Yhteenveto saksalaisten viinien kuukaudesta

Julistin lokakuun saksalaisten viinien kuukaudeksi. Tämän yhden naisen kampanjan tavoitteena oli haastaa itseäni tutustumaan saksalaisten viinien kirjoon aiempaa laajemmin eikä aina vain kurotella sen näennäisesti vihreämmältä vaikuttavan ruohon suuntaan muihin viinimaihin.

Mitä join?
Kuukauden aikana ehdin maistaa viinejä yhdeltätoista Saksan kolmestatoista viinialueesta. Rypälelajikkeista tuli maistettua Rieslingiä, Weissburgunderia, Grauburgunderia, Silvaneria, Kerneriä, Scheurebeä, Chardonnayta, Spätburgunderia, Lembergeriä, St. Laurentia, Portugieseriä ja Dornfelder-voittoista cuvéeta.

Mitä en juonut?
Neljän pienimmän viinialueen (Hessische Bergstrasse, Mittelrhein, Saale-Unstrut ja Sachsen) viinejä on tosi niukasti tarjolla näiden alueiden ulkopuolella. Saksilaisia viinejä en nähnyt yhdessäkään kaupassa ja en ollut niin kaukaa viisas, että olisin tilaillut ajoissa verkkokaupasta tiettyä viiniä, joten jätän Sachseniin tutustumisen siihen kertaan, kun vihdoin matkaan Dresdeniin. Ehkä jo ensi kevään aikana. Rypälelajeista en jostain syystä tullut ostaneeksi Müller-Thurgauta eli Rivaneria, yhtä yleisimmistä Saksassa kasvatetuista rypälelajikkeista. Sitä olen toki juonut useasti aiemminkin, mutta en maistellut systemaattisesti. Yritän siis jatkossa hankkia käsiini jonkin vähän laadukkaamman Müller-Thurgaun kuin ruokakauppaversiot. Valkoisista rypäleistä maistamatta jäi vielä ainakin Bacchus, Elbling, Ortega ja Gutedel (jota tosin olen testannut sveitsiläisenä Chasselas-versiona), punaisista puolestaan Schwarzriesling (Pinot Meunier) sekä Dornfelder laadukaampana, yhden lajikkeen viininä. En myöskään juonut lainkaan kuohuviinejä tai makeita viinejä. Mielessä on parin kehutun kuohuviinituottajan nimet, mutta skumpat olisi pitänyt tilata jostain nettikaupasta. Saksalaisia laatukuohareita ei hevillä löydy edes viinikaupoista, liekö hinta liian korkea saksalaisille kuluttajille. Pysyttelin myös koko kuukauden kuivalla (tai siis kostealla, mutta ei makealla) linjalla, koska en erityisemmin pidä makeudesta viinissä. Teen poikkeuksen sitten kun vastaani osuu jotakin iäkkäämpää Spätleseä tai Ausleseä. Joulupöytään varmaan hankin jonkin neljännespullon Beerenausleseä.

Mitä opin?
Vaikka mitä! Sain paremman käsityksen Saksan viinialueiden eroista ja sokkona sohimisen sijaan tiedän jo useampien laadukkaiden tuottajien nimiä. Löysin jopa kolme erinomaista punaviiniä. Spätburgunderin osasin jo odottaa laadukkaaksi, tosin kaksi ahrilaista punkkua olivat siinä suhteessa hienoisia pettymyksiä nimekkäästä tuottajasta huolimatta. Suurin yllättäjä punaisten puolella oli St. Laurent. Onneksi ensimmäinen kokeiluni tästä rypäleestä oli erinomainen, toiselta tuottajalta testaamani sen sijaan oli melko kehno. Kauan siinä meni, mutta nyt osaan suunnistaa itseäni miellyttävien saksalaisten punkkujen luokse ja tiedän mitä niistä seuraavaksi haluan kokeilla. Valkkareiden osalta minua ilahdutti löytää badenilainen Grauburgunder, joka intensiivisyydessään ja öljyisyydessään muistutti rakastamiani elsassilaisia Pinot Gris-viinejä. Useimmat edulliset Grauburgunderit kun ovat melko mitäänsanomattomia, vähän niin kuin Pinot Grigio Italiassa. Weissburgunder-rakkaus vahvistui entisestään ja pari Rieslingiäkin sykähdytti, vaikken tällä kertaa edes panostanut GG-tason lippulaivaviineihin. Löysin myös uuden suosikkituottajan edullisten arkiviinien osastolla.

Mitä nyt?
Siitä huolimatta, että kuukauden aikana tuli maistettua pääasiassa hyviä tai erinomaisia viinejä, oli kuitenkin mukavaa korkata kuun vaihteessa muhkea aussi-Shiraz. En edes ole mikään suuri uuden maailman punaviinien ystävä, mutta vaihtelu virkistää silti. Osaan jatkossa suunnistaa saksalaisten viinien joukossa aiempaa varmemmin. Tällaisesta intensiivisestä perehtymisestä yhteen aihepiiriin sai paljon irti. Seuraavaksi tutkan alla tulee olemaan Espanja, joka on minulle harmaata aluetta. Varastossa odottaa jo yhdeksän lupaavaa espanjalaista punkkua ja mietin vielä tulokulmaani tähän uuden alueen valloittamiseen: alue- vai rypälelähtöistä? Mutta tällä kertaa en rajoita itseäni vain yhden maan tuotoksiin. Kyllä ihmisen pitää nyt ainakin samppanjaa saada säännöllisesti vaikka olisi millainen kamppanja menossa.