Category: ilmiöt

Asiakaspalvelua
viinikupla
May 13, 2016

2016-05-12 18.58.58-2

Kyllä ihmistä hymyilyttää, kun käteen lykätään ilmaisia viinipulloja. Päätin eilen pistäytyä lähikulmillani hiljattain avatussa uudessa viinimyymälässä/kahvilassa. Vin Aqua Vin näyttää olevan Berliinistä peräisin oleva kauppa, jonka liikeideana on myydä laadukkaita viinejä, pienpanimoiden oluita ja paikallisten paahtimoiden kahvia. Hampurin myymälä avattiin kuukausi sitten ja kaikki ei ole tainnut mennä ihan kuin Strömsössä. En päässyt maistamaan viinejä, kun heillä oli kuulema vielä lupa-asiat kesken (joo, osataan sitä Saksassakin!), mutta mukaan ostaminen sentään onnistui. Silmäilin Sancerren roséviiniä, mutta kavahdin vuosikertaa 2011. Kun kysyin myyjältä, voiko noin vanha rosé olla vielä iskussa, hän totesi, että ei oikeastaan. Eivät tiedä, mitä tekisivät hankkimilleen pulloille. Jos haluat, niin saat sen mukaasi ilmaiseksi. Minähän halusin. Jos viini tuntuu niin elähtäneeltä, ettei maistu sellaisenaan, niin teen siitä vaikka sangriaa tai jotain.

Samaan syssyyn kävin sitten noutamassa toisenkin ilmaisen viinipullon. Olen kanta-asiakas kahdessakin lähistöni viinikaupassa. Toisessa niistä saa joka vuosi syntymäpäivänään lahjaksi viinipullon. Toisesta tuli sähköpostilla onnittelut ja 10 euron alennuskuponki. Molemmissa on säännöllisesti kampanjoita, kanta-asiakastarjouksia ja kanta-asiakasiltoja. Ja paikan päällä saa aina ystävällistä, asiantuntevaa ja omistautunutta palvelua. Sekä maistiaisia, jos on vähän epävarma, miellyttääkö viini. Olen aika ahkera verkko-ostaja, hankin netistä kaikenlaista kengistä kosmetiikkaan. Tilaan myös paljon viinejä nettikaupoista. Mutta nämä pienet viinimyymälät ovat sen verran toimivia konsepteja, että kannatan niitä oikein mielelläni.

Pakko kertoa vielä anekdootti viiniin liittyvästä asiakaspalvelutilanteesta, joka oli niin rimanalitus, että vastaavaa harvoin kohtaa. Muutama vuosi sitten istuimme iltaa Romaniassa paikallisten ystävien kanssa. Ajattelimme tilata pullon punaviiniä jaettavaksi. Hetken kuluttua tarjoilija palasi kantaen mukanaan piripintaan täytettyjä laseja, joissa oli valkoviiniä. Huomautimme, että tilasimme kylläkin punaviiniä. Tarjoilija hermostui: mitä sillä värillä on väliä, kun viini on kuivaa, tehän halusitte kuivaa viiniä. Hetken päästä paikan omistajakin saapui meitä haukkumaan. Meidän olisi kuulema pitänyt pyytää paikalle joku, joka tietää viineistä. Oma vika kun emme tajunneet painottaa riittävästi viinin värin merkitystä. Asiakaspalvelu ja asiantuntemus tarkoittavat vähän eri asiaa eri paikoissa…

 

Saksan pohjoisin viinitarha
viinikupla
May 1, 2016

Viiniä viljellään pääasiassa leveysasteiden 30 ja 50 välisellä alueella. Saksan viinialueet sijoittuvat sinne 50:n leveysasteen tuntumaan. Mutta ilmastonmuutoksen myötä viininviljely on vuosi vuodelta mahdollista entistä pohjoisempana. Tanskakin on luettu viinintuottajamaaksi vuodesta 2000 alkaen, maassa on nykyään useita kymmeniä kaupallisia viiniviljelmiä. Myös Ruotsi on seurannut perässä samoihin aikoihin, joskin pienemmillä volyymeilla. Samoin Saksassa tähyillään pohjoiseen päin. Todennäköisesti et tiennyt, että Hampurissa viljellään viiniä.

Hampurin 500 neliömetrin suuruinen viinirinne Stintfang sijaitsee keskellä kaupungin suosituinta turistikohdetta, Landungsbrückenin vanhaa satama-aluetta. Satamasta nousee jyrkkä rinne kohti St. Paulia ja korkealla ylhäällä, etelänpuoleisella rinteellä sijaitsee pikkuruinen viinitarha. Sitä tuskin huomaa, jos sattuu kävelemään ohi, sillä katse ohjautuu rinteeltä avautuviin maisemiin sataman suuntaan. Viiniviljelmän yläpuolella on hostellin takapiha.

