Kun seuraavan kerran tartut viinilasiin, pysähdy hetkeksi katselemaan sen sisältöä. Viinin väri kertoo enemmän kuin uskotkaan. Valkoviini ei ole valkoista eikä punaviini punaista, vaan molemmista löytyy laaja skaala eri sävyjä. Harjaantunut viininmaistelija pystyy jo viinin ulkonäön perusteella tekemään alustavia johtopäätöksiä siitä, millainen viinin tyyli mahtaa olla. Se ei ole taikuutta, vaan tiettyjen periaatteiden tuntemusta.
Eri rypälelajikkeet näyttävät jo viiniköynnöksissä erivärisiltä. Jotkut valkoviinilajikkeet ovat kuultavan vaaleita, toiset taas vaaleanpunaisia tai jopa harmahtavia. Punaviinilajikkeista toiset rypäleet ovat helakan viininpunaisia ja toiset taas melkein mustia. Ei siis mikään ihme, että eri rypäleistä tulee eriväristä viiniä. Jos tarkkoja ollaan, niin sekä (melkein kaikkien) punaisten että valkoisten rypäleiden hedelmäliha ja niistä irtoava neste on vaaleaa – väri tulee itse asiassa kuorista ja intensiteetti riippuu siitä, kuinka pitkään kuoret saavat liota rypäleistä puristetun mehun seassa. Valkoviineissä kuorikontaktia yleensä vältetään, punaviineissä sitä taas usein edesautetaan painelemalla kuorimassaa mehun sekaan tai pumppaamalla mehua kuorien päälle.
Toinen ratkaiseva tekijä viinin värin suhteen on sen valmistusmenetelmä. Valkoviini, joka on kypsynyt pitkään tammitynnyrissä, värjäytyy tynnyrin vaikutuksesta tummemmaksi. Jos viini on ollut kosketuksissa hapen kanssa, sen väri muuttuu ruskeammaksi. Tiettyjä viinityylejä valmistetaan siten, että hapettuminen on tahallista ja suotavaa, kuten vaikka sherryn tapauksessa. Mutta jos lasissasi ei ole sherryä ja viinin väri on selkeästi ruskea, on kyseessä hapen vaikutuksesta pilaantunut viini.
Iän myötä valko- ja punaviinien värisävyt lähenevät toisiaan: punaviini menettää pigmenttiään ja liudentuu haaleamman tiilenpunaiseksi, valkoviini puolestaan syvenee kullankeltaisesta kellanruskean suuntaan.
Kolmas viinin väriin vaikuttava seikka on sen ikä. Usein nuoren punaviinin väri on sinertävään taittuva punainen. Kun punaviini pullotetaan, ei se jähmety staattiseen tilaan vaan viinissä tapahtuu jatkuvaa kehittymistä, kemiallisia reaktioita. Punaviinin tanniinit reagoivat antosyaniin (rypäleen kuoresta peräisin oleva väriaine) ja muodostavat polymeerisia pigmenttejä, jotka taittuvat sävyltään tiilenpunaiseen. Mitä enemmän polymeerejä kehittyy, sitä lämpimämmän ruskeanpunaiseksi viini muuttuu väriltään. Joissakin viineissä tämä reaktio tapahtuu nopeammin, jo parissa vuodessa, joissakin vasta pitkän ajan kuluttua. Valkoviinissä ei yleensä ole merkittävää määrää tanniineja, mutta korkin läpi pieninä määrinä tunkeutuva happi aiheuttaa kuitenkin kemiallisia reaktioita viinin fenolien kanssa. Ajan myötä se aiheuttaa värimuutoksia; valkoviinin sävy syvenee tumman kullankeltaiseksi tai jopa meripihkan väriseksi.
