Opi arvioimaan viiniä sen värin perusteella

viinikupla
March 24, 2017

viinin värisävyt

Kun seuraavan kerran tartut viinilasiin, pysähdy hetkeksi katselemaan sen sisältöä. Viinin väri kertoo enemmän kuin uskotkaan. Valkoviini ei ole valkoista eikä punaviini punaista, vaan molemmista löytyy laaja skaala eri sävyjä. Harjaantunut viininmaistelija pystyy jo viinin ulkonäön perusteella tekemään alustavia johtopäätöksiä siitä, millainen viinin tyyli mahtaa olla. Se ei ole taikuutta, vaan tiettyjen periaatteiden tuntemusta.

Eri rypälelajikkeet näyttävät jo viiniköynnöksissä erivärisiltä. Jotkut valkoviinilajikkeet ovat kuultavan vaaleita, toiset taas vaaleanpunaisia tai jopa harmahtavia. Punaviinilajikkeista toiset rypäleet ovat helakan viininpunaisia ja toiset taas melkein mustia. Ei siis mikään ihme, että eri rypäleistä tulee eriväristä viiniä. Jos tarkkoja ollaan, niin sekä (melkein kaikkien) punaisten että valkoisten rypäleiden hedelmäliha ja niistä irtoava neste on vaaleaa – väri tulee itse asiassa kuorista ja intensiteetti riippuu siitä, kuinka pitkään kuoret saavat liota rypäleistä puristetun mehun seassa. Valkoviineissä kuorikontaktia yleensä vältetään, punaviineissä sitä taas usein edesautetaan painelemalla kuorimassaa mehun sekaan tai pumppaamalla mehua kuorien päälle.

viinin väri punaviinin sävyerot

Toinen ratkaiseva tekijä viinin värin suhteen on sen valmistusmenetelmä. Valkoviini, joka on kypsynyt pitkään tammitynnyrissä, värjäytyy tynnyrin vaikutuksesta tummemmaksi. Jos viini on ollut kosketuksissa hapen kanssa, sen väri muuttuu ruskeammaksi. Tiettyjä viinityylejä valmistetaan siten, että hapettuminen on tahallista ja suotavaa, kuten vaikka sherryn tapauksessa. Mutta jos lasissasi ei ole sherryä ja viinin väri on selkeästi ruskea, on kyseessä hapen vaikutuksesta pilaantunut viini.

Iän myötä valko- ja punaviinien värisävyt lähenevät toisiaan: punaviini menettää pigmenttiään ja liudentuu haaleamman tiilenpunaiseksi, valkoviini puolestaan syvenee kullankeltaisesta kellanruskean suuntaan.

Kolmas viinin väriin vaikuttava seikka on sen ikä. Usein nuoren punaviinin väri on sinertävään taittuva punainen. Kun punaviini pullotetaan, ei se jähmety staattiseen tilaan vaan viinissä tapahtuu jatkuvaa kehittymistä, kemiallisia reaktioita. Punaviinin tanniinit reagoivat antosyaniin (rypäleen kuoresta peräisin oleva väriaine) ja muodostavat polymeerisia pigmenttejä, jotka taittuvat sävyltään tiilenpunaiseen. Mitä enemmän polymeerejä kehittyy, sitä lämpimämmän ruskeanpunaiseksi viini muuttuu väriltään. Joissakin viineissä tämä reaktio tapahtuu nopeammin, jo parissa vuodessa, joissakin vasta pitkän ajan kuluttua. Valkoviinissä ei yleensä ole merkittävää määrää tanniineja, mutta korkin läpi pieninä määrinä tunkeutuva happi aiheuttaa kuitenkin kemiallisia reaktioita viinin fenolien kanssa. Ajan myötä se aiheuttaa värimuutoksia; valkoviinin sävy syvenee tumman kullankeltaiseksi tai jopa meripihkan väriseksi.