Weinberg Stintfang

Viininviljely Hampurissa sai alkunsa, kun stuttgartilaisen viinikylän viljelijät lahjoittivat Hampurin kaupungille Regent- ja Phönix-lajikkeiden pistokkaita. Vuosi oli 1996 ja Hampurin osavaltion parlamentti päätti julistautua viininviljelijöiksi. Ensimmäistä kertaa köynnöksistä saatiin tehtyä viiniä vuonna 2007. Kaupungilla ei sentään ole omaa viinintekijää, vaan kerätyt rypäleet lähetetään Stuttgartiin, jossa viljelijäperhe Currle valmistaa niistä viinin ja lähettää sen takaisin Hampuriin. Määrät ovat pieniä, vuotuinen tuotos jää noin 50 puolikkaaseen pullolliseen. Tämä viini onkin keräilyharvinaisuus, jota ei voi ostaa mistään. Kukin senaattori saa yhden pullon ja jäljelle jäävät lahjoitetaan Hampurin kaupungin tärkeimmille arvovieraille. Täytynee siis hankkiutua jonkin senaattorin lähipiiriin, jos haluan päästä maistamaan tätä viiniä.

Hampurilainen viini on sekoitus valkoisista ja punaisista rypäleistä, joita ei ole eroteltu käymistä varten. Väri on hailakan lohenpunainen, alkoholiprosentti alhainen ja maku hyvin hedelmäinen, kommentoi viiniä Pro Stuttgart -järjestön puheenjohtaja, jonka sanaan meidän on tässä asiassa luottaminen. Laatua hän pitää erittäin hyvänä. Aivan jokaisena vuonna ei viiniä ole saatu tuotettua. Eräänä vuonna köynnöksiin iski sienitauti ja toisena vuonna puolestaan kaikki rypäleet varastettiin. Lienevätkö Reeperbahnilta palanneet juhlijat poimineet hiukopalaksi viinirypäleitä tai joku kunnianhimoinen kotienologi halunnut valmistaa niistä itse viiniä?

Viinitarhasta huolehtivat vapaaehtoiset, joilla riittää puuhaa enemmän olutpullojen ja tupakantumppien keräämisessä kuin säiden aiheuttamien tuhojen korjaamisessa. Heille on kunnia-asia pitää huolta erikoisesta viinitarhasta, vaikka hekään eivät koskaan ole päässeet maistamaan sen tuotosta. Vähän kävi närkästyttämään heidän puolestaan, kyllä nyt pyyteettömästä työstä voisi palkita edes tilkalla tarhan viiniä. Hampurin viinitarhalla ei ole laajenemiskapasiteettia, mutta jään kiinnostuksella odottamaan mitä muutaman vuoden kuluttua saadaan aikaan Itämeren rannan tuntumassa naapuriosavaltiossa. Totuus on, että Hampuri on oikeastaan jo menettänyt tittelinsä Saksan pohjoisimpana viininviljelysalueena.

Viinitorstai: kuohuvaa Englannista
viinikupla
April 28, 2016

Nyetimber

Mitä tulee mieleen yhdistelmästä britit ja kuohuviini? No tietenkin James Bond, joka on kovasti Bollingerin perään. Mutta brittien oma kuohuviinituotanto on jäänyt monilta pimentoon. Eikä ihmekään, sillä englantilainen laatuviini on verrattain tuore ilmiö ja toisekseen britit juovat suurimman osan omista viineistään itse. En esimerkiksi ole onnistunut bongaamaan yhdestäkään saksalaisesta kaupasta brittikuohareita. Alko on kunnostautunut siinä suhteessa, valikoimasta löytyy kolme eri tuotetta.

Englannissa on itse asiassa viljelty ja tehty viiniä roomalaisajasta asti, mutta 1800-luvulla vapaakauppasopimus teki oman viinintuotannon kannattamattomaksi. Sotavuodet katkaisivat kokonaan 2000-vuotisen viininvalmistusperinteen. Uudelleen se käynnistyi vasta 1960-luvulla yksittäisen viinipioneerin kokeilujen myötä ja lähti sittemmin räjähdysmäiseen kasvuun. Tuoreimpien tilastojen mukaan maassa toimi vuonna 2013 135 viinitilaa, jotka tuottivat 6.3 miljoonaa pulloa viiniä. Yleisimmin viljellyt lajikkeet ovat Chardonnay ja Pinot Noir.

Suurimmaksi osaksi maassa tuotetaan kuohuviiniä ja juuri ne ovatkin niittäneet kansainvälistä mainetta. Käännekohta englantilaiselle viinialalle oli eurooppalaisten kuohuviinien sokkotasting vuonna 2004, jolloin englantilaiset kuohuviinit kiilasivat kymmenen parhaan joukkoon syrjäyttäen monta samppanjaa. Sama on toistunut sen jälkeen useita kertoja. Viimeksi viime viikolla englantilaiset päihittivät samppanjan Pariisin tastingissa kahdessa kategoriassa kolmesta – ja siinä kolmannessakin tuli tasapeli. Nyetimberin Blanc de Blancs esimerkiksi jätti taakseen niinkin nimekkään samppanjan kuin Billecart-Salmon Grand Cru. Sokkotestien tulokset kertovat, että saarivaltioiden kuohuviinit ovat tyylillisesti niin lähellä samppanjaa, että asiantuntijatkin erehtyvät alkuperän arvioimisessa.

