Category: roséviinit

Mistä on roséviinit tehty?
viinikupla
June 15, 2019

Lintu vai kala? Roséviini on kuin viinimaailman sieni; ei kasvi- eikä eläinkuntaa, vaan oma kategoriansa. 

Vaaleanpunainen viini herättää yllättävän voimakkaita mielipiteitä tuttavapiirissäni. Joidenkin mielestä pinkki juoma on naisten juttu, eikä sellaista mitenkään kehtaa tilata ihmisten ilmoilla (he eivät selvästi ole kuulleet ilmiöstä nimeltä brosé). Eräs taas kieltäytyy koskemastakaan roséviiniin, koska pitää sitä epämääräisenä väliinputoajaviininä. Melkein aina, kun tulee puhe roséviineistä, minulle esitetään kysymys: miten ne oikein tehdään? Sekoitetaan punaista ja valkoista, heh heh? 

Itse asiassa osa maailman roséviinistä valmistetaan juuri näin, sekoittamalla valmiiseen valkoviiniin sopiva määrä punaviiniä. Lopputulos voi olla juuri sitä, miltä kuulostaakin; epämääräistä eikä erityisen hienostunutta. Tämä metodi ei olekaan hyväksytty roséviinien valmistuksessa EU:n alueella (ainoa poikkeus ovat rosésamppanjat!). Jos siis juot eurooppalaista roséviiniä, se on aina valmistettu punaisista rypäleistä. Uuden maailman roséviinien valmistusmenetelmästä sen sijaan ei aina voi olla varma. Sellaiset tapaukset kuin Alkon uutuustuote Mud House Sauvignon Blanc Rosé ovat ilmiselviä sekoiteviinejä, sillä valkoisesta Sauvignon Blanc -rypäleestä ei mitenkään saa taiottua vaaleanpunaista viiniä. 

Sekä punaisten että valkoisten rypäleiden mehu on aina väritöntä. Väri tulee rypäleiden kuorista ja syvenee sitä mukaa, mitä pitempään kuoret saavat liota mehun kanssa.

Suositumpi – ja siis Euroopassa ainoa sallittu – menetelmä onkin tehdä roséviiniä punaisista rypäleistä. Itse rypälemehu on aina väritöntä, viinin pigmentti tulee rypäleiden kuorista. Rypäleet murskataan ja mehun annetaan liota kuorien kanssa, kunnes saavutetaan haluttu värisävy. Sitten mehu ja kuoret erotellaan toisistaan ja viinin valmistus jatkuu valkoviinin tapaan. Tätä uuttamista kutsutaan maseraatioksi. Se voi kestää muutamasta tunnista pariin päivään, riippuen rypälelajikkeesta. Voimakaspigmenttisten rypäleiden kanssa maseraatio on lyhyt, vähemmän pigmenttiä sisältävien rypäleiden suhteen (esim. Grenache tai Pinot noir) pitempi. 

Kuriositeettina mainittakoon, että myös joistakin vaaleista rypäleistä voi saada vaaleanpunaista viiniä. Tässä alapuolella olevassa kuvassa lasissa on Pinot gris -rypäleestä tehtyä viiniä, joka on ollut kolme viikkoa kuorikontaktissa. Koska Pinot gris’n kuori on väriltään harmahtavan vaaleanpunainen, on lopputulos näin upean lohenpunainen. Määritelmällisesti tämä ei kuitenkaan ole roséviini (koska sitä ei ole tehty punaisista rypäleistä) vaan ns. oranssi viini.

Roséviineillä on pitkään ollut maine helppoina, makeahkoina kesäjuomina, joiden laatu ei huimaa päätä. Pirskahteleva, puolikuiva portugalilainen Mateus Rosé on yksi maailman myydyimmistä viineistä – ja edustaa tätä tyyliä. Monilla alueilla roséviiniä tehdään kuitenkin kunnianhimoisesti ja omistautuneesti. Provence on erityisen tunnettu roséviineistään, ja myös eteläisen Rhônen alueella on seutuja, joissa rosé on yhtä yleistä kuin valkoviini. Provencen rosét ovat tyypillisesti väriltään hailakan vaaleanpunaisia tai sipulinkuoreen vivahtavia. Kuumemman ilmanalan rosét puolestaan voivat olla hyvinkin tummanpinkkejä. 

Parhaimmillaan roséviineissä valkoviinien raikkaus ja hapokkuus yhdistyy punaviinien marjaisuuteen. Tyylikkäimmät ja hintavimmat roséviinit eivät ole välttämättä helposti kulauteltavia terassiviinejä, vaan vaativat ruokaa seurakseen. Varsinkin rosésamppanjat ovat erinomaisia ruokaviinejä, jotka sopivat vaaleille liharuoille. Siksi roséviini sopii aivan hyvin avattavaksi talvellakin.

Itselleni kuitenkin täydellisin yhdistelmä on kesäilta, vielä kuumana helottava aurinko, kotiterassi ja roséviini, jonka viileys saa lasin hikoilemaan. Aiemmin kesäisin kaapistani löytyi aina Peth-Wetzin Rosé d’une nuit, mutta surukseni en enää saa hankittua sitä Suomesta käsin. Sen verran ehdin saksalaistua vuosien varrella, että totesin saksalaiset rosét erinomaisiksi hinta-laatusuhteeltaan. Onneksi Alkosta löytyi Julius rosé 2018, joka sopii mainiosti omaan suuhuni (vaikka hinta onkin toista kuin mihin aiemmin totuin).

Viinitorstai: roséviiniä Saksasta
viinikupla
August 25, 2016


Pilkkakirveillä oli tapana sanoa, että saksalainen punaviini on onnetonta ja punaiset rypäleet on parasta käyttää roséviiniin. Pohjoisten punkkujen laatu on sittemmin ottanut huiman tuottavuusloikan ja punaisia lajikkeita on istutettu innostuksella lisää ja lisää. Äskettäin tällaiselle skeptikollekin osui vastaan itkettävän hyvä