viinin väri Riesling

Suurin osa myynnissä olevasta viinistä on kuitenkin nuorta, jolloin viinin väri ei kerro niinkään sen iästä vaan enemmän rypälelajikkeesta. Sävyeroja on helpompi hahmottaa, jos viinejä voi vertailla keskenään. Kun seuraavan kerran menet ystäviesi kanssa lasilliselle, niin tilatkaa eri valko- tai punaviinejä ja vertailkaa lasienne sisältöä keskenään. Hämärässä baarissa tämä voi olla haastavaa, mutta laita lasin alle valkoinen paperipala ja tarkastele lasin sisältöä lampun alla. Kallista lasia ja katsele, miten väri liudentuu reunoja kohti. Millainen sävy viinin reunoissa on? Entä kuinka syvä on viinin värisävy eli kuinka paljon pigmenttiä siinä on (hailakka, keskisyvä vai syvä)? Kun lasissa on vain maisteluannos viiniä, voi intensiteetin arvioida sen perusteella pystytkö lukemaan vaivatta tekstiä viinin läpi. Jos viinin sävy on syvä, se ei onnistu. Tämä kikka ei toimi silloin, jos viiniä on lasissa paljon. Silloin voit katsella, miten paljon pigmenttiä riittää viinin reunoille asti, kun lasia kallistaa. Onko väri syvä aivan reunoja myöten vai onko ulommainen läpinäkyvä rinkula leveä?

 

Valkoviinit

oljenkeltainen:
Hailakka, lähes väritön tai vihertävään taittava sävy kertoo viinistä, joka on usein kevyt, hapokas ja raikas (esim. Vinho Verde, Pinot Grigio, Riesling, Sauvignon Blanc).

kullankeltainen:
Keskisyvä tai syvä kullankeltainen saattaa viestiä siitä, että viini on kypsynyt tammessa (esim. uuden maailman Chardonnay. Kyseessä voi myös olla rypälelajike, joka tuottaa täyteläisiä, vähemmän hapokkaita ja korkeampialkoholisia valkoviinejä (esim. Gewürztraminer, Viognier). Tämänsävyinen viini tuntuu yleensä suussa raskaammalta, öljyiseltä tai kermaiselta. Joissakin tapauksissa kullankeltainen sävy kielii myös siitä, että viini on valmistettu erityisen sokeripitoisista rypäleistä (esim. makea Riesling)

Punaviinit

rubiininpunainen:
Hailakan rubiininpunaisessa viinissä on vähän tanniineja ja luvassa on todennäköisesti marjaisaa ja hapokasta viiniä (esim. Pinot Noir). Mitä syvempi viinin sävy on, sitä enemmän siinä yleensä on tanniineja ja viini on voimakkaampi ja täyteläisempi (esim. Rioja, Chianti, Bordeaux). Selkeän punainen vivahde viittaa kohtalaiseen tai korkeaan hapokkuuteen.

violetti/sinipunainen
Sininen sävy viinissä viittaa korkeampaan pH-arvoon eli alhaisempaan hapokkuuteen. Voimakkaan sävyiset viinit, joissa on sinertävä reunus, ovat usein peräisin lämpimästä ilmastosta. Viinissä on paljon tanniineja, mutta mahdollisesti kypsiä sellaisia, mikä ei jätä kiristävän kuivaa vaikutelmaa suuhun ja alhainen tai keskiverto hapokkuus (esim. Malbec, Shiraz). Tällaiset viinit ovat usein helposti lähestyttäviä. Jos hapokkuutta on liian vähän, saattaa viini tuntua hillomaiselta.

tiilenpunainen
Äsken sanoin, että rusehtavanpunainen sävy viinissä viittaa siihen, että viini on ikääntynyt. Joskus harvoin kuitenkin saattaa olla kyseessä rypäleelle tyypillinen sävy jo alun perin. Nebbiolo on tästä hyvä esimerkki, joten kohdatessasi hailakan tiilenpunaisen Barolon se saattaa olla juuri myyntiin lanseerattu eikä lainkaan vanha viini.

 

Visuaalista apua viinin värisävyjen hahmottamiseen kaipaavalle suosittelen Wine Follyn sävykarttaa.

 

 

5 podcastia viineistä

viinikupla
March 6, 2017

Kiinnostaisiko sinua oppia lisää viineistä, mutta kirjojen kahlaaminen tuntuu liian raskaalta? Siinä tapauksessa podcast, jonka aiheena on viini on oiva valinta! Innostuin itse podcasteista jokunen kuukausi sitten. Matkustan työni vuoksi melko paljon ja usein auton ratin takana. En voi silloin lukea, eikä aina innosta kuunnella musiikkia. Podcastit löydettyäni eivät ajomatkat enää ole tuntuneet lainkaan tylsiltä. Kuulokkeet korviin, mieluinen ohjelma päälle ja menoksi. Välillä saatan kuunnella podasteja myös ruokaa laittaessa tai muissa kotihommissa.

