, esimerkiksi geneeristä “Baroloa”, “Amaronea” tai “Chateauneuf-du-Papea”. Ne ovat alueen tuottajien kehnoimpia bulkkiviinejä, jotka Lidl on saanut ostettua edullisesti. Yleensä tuottajan/tuottajien nimeä ei ole merkitty.

2016-06-04 16.45.04

Lidlin valikoimaa

Seuraavaksi eniten viinejä ostetaan ns. paremmista ruokakaupoista. Näistä ei löydy sentään euron hintaisia viinejä, mutta pääosa valikoimasta on kuitenkin alle viiden euron luokkaa. Mukaan mahtuu joitakin tunnetuimpia kansainvälisiä brändejä, joita näkee vähän maassa kuin maassa. Yllättävintä tilastossa oli kuitenkin se, että vain kymmenkunta prosenttia viineistä ostettiin erikoiskaupoista, siis viinimyymälöistä. Hitusen enemmän viiniä myytiin itse asiassa suoraan viinitiloilla. Mielelläni itsekin kävisin noutamassa laatikot suoraan tuottajilta, jos vain asuisin lähempänä viinialueita.

Tilastot paljastivat myös sen yllättävän seikan, että vaikka saksalaiset kuluttavatkin suurimman osan omasta viinintuotannostaan itse, niin he juovat sitäkin enemmän muualta tuotuja viinejä. Eniten maahan tuodaan viinejä Italiasta, Espanjasta ja Ranskasta. Suomessahan tuonnin kärjessä ovat uuden maailman maat.

Monopolittomassa maassa asuminen on saanut minut tarkastelemaan uudelta kantilta Suomessa käydyn alkoholipoliittisen keskustelun väittämiä. Sitkeästi hoetaan sitä, että viinin myynti ruokakaupassa vaikuttaisi negatiivisesti tarjonnan laatuun. Pirkka-viineistä puhutaan pilkalliseen sävyyn. Aivan varmasti marketeille tulisi omat merkit, aivan kuten maailmallakin. Ja sekin on totta, että perusmarketissa ei olisi kovin monipuolista valikoimaa, kuten ei ole vaikkapa Saksan ruokakaupoissakaan. Oleellista on, että viinin myynnin vapautumisen tulisi johtaa aitoon kilpailutilanteeseen ja pienyrittäjien mahdollisuuteen päästä markkinoille. Alkojen määrä tietenkin vähenisi, mutta se ei tarkoittaisi viinivalikoiman supistumista – muualla kuin Alkoissa. Niiden rinnalle tulisi kokonaan uusi ilmiö: yksityiset viinimyymälät, kenties uudet ketjutkin. Se olisi kokonaan uusi maailma viineistä kiinnostuneille kuluttajille.

Viinitorstai: Silvaner, Frankenin helmi

viinikupla
June 2, 2016

2016-05-30 20.44.37-2

Satakunta vuotta sitten Silvaner oli Saksan viljellyin rypäle. Sittemmin se sai antaa tilaa ensin Müller-Thurgaulle ja myöhemmin Rieslingille. Jälkimmäistä kasvatetaan nykyään viisinkertaisesti enemmän kuin Silvaneria. Silvaner on kuitenkin edelleen ykkönen Frankenin viinialueella, jossa Riesling ei meinaa kypsyä kunnolla. Täällä Silvaner loistaa. Yhtenä klassisimmista viinitarhoista pidetään Würzburger Steinia, joka sijaitsee etelänpuoleisella rinteella Main-joen varrella lähellä Würzburgin kaupunkia. Kyseisellä viinitarhalla on jopa maine yhtenä Saksan vanhimmista viininviljelyalueista.

Frankenilaiset viinit tunnistaa jo kaukaa hassun muotoisista pulloistaan, joiden nimi on Bocksbeutel. Litteän mallinen pullo on ollut täällä käytössä jo satoja vuosia, onhan sellainen muodoltaan helpompi mukana kuljetettava. Vuonna 1728 Würzburgin kaupungin raati päätti, että parhaat viinit pitää pullottaa Bocksbeuteleihin – ja näin on yhä edelleen. 1980-luvulla Frankenin viininviljelijät taistelivat Euroopan tuomioistuimessa markkinasuojasta pullomallilleen. Franken ei saanut yksinoikeutta litteisiin pulloihin, vaan se on sallittu myös tietyille portugalilaisille viineille, joilla on takanaan pitkä historia kyseisenlaisen pullomallin käyttämisestä. Suurelle yleisölle onkin tuttu portugalilainen Mateus rosé, jota tuotetaan miljoonia pulloja vuosittain ja jota siis löytyy maailman viinikauppojen hyllyiltä huomattavasti helpommalla kuin frankenilaisia viinejä.

Kesäillan viinini oli Juliusspital Würzburger Stein Silvaner Erste Lage (toiseksi korkein laatuluokitus Frankenissa, vastaa suurin piirtein samaa kuin Ranskassa premier cru) vuosikertaa 2015. Viinissä on ihastuttavan mineraalinen, kukkainen ja kypsän hedelmäinen tuoksu. Kielen päällä tuntuu päärynää, melonia ja hitunen suolaisuutta. Täyteläisessä viinissä on viileän ilmaston tuomaa hyvää hapokkuutta, joka ei kuitenkaan ole lainkaan aggressiivista. Erittäin vakuuttava esimerkki hyvästä Silvanerista. Aiemmin olen tutustunut vain edullisiin marketti-Silvanereihin, jotka ovat neutraalihkoja, harmittomia mutta perushyviä arkiviinejä, vähän kuin Weissburgunderit, joista äskettäin kirjoitin. Tässä viinissä on ytyä paljon enemmän. Seuraavana päivänä nautiskelin sitä grillatun ja schwarzwaldinkinkkuun käärityn parsan kera. Mahtava yhdistelmä.

Saksan lisäksi Silvaner on tärkeä rypäle Alsacessa (nimellä Sylvaner). Sitä kasvatetaan myös Sveitsissä, sekä jonkin verran Pohjois-Italiassa ja itäisen Euroopan maissa, mutta uudessa maailmassa Silvaner on lähes tuntematon.