Suurin osa myynnissä olevasta viinistä on kuitenkin nuorta, jolloin viinin väri ei kerro niinkään sen iästä vaan enemmän rypälelajikkeesta. Sävyeroja on helpompi hahmottaa, jos viinejä voi vertailla keskenään. Kun seuraavan kerran menet ystäviesi kanssa lasilliselle, niin tilatkaa eri valko- tai punaviinejä ja vertailkaa lasienne sisältöä keskenään. Hämärässä baarissa tämä voi olla haastavaa, mutta laita lasin alle valkoinen paperipala ja tarkastele lasin sisältöä lampun alla. Kallista lasia ja katsele, miten väri liudentuu reunoja kohti. Millainen sävy viinin reunoissa on? Entä kuinka syvä on viinin värisävy eli kuinka paljon pigmenttiä siinä on (hailakka, keskisyvä vai syvä)? Kun lasissa on vain maisteluannos viiniä, voi intensiteetin arvioida sen perusteella pystytkö lukemaan vaivatta tekstiä viinin läpi. Jos viinin sävy on syvä, se ei onnistu. Tämä kikka ei toimi silloin, jos viiniä on lasissa paljon. Silloin voit katsella, miten paljon pigmenttiä riittää viinin reunoille asti, kun lasia kallistaa. Onko väri syvä aivan reunoja myöten vai onko ulommainen läpinäkyvä rinkula leveä?
Valkoviinit
oljenkeltainen:
Hailakka, lähes väritön tai vihertävään taittava sävy kertoo viinistä, joka on usein kevyt, hapokas ja raikas (esim. Vinho Verde, Pinot Grigio, Riesling, Sauvignon Blanc).
kullankeltainen:
Keskisyvä tai syvä kullankeltainen saattaa viestiä siitä, että viini on kypsynyt tammessa (esim. uuden maailman Chardonnay. Kyseessä voi myös olla rypälelajike, joka tuottaa täyteläisiä, vähemmän hapokkaita ja korkeampialkoholisia valkoviinejä (esim. Gewürztraminer, Viognier). Tämänsävyinen viini tuntuu yleensä suussa raskaammalta, öljyiseltä tai kermaiselta. Joissakin tapauksissa kullankeltainen sävy kielii myös siitä, että viini on valmistettu erityisen sokeripitoisista rypäleistä (esim. makea Riesling)
Punaviinit
rubiininpunainen:
Hailakan rubiininpunaisessa viinissä on vähän tanniineja ja luvassa on todennäköisesti marjaisaa ja hapokasta viiniä (esim. Pinot Noir). Mitä syvempi viinin sävy on, sitä enemmän siinä yleensä on tanniineja ja viini on voimakkaampi ja täyteläisempi (esim. Rioja, Chianti, Bordeaux). Selkeän punainen vivahde viittaa kohtalaiseen tai korkeaan hapokkuuteen.
violetti/sinipunainen
Sininen sävy viinissä viittaa korkeampaan pH-arvoon eli alhaisempaan hapokkuuteen. Voimakkaan sävyiset viinit, joissa on sinertävä reunus, ovat usein peräisin lämpimästä ilmastosta. Viinissä on paljon tanniineja, mutta mahdollisesti kypsiä sellaisia, mikä ei jätä kiristävän kuivaa vaikutelmaa suuhun ja alhainen tai keskiverto hapokkuus (esim. Malbec, Shiraz). Tällaiset viinit ovat usein helposti lähestyttäviä. Jos hapokkuutta on liian vähän, saattaa viini tuntua hillomaiselta.
tiilenpunainen
Äsken sanoin, että rusehtavanpunainen sävy viinissä viittaa siihen, että viini on ikääntynyt. Joskus harvoin kuitenkin saattaa olla kyseessä rypäleelle tyypillinen sävy jo alun perin. Nebbiolo on tästä hyvä esimerkki, joten kohdatessasi hailakan tiilenpunaisen Barolon se saattaa olla juuri myyntiin lanseerattu eikä lainkaan vanha viini.
Visuaalista apua viinin värisävyjen hahmottamiseen kaipaavalle suosittelen Wine Follyn sävykarttaa.