Mikä se sellainen podcast oikein on? Olin kuullut sanan monta kertaa, mutta kohauttanut aina vaan olkiani. Kun jossakin blogissa mainittiin podcast-sarjasta, joka käsitteli minua kiinnostavaa teemaa, klikkasin vihdoin puhelimestani auki sovelluksen nimeltä “podcasts”. Opin, että podcastit ovat kuin äänimuodossa olevia blogeja, joiden seuraajaksi voi ryhtyä ja kuunnella haluamiaan jaksoja milloin tahansa. Podcasteja on ollut olemassa jo toistakymmentä vuotta, mutta niiden suosio on kasvanut hiljalleen. Viime vuonna viidesosa amerikkalaisista kuunteli jonkin podcastin kuukausittain. Suomalaisten luvuista en tiedä, mutta ainakin suomenkielisiä podcasteja on vielä tarjolla varsin rajallinen määrä. Viiniaiheisia podcasteja ei ole lainkaan suomeksi (eikä muuten saksaksikaan) ja englanniksikaan niitä ei ole erityisen paljoa. Tässä alla ne, joita kuuntelen säännöllisesti.

  1. Guild of Sommeliers Wine Podcasts
    Kaikkien viininörttien tärkeä tietolähde, jota luotsaa Master Sommelier Geoff Kruth. Tiukkaa asiaa (vaikkapa 70 minuuttia hiivasta), jota ei yritetä viihteellistää tai tehdä kiinnostavaksi suurelle yleisölle. Jos valmistaudut viinitenttiin tai työskentelet alalla, on tämä podcast kullanarvoinen. Jos olet vain satunnainen viininjuoja, niin todennäköisesti kuolet tylsyyteen.
  2. Weekly Wine Show
    Noin 20-30 minuutin jaksot käsittelevät enimmäkseen jotakin aluetta tai rypälettä. Ei siis erityisen innovatiivinen ote, mutta monet kuluttajat varmasti etsivät tämänkaltaista perustietoa. Itseäni häiritsee se, että mistään ei löydy tietoa podcastin tekijöistä, ei edes heidän omilta nettisivuiltaan. En ole tainnut jaksaa kuunnella yhtään jaksoa kokonaan, sillä ne ovat suoraan sanottuna tylsiä.
  3. GrapeRadio – Wine Talk Show
    Grape Radio on audio- ja videoalan tuotantoyhtiö, joka tekee sekä radio-ohjelmaa, podcastia sekä videoita useamman ihmisen voimin (all-male panel). Podcastin isännät eivät itse pyri olemaan viiniasiantuntijoita, vaan jaksot perustuvat useimmiten jonkun viinialan ihmisen haastatteluun. Laajempaa teemaa, esimerkiksi Montalcinoa, käsitellään siis yhden viinitalon edustajan näkökulmasta. Ote on ehdottomasti ammattimainen, mutta aihetta käsitellään usein niin pikkutarkasti, että siitä kiinnostunevat vain tosiharrastajat.
  4. Wine Two Five
    Podcastin takana ovat ystävykset Stephanie Davis ja Valerie Caruso, jotka tutustuivat toisiinsa suorittaessaan Certified Wine Educator -kurssia. Podcastin slogan on “Everyday drinking for everyday people!” ja rouvat todellakin puhuvat viinistä niin, että aloittelijakin pysyy perässä, mutta kuitenkin asiantuntevalla otteella. Innostavimmat jaksot tuntuvat olevan niitä, joissa he haastattelevat jotakuta ulkopuolista viinialan ihmistä. Jotkut jaksoista tuntuvat enemmän täytetavaralta ja Steph ja Val hölisevät liikaa niitä näitä minun makuuni. Eivätkä he ole aivan niin hauskoja kuin amerikkalaisten kuuntelijoiden palaute antaa ymmärtää. Mutta oikein miellyttävää kuunneltavaa silti.
  5. Wine for Normal People
    Tätä podcastia vetää Elisabeth Schneider, amerikkalainen Certified Sommelier ja Certified Specialist of Wine. Äänessä on myös hänen miehensä, joka omien sanojensa mukaan on vain viininjuontia rakastava tavallinen ihminen. Asetelma on virkistävä mieskeskeisessä viinimaailmassa: kerrankin nainen on äänessä asiantuntijana ja mies vain komppaa taustalla. Myös Elisabeth pyrkii puhumaan viinistä kielellä, jota kaikki ymmärtävät. Yksi jakso kestää noin puoli tuntia ja uutuutena tarjolla on myös muutaman minuutin mittaisia ääniblogeja jostakin täsmäaiheesta. Wine for Normal People voitti juuri Taste Awardsin kategoriassa Best Podcast. Enkä yhtään ihmettele. Tämä on omakin suosikkini.

