Viinibloggaajien flash mob: Travaglini Gattinara 2011

viinikupla
February 15, 2017

Viinibloggaajien yhteispostaus

Barolo on kuninkaiden viini ja viinien kuningas, kuuluu sanonta. Ainakin Barolo on Barbarescon ohella kiistattomasti Piemonten kallein viini ja rypälelajikkeensa Nebbiolon nimekkäin edustaja. Piemonte on Nebbiolon synnyinseutua eikä tuota rypälettä oikeastaan kasvateta onnistuneesti missään muualla. Piemontessa Nebbioloa on arvostettu jo keskiajalta lähtien siinä määrin, että Nebbiolo-köynnöksen irtileikanneille langetettiin kova sakko – ja rikoksen uusimiseen syyllistyneet saatettiin jopa hirttää. Nykyään lajikkeen arvostus näkyy sen kasvatukseen liittyvissä säännöissä: Nebbioloa saa viljellä vain tarkoin rajoitetuilla alueilla ja sille on varattu parhaat rinteet. Määriltään tästä rypälelajikkeesta valmistetut viinit muodostavat vain pienen vähemmistön Piemonten koko viinintuotannosta, 3%.

Barolon ja Barbarescon ohella Piemontessa on muitakin Nebbiolosta tehtyjä appellaatioita. Näistä kenties parasta hinta-laatusuhdetta tarjoaa Gattinara, joka itse asiassa 1800-luvulla hinnoiteltiin Baroloa ja Barbarescoa korkeammalle. Myöhemmin osat vaihtuivat ja Gattinara kulki alamäkeä, kunnes se 1990-luvulla saavutti DOCG-statuksen. Gattinaran rinteillä maaperä on vulkaanista ja ilmasto viileämpää kuin Barolon ja Barbarescon tuotantoalueilla. Siksi viinit ovat intensiteetiltään hieman Baroloa ja Barbarescoa kevyempiä. Tanniinit ovat pehmeämpiä, mutta hapokkuuden puolesta viinit vaativat pitkää kypsytystä saavuttaakseen tasapainon. Säädösten mukaan Gattinaraa pitää kypsyttää vähintään kolme vuotta ennen myyntiin laskemista ja siitä kaksi vuotta tynnyrissä.

Gattinaran tuottajista satavuotias Travaglini on suurin ja taatusti helpoiten saatavilla eri maissa. Tilan tavaramerkki on erikoisenmallinen pullo, jonka kurvit on kuulema suunniteltu siten, että sakka jäisi pulloon viiniä kaadettaessa. Tilasin viinin saksalaisesta nettikaupasta, jossa hinta oli vain parisen euroa Alkon hintaa (23,99 eur) edullisempi. Tällä kertaa siis Alkon hinnoittelu on varsin kohdillaan.

Viini on väriltään hailakan ja tiilenpunaiseen taittuva. Punaviinit menettävät ikääntyessään pigmenttiä ja värisävy taittuu oranssimpaan suuntaan. Nebbiolo on siitä pirullinen rypäle, että jo nuorena sillä on nämät ominaisuudet, mikä saattaa hämätä viiniä sokkona arvioitaessa.

Tuoksussa on kirsikkaa, vadelmaa, voimakasta yrttisyyttä ja sammaleista metsää. Maku jatkaa samoilla linjoilla: vadelmaa, karpaloa, mutta ennen kaikkea jotain, josta englanniksi käyttäisin termiä savory (mikä olisi paras vastine suomeksi??). Heti avaamisen jälkeen tanniinit tuntuivat turhan ärhäköiltä, mutta saatuaan ilmaa lasissa (=raivokasta hölskyttelyä) viini muuttui pian oikein miellyttäväksi. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti dekantointia jos olet meitä suunnitelmallisempi tai kärsivällisempi. Itse saavuin kotiin suoraan töistä vasta iltayhdeksältä ja istuin saman tien ruokapöytään. Mies kantoi eteen kukkoa viinissä ja avasi vasta siinä vaiheessa pyytämäni pullon. Ihanaa ruokaa ja ihanaa viiniä, jotka yhdessä muodostivat aivan mahtavan parin. Ja ennen kaikkea ihana mies, joka osaa kokata ja jonka kanssa on kiva jakaa viinipullo. Pus hänelle näin ystävänpäivän jälkitunnelmissa!

Käy toki lukemassa muidenkin viinibloggaajien ajatukset samasta viinistä. Kaikki postaukset ovat ilmestyneet samalla kellonlyömällä.
Copatinto
Loppasuut
Pullon henki
Rypäleistä viis

Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Wine and Finland

9 Comments

  1. Kyllä muuten kasvatetaan muuallakin onnistuneesti. Tsekkaappa Valtellina ja sen viinit. Sieltä löytyy todella timanttisia 100 % Nebbioloja ihan vaikka tästä lonkalta niin Nino Negri Sfursat 5 Stelle.

  2. Okei, mä oikaisin mutkia 🙂 Tarkoitin, että muista maista ei löydy varteenotettavia Nebbioloja, mutta en ilmaissut itseäni riittävän tarkasti. Valtellina Lombardiassa taitaa olla olla ainoa alue Italiassa, jossa Nebbioloa kasvatetaan mainittavissa määrin?

    1. Kyl Aostan laaksossa sitä kans vilejllään, mut sit alkaa jo alueet loppumaan. Kyllähän toi tietysti on meren yli levinnyt, mut esim. mitä maistoin McLaren Valessa niin aika kaukana ollaan alkuperäisestä.

    2. Ei aivan! Myös Aostan laaksossa viljellään Nebbioloa. Sieltä voi tehdä aivan uskomattoman päräyttäviä löytöjä, jopa puoli-ilmaiseksi – joskin alueen viinien ongelmana on niiden totaalinen tuntemattomuus. Harva on edes kuullut Aostan laakson viineistä, harvempi myös maistanut niitä. Valtaosa alueen piskuisesta tuotannosta kun tuhotaan hyvinkin paikallisella tasolla ja vientiin päätyy parhaimmassa lykyssäkin vain murto-osa.

      Toinen huomio kiinnittyi toiseen pieneen mutkien oikomiseen liittyvään yksityiskohtaan – vaikka Travaglinin suku on viljellyt viiniä jo yli vuosisadan ajan, on talolla ikää vasta reilu 50 vuotta!

      Itsekin olen pähkäillyt tuloksetta “savory”-termille sopivaa suomennosta ja Migen kommenttiin viitaten sanoisin, että ainakin nuorena Nino Negrin Carlo Negri Sfursat hakkaa meikäläisen suussa 5 Stellen mennen tullen! 🙂

Leave a Reply