Miksi juuri englantilaiset kuohuviinit sitten muistuttavat niin paljon samppanjaa? Valmistusmetodi on tietenkin sama perinteinen samppanjamenetelmä. Myös rypälelajikkeet ovat samoja. Mutta myös monet laatucavat tehdään samalla menetelmällä ja samoista rypäleistä eivätkä ne silti ole samanlaisia kuin samppanja. Oleellista on myös maaperä ja ilmasto. Eteläisen Englannin viinitilat sijaitsevat suurin piirtein samoilla leveysasteilla kuin Champagne (vain hitusen pohjoisempana). Viiniköynnökset on istutettu etelänpuoleisille rinteille kalkkiseen maaperään, joka muistuttaa Champagnea. Ilmastonmuutos on johtanut siihen, että viimeisten vuosikymmenien aikana koleahko ja sateinen saarivaltio onkin ollut otollisempi paikka viinien kasvattamiselle. Myös Champagnessa kamppaillaan joinakin kylmempinä vuosina liian raaoiksi jääneiden rypäleiden kanssa, mutta 2000-luvulla siellä on ollut harvinaisen paljon hyviä vuosikertoja. Englannissa kuulema kymmenestä vuodesta vain kaksi on ideaalisia rypäleiden kypsyyden kannalta, neljä keskivertoa ja neljä surkeaa.

Saarivaltion kuohuvien kirkkain tähti on tällä hetkellä Sussexissa sijaitseva Nyetimber, joka todellakin tuli ensimmäiselle sijalle äskettäisessä Pariisin kuohuviinitastingissa. Olin käymässä Lontoossa kolme viikkoa sitten WSET-tentin vuoksi ja jo etukäteen olin päättänyt, että tentin jälkeen etsin käsiini englantilaista kuohuviiniä. Nyetimber Classic Cuvée Brut 2010 oli sattumanvaraisesti valikoitu viini satunnaisesta myymälästä ja pullon avattuani totesin sen erittäin miellyttäväksi yllätykseksi. Viini uhkui raikkautta, vihreää omenaa, hapokkuutta ja paahteisuutta. Sen jälkeen tekee todellakin mieli tutustua paremmin maan kuohuviinitarjontaan. Hintaa pullolla oli hiukan päälle 30 puntaa eli samppanjan hinnoissa liikutaan.

Lopuksi vielä kiinnostava trivia: Champagnessakin uskotaan jo englantilaisten viinien potentiaaliin. Taittinger on ensimmäinen samppanjatalo, joka on ostanut maata Kentistä ja alkaa tuottaa siellä omia kuohuviaan.

 

Koko perheen viinivaellus
viinikupla
April 23, 2016

csm_Titel_WeinWanderWochenende_2016_e32b53fba7

Helsingissä vietetään parhaillaan Grande Champagne -tapahtumaa, Saksassa puolestaan viinivaellusviikonloppua, WeinWanderWochenende. Se on Saksan viini-instituutin yhdessä paikallisten viinijärjestöjen kanssa koordinoima kampanja. Jokaisella Saksan 13 viinialueesta on omat tapahtumansa. Jossain tutustutaan paikallisiin roomalaisajan nähtävyyksiin, jossain puutarhoihin, jossain viinikellariin, jossain uuden sadon viineihin. Lopuksi saatetaan pitää hartauskin. Yhteistä kaikille on viininmaistelu, herkuttelu paikallisilla erikoisuuksilla ja perhemyönteisyys. Saksalainen ei varmasti näe tapahtumassa mitään ihmettelemisen aihetta, kun taas suomalaisen alkoholipolitiikan kasvatti hieraisi kerran silmiään. Mutta juuri näin sen pitää ollakin, viiniä ja viininkulutusta ei tässä maassa mystifioida vaan se on luonteva osa arkea.

Viini ja olut kuuluvat Saksassa oleellisesti kaikkiin tilanteisiin, joissa ihmiset kokoontuvat yhteen. Päiväkotien juhlissakin aikuisille tarjotaan kuohuviiniä. Lapsia ei tarvitse suojella örveltäviltä aikuisilta, sillä alkoholi ja örveltäminen nyt vaan eivät yleensä kuulu yhteen. Toki tähän maahan mahtuu örveltämisjuhliakin. En esimerkiksi ikinä veisi lastani Oktoberfestille ilta-aikaan. Pääsin muuten kerran jututtamaan Oktoberfestien putkan työntekijää ja kysäisin tietenkin, että onko heillä useinkin suomalaisia asiakkaita. Ei kuulema, vaan pääasiassa amerikkalaisia ja australialaisia. He eivät hahmota, että juhla-alueen olut on normaalia vahvempaa ja kun se vielä tarjoillaan litran tuopeista, he päätyvät nopeasti örveltämiskuntoon ja sitten juhla-alueen putkaan. Kokemus se on sekin.