Millaista on suorittaa WSET 3 -viinikurssi?

viinikupla
February 1, 2017

Tähän on tultu, että ihminen haluaa viettää lomaviikkonsa koulunpenkillä. Mutta jos opintojen aihepiiri on viini ja opiskeluympäristö Lontoo, ei lomaansa oikeastaan voisi paremmin viettää. Moni on ollut utelias kurssin sisällöstä: mitä viikon mittaisella viinikurssilla oikein tehdään ja opitaan? Valotan siis päiväkirjamaisesti sitä, millaista on suorittaa WSET 3-tason kurssi intensiiviopintoina. Kurssia järjestetään ympäri maailmaa, myös Suomessa. Lontooseen päädyin lähinnä siksi, että hieman yllättäen kurssin hinta itse pääkallopaikalla oli paljon alhaisempi kuin vaikkapa Saksassa. Englanti sujuu minulta edelleen saksaa paremmin, joten myös kielikysymys oli ratkaiseva. Ja kun vielä Lontoossa on vanhoja ystäviä, joilta heltiää katto pään päälle, on viikon oleilu muuten kalliissa kaupungissa mahdollista.

wset viinikurssi lontoo

Maanantai

WSET:n keskustoimisto sijaitsee muutaman minuutin päästä London Bridgen asemalta. Siis jos osaa kävellä suoraa reittiä, minä en osannut ensimmäisenä aamuna. Astun luokkaan ja vilkuilen uteliaana ympärilleni. Ryhmässämme on 23 opiskelijaa, osa selvästi minua nuorempia, mutta muutama mies taas selvästi vanhempi. Sukupuolijakauma on melko tasainen. Valitsen paikan ja avaan laatikon, jossa odottaa kuuden maistelulasin setti. Sylkykuppi piti tuoda itse, mutta lasit saimme talon puolesta. Niiden pesemisestä ja kuivaamisesta pitää itse huolehtia ja sitä tuleekin tehtyä monen monta kertaa viikon aikana.

Ensimmäinen opettaja aloittaa suoraan asialla eikä esittelykierrosta pidetä. Niin ollen jää mysteeriksi, keiden kanssa istun koko viikon luokassa. Suurimmalla osalla on brittiaksentti, mutta ainakin yksi tunnustautuu italialaiseksi ja yhden argentiinalaisen viinintekijän käyntikortin saan loppukokeessa. Aamupäivällä käymme läpi viininkasvatuksen periaatteita: ilmasto, viinitarhan sijainti, sääolosuhteet, taudit, viiniköynnösten käsittely. Iltapäivällä opettajamme vaihtuu ja pänttäämme viinintekijän osuutta viiniin, siis viininvalmistusmenetelmiä. Päivän aikana maistamme kahdeksaa viiniä ja kaikkia sokkona, niin että saamme tietää vasta jälkikäteen mitkä viinit ovat kyseessä. Meidät siis heitetään heti kylmään veteen ja katsotaan osaammeko uida eli kuvailla viinejä vaadittavan taulukon mukaisesti. Olo on varsin epävarma.

Päivän päätteeksi suuntaan yhden kurssilaisen kanssa yhteen London Bridgen viinibaareista. Tilaamme lasilliset mysteeriviiniä: viinin saa ilmaiseksi jos osaa paikantaa rypälelajikkeen, maan ja alueen. Pieleen menee meillä molemmilla. Eteläafrikkalainen Sauvignon Blanc on niin ovelasti naamioitu tammella ja malolaktisella käymisellä, että tuskin monikaan osasi sitä tunnistaa. Päädyn illalliselle perinteiseen brittipubiin ja tilaan suosiolla olutta.

wset viinikurssi aloitus

Tiistai

Hajoilen Lontoon maanalaisen aamuruuhkaan jo toisena päivänä. Mutta kun on pusertautunut ulos sillipurkista ja kävellyt muutaman sata metriä, on yhtäkkiä rauhallisilla hipsteriseuduilla. Tänään päästään kunnolla viininmaistelun makuun. Päivän aikana maistamme yhteensä 18 viiniä, kuusi viiniä kunkin session aikana. Päivät ovat pitkiä, meillä on vain yksi tauko aamupäivän aikana sekä myöhäinen lounastauko, muuten opiskelemme yhdeksästä viiteen. Lounaalle reippailin Borough Marketiin, jossa on itkettävän mahtava valikoima street food -kojuja.

