Viinivuoteni 2016

Vuosi 2016 vetelee viimeisiään, joten on aika heittäytyä nostalgiseksi. Kuluneen vuoden aikana maailma ympärillä on muuttunut taas asteen verran hullummaksi. Omassa elämässä ei tapahtunut mitään näkyviä muutoksia, mutta tämän vuoden aikana minusta on tullut täysiverinen viininiilo. Pikkusormen olin antanut jo kauan sitten, mutta nyt meni koko käsi. Alkuvuodesta aloitin ulkosuomalaisteemaisen blogin, mutta jo kolme kuukautta myöhemmin päätin, että oikeasti haluan kirjoittaa paljon enemmän viineistä – ja niin tämä blogi sai alkunsa. Samalla aloin opiskella viinitietoutta. Keväällä suoritin WSET 2-tason sertifikaatin ja parhaillaan opiskelen kolmostason kurssimateriaalia. Itse asiassa parin viikon päästä lennän viikoksi Lontooseen suorittamaan Advanced-tason kurssia. Ennustan jo, että siitä tulee yksi ensi vuoden kohokohdista.

Olen matkustanut yllättävänkin paljon vuoden 2016 aikana, tai tarkalleen ottaen sen ensimmäisellä puoliskolla. Olen käynyt Romaniassa, Portugalissa, Englannissa, kahdesti Italiassa sekä Suomessa. Kaikkiin matkoihin on jollakin tavalla liittynyt viini, ainakin paikallisten viinibaarien testaaminen jos ei muuta. Mutta kenties paras reissuista oli pikapyrähdys Venetoon. Pariin päivään mahtui kolme viinitilavierailua, monta mahtavaa ateriaa ja lukemattomia testattuja viinejä. Vastaavanlaisia lyhyitä reissuja voisin hyvin harkita seuraavallekin vuodelle, kun lentomatkat eri puolille Eurooppaa ovat lyhyet.

Kun harrastus on vielä näin alkutaipaleella kuin minulla, tulee vastaan koko ajan paljon uutta. Kuluneen vuoden aikana itselleni uusista tuttavuuksista olen ollut vaikuttunein Alto Adigen Pinot Biancoista, englantilaisesta kuohuviinistä, romanialaisista Pinor Noireista ja laatu-Riojasta. Kirjaan viiniarvosteluja itselleni muistiin Vivinoon vähän laiskahkosti, yleensä silloin jos jokin viini on erityisen hyvä tai erityinen pettymys. Lunttasin sieltä, mistä viineistä olen pitänyt eniten vuoden 2016 aikana. Listalta löytyi muun muassa Eric Lichtlén Goldert Grand Cru Riesling 2012 Alsacesta (tätä täytyy ostaa laatikollinen seuraavilta viinimessuilta), Quinta do Mouro Estremoz 2006 Alentejosta, Golanin Cabernet Sauvignon 2013 Israelista, Artadin Viñas de Gain 2013 Riojasta, Le Marognolen I Corsi El Nane Rosso Verona 2010 Venetosta (Amaronen tapaan valmistettu), Il Palazzonen Brunello di Montalcino 2009&2010 Toskanasta ja Abrilin Enselberg Reserve Pinot Noir 2012 Badenista. Mieleenpainuvia samppanjoita on tullut vastaan yllättävän vähän, varsinkin siihen nähden, että rakastan samppanjaa. Ehkä se kertoo siitä, että samppanjoihin olen paneutunut enemmän jo aiempina vuosina. Äskettäin korkkaamani Pol Roger Brut 2002 oli hieno, mutta enemmän kiksejä saan siitä, jos löydän hyvän hinta-laatusuhteen samppanjan.

Saksalaisista viineistä olen oppinut ehdottomasti eniten, panostinhan niihin kokonaisen kuukauden. Löysin vihdoin huikean hienoja Spätburgundereita, mutta valitettavasti floppejakin on tullut vastaan turhan usein. Laadukkaammat Rieslingit ovat jääneet pahasti taka-alalle, kun olen innokkaana tutustunut muihin lajikkeisiin. Ehkä ensi vuonna tsemppaan tällä saralla. Emme suunnittele matkoja minnekään Suomea kauemmas, mutta kotimaanmatkailuun (=Saksaan) aiomme tulevana vuonna panostaa. Nyt tiedän jo monta saksalaista viinitilaa, joiden tuotantoon haluan tutustua perusteellisemmin.

Viinivuosi 2016, olit minulle hyvä.