Päivän aiheena ovat valkoviinit Saksasta, Itävallasta ja Ranskasta. Opettajanamme tänään on iäkkäämpi herrasmies Michael Buriak, johon ihastun heti. Hän oli ehdottomasti viikon valovoimaisin ja kiinnostavin opettaja. Michael kertoo opettaneensa myös Suomessa WSET-diplomikursseja, mutta nykyään maassamme on omasta takaa riittävän päteviä opettajia. Käymme läpi keskisen Euroopan maiden erityispiirteitä ja tyypillisimpiä rypälelajikkeita ja kirjaamme vihkoomme maistelumuistiinpanoja. Tältä päivältä omaan vihkooni kertyy eniten huutomerkkejä viinimuistiinpanojen viereen merkiksi siitä, että pidin kyseisestä viinistä erityisen paljon. Viinit oli huolella valittu ja monien hinta pyöri 30-40 punnan tuntumassa, joten ei ihmekään että ne olivat tajuntaaräjäyttäviä. Mieleenpainuvin yksittäinen viini taisi olla Tokaji. Olen maistellut sitä useinkin kymmenisen vuotta sitten kun veljeni asui Unkarissa, mutta en silloin osannut arvostaa. Nyt osasin. (kenties kyseessä oli myös hieman eri hintaluokan Tokaji kuin aikoinaan…) Iltapäivän viimeisessä sessiossa päädyimme jo punaisten puolelle lähtien liikkeelle Loiresta ja Bordeaux’sta. Malbec Cahorsista oli miellyttävä uusi tuttavuus.

wset viinikurssi valkoviinit

Keskiviikko

Opettajamme vaihtui jälleen, mutta tämänkertainen (Angela Bawtree) pysyi mukanamme loppuviikon. Päivän aikana reippailimme läpi Beaujolais’n, Burgundin, Rhonen, etelä-Ranskan, Espanjan ja pohjois-Italian, jälleen 18 viinin maistelun verran. Voisi luulla, että makuaisti turtuisi, mutta tahti oli sen verran verkkainen, että jälleen kerran huolella valittuja viinejä osasi arvostaa. Maailmassa on niin paljon merkittäviä viinialueita, joiden tuotantoa en ole vielä päässyt maistamaan. Jo tähän mennessä viinikurssi on tarjonnut kattavan läpileikkauksen. Tähtenä nousi tänään esiin Cote-Rotie ja Condrieu sekä Priorat. Maistamamme Priorat (Mas La Mola La Vinyeta Vella 2009) oli niin upea, että sen jälkeen olin pitkään aivan omissa maailmoissani.

Iltapäivän lopussa harjoittelimme loppukokeen avokysymyksiin vastaamista. Se ei ollutkaan aivan helppo homma. Avokysymyksissä vaaditaan ovelasti sekä nippelitiedon hallitsemista että kykyä yhdistellä asioita kirjan eri luvuista.

Päivän päätteeksi halusin – tietenkin – maistaa lisää viiniä. Suuntasin yhteen kaupungin kehutuimmista viinibaareista nimeltä Noble Rot. Paikka oli niin suosittu, että jouduin jonottamaan jonkin aikaa pelkästään baaritiskille istumaan päästäkseni. Halusin ehdottomasti kokeilla brittikuoharia. Hambledon oli juuri niin puhdas, raikas ja kirpeä kuin odotinkin. Sen perään piti vielä testata pikkuannos valkoista Riojaa, josta äsken kirjoitinkin.

Torstai

Aamu alkoi loppukokeen sokkomaisteluosuuden simuloimisella. Saimme eteemme yhden valko- ja punaviinin ja meillä oli puoli tuntia aikaa kirjoittaa niistä muistiinpanot. Tarkoitus ei ole arvailla rypälelajikkeita tai viinin alkuperää, vaan kyetä analysoimaan viinin ominaisuudet riittävän tarkasti vetämättä niistä johtopäätöksiä. Viineistä ei kerrota meille mitään taustatietoja, ettemme lähtisi kuvailemaan niitä vain yleisen rypälelajikkeen tietämyksen valossa. Kuvailussa tulee seurata WSET:n taulukkoa, joka on pitänyt opetella ulkoa. Viinistä pitää kuvailla väri (intensiteetti ja sävy), tuoksu (intensiteetti, vähintään viisi aromia, kehitysaste) sekä maku (makeusaste, hapot, tanniinit, alkoholi, täyteläisyys, vähintään kolme makuvivahdetta, intensiteetti ja jälkimaun pituus). Lopuksi pitää vielä arvioida viinin laatu (kelvollinen, hyvä, erittäin hyvä, erinomainen) ja ikääntymispotentiaali. Monissa kategorioissa skaala vaihteli vielä asteikolla low – medium(-) – medium – medium(+) – high. Huh huh. Kun saimme vastauksemme arvosteltuina takaisin ennen lounastaukoa, oli luokassa hiljaista porukkaa. Minä olin saanut pisteitä 23/41, mikä tarkoitti nipin napin läpi, sillä vähintään puolet on saatava oikein läpäistäkseen osuuden. Jos olin aiemmin ollut epävarma kokeen maisteluosuudesta, nyt olin sitä entistäkin enemmän. Lisäksi luokassa esiintyi yleistä napinaa arviointien subjektiivisuudesta. Lähes kaikki olivat arvioineen valkoviinin olevan väriltään medium lemon, mutta arvostelijan mielestä viini oli pale lemon eikä pistettä silloin herunut.

Matka maailman ympäri jatkui kiihtyvällä tahdilla. Aamun (shokki)sokkoherätyksen jälkeen kävimme läpi keski- ja etelä-Italian sekä Portugalin, hyppäsimme Australian, Uuden-Seelannin ja USAn parempien punaviinien pariin ja lopuksi tutustuimme vielä uuden maailman premium-kategorian valkoviineihin. Vihdoinkin tuli maistettua sellaisia klassikoita kuin Napa Cabernet tai Hunter Valley Semillon. Jälkimmäinen oli muuten hyvin erilainen kuin viikon muut valkoviinit, omalaatuinen tuoksu. En ollut aivan varma pidinkö siitä. Mutta nyt tiedän, että haluan ehdottomasti maistaa Semillonia ikääntyneempänä, jotta näen mihin suuntaan tuo outo viini muuttuu ajan kuluessa.

Tänäänkin jatkoi maistelua vielä kurssin jälkeenkin. Islingtonissa sijaitsee The Sampler -niminen baari, jossa on maisteltavana vaihtuva valikoima kaupan viinejä, aina 80 erilaista. Testasin pienen lirauksen verran Pinot Noiria Yarra Valleysta, tredikästä Xinomavrosta Kreikasta sekä parikymmentä vuotta vanhaa premier cru -tason Burgundin punaista ja yhtä vanhaa Baroloa. Tajunnanräjäyttävää.

wset viinikurssi maistelu

Perjantai

Viimeisen kurssipäivän aiheena olivat kuohuviinit ja väkevät viinit. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun syljin pois vintage-samppanjaa. Kertasimme kuohuviinien valmistusmenetelmiä, mutta eniten opittavaa minulla kuitenkin oli väkevien viinien valmistuksessa ja tyyleissä, sillä en koskaan ole ollut niistä innostunut enkä siis niihin perehtynyt. Tai no, olen käynyt Portossa ja vieraillut parilla portviinitilalla, mutta en sielläkään osannut arvostaa talon tuotteita. Mieleenpainuvinta oli vertailla kolmea erityylistä sherryä. Miten omintakeinen viini! Mutta myös taatusti mielipiteitä jakava.

Kas, sitten kurssi jo päättyikin. En edelleenkään tiennyt kurssikavereideni nimiä, joskin oli selvinnyt että yksi heistä sijoittaa en primeur Bordeaux’n viineihin ja useampi on maistanut Chateau d’Yquemia. Taidamme liikkua hieman eri piireissä. Viikko oli ollut rautainen tietopaketti, mutta monia asioita ehdittiin silti käsitellä vain pintapuolisesti. Elämässä monienkin asioiden suhteen on sama juttu: mitä enemmän oppii, sitä paremmin tajuaa miten vähän oikeastaan tietääkään. Haluan ehdottomasti jatkaa viiniopintoja diplomikurssille, jos vain elämäntilanne ja budjetti antaa myöten.

wset viinikurssi sherryt vertailussa

Lauantai

23 hermostunutta kurssilaista kokoontui aamulla puoli yhdeksältä luokkaan, jossa kokeen alkamisajan lähestyessä oltiin erityisen jäykkiä ja muodollisia. Joustamattomuus näkyy vaikkapa siinä, että kurssillamme ollut sokea opiskelija joutui hänkin arvioimaan sokkomaisteluosuudessa viinin väriä. Kun kokeen muoto ja arvostelu seuraa kansainvälisiä standardeja, on niistä pidettävä kiinni yksityiskohtia myöten. Kuulin muuten opettajan ohjeistavan tätä sokeaa opiskelijaa, että jos laitat valkoviinin kohdalle pale lemon ja punaviinin kohdalle medium ruby, niin todennäköisyys oikeaan osumiselle on varsin suuri.

Koe sisälsi 50 monivalintakysymystä sekä yllättävän monta avokysymystä. Teoriaosuus oli haastava, mutta olin sen verran hyvin valmistautunut että tiedän selvittäneeni sen kirkkaasti. Sokkomaistelun suhteen täytyy vain pitää sormia ristissä, että riittävän moni detalji molemmista viineistä oli osunut kohdalleen, että tämä osuus menisi läpi. Sen saan tietää vasta kymmenen viikon kuluttua, kun kokeen tulokset postitetaan meille.

Lontoo kutsuu

viinikupla
January 15, 2017

Moni tuttavani on naureskellut, kun olen kertonut lähteväni viinikurssille Lontooseen: “Heh heh, Englantihan on perinteikäs viinimaa”. Tosiasia on kuitenkin se, että vaikka Englanti ei ole maineikas viinituottajamaa (vaikkakin kovaa kyytiä nousemassa sellaiseksi!), on Lontoo silti yksi Euroopan viinimekoista. Ensinnäkin englantilaiset ovat jo vuosisatojen ajan olleet innokkaita viininjuojia ja sitä myötä vaikuttamassa monen tunnetun viinityylin muokkaantumiseen. Venäjän ohella Englanti on alusta asti ollut tärkeä markkina samppanjalle. Ja toisin kuin makeasta pitävät venäläiset, englantilaiset halusivat samppanjan kuivempana. Myös portviiniä on rahdattu nimenomaan Englantiin.

Lontoo on myös koko läntisen Euroopan suurin kaupunki. Viiniharrastus on innokasta ja rahaa liikkuu paljon. Ei siis ihme, että kaupunki on pullollaan mahtavia viinibaareja. Lontoolaisten ravintoloiden viinilistat hakevat vertaistaan – löytyy erikoisuuksia vaativaankin makuun. Ja nimenomaan Lontoossa on Wine and Spirits Education Trustin (WSET) JA Master of Wine -instituutin päämajat. Edellinen organisoi viinikoulutusta alkeiskursseilta diplomitasolle asti. Jälkimmäinen jatkaa siitä, mihin WSET päättyy, tarjoten korkeinta mahdollista koulutusta viinin saralla.

WSET-kursseja järjestetään kaikkialla maailmassa, mutta niitä koordinoidaan Lontoosta käsin. Ja sinne minäkin nyt suuntaan, lento lähtee kolmen tunnin kuluttua. Maanantaista perjantaihin istun aamusta iltaan WSET 3-tason intensiivikurssilla ja lauantaina yritän päästä tentistä läpi. Pitäkää peukkuja!

Laukkuun on pakattu kurssimateriaali (jonka olen huolellisena tyttönä opiskellut läpi ennen kurssin alkua), tuliaispullo ystävälle, jonka luona majoitun sekä sylkykuppi. Sellainen nimittäin pitää olla jokaisella omasta takaa. Minähän en yleensä lasiin sylje, mutta ensi viikolla viinejä maistellaan sellaista tahtia, että ne on pakko sylkeä pois maistamisen jälkeen. Muuten opiskelusta ei tulisi mitään…

Päivitän tunnelmia viikon aikana Facebookissa ja Instagramissa. Käykäähän tykkäämässä tileistäni, niin voitte seurata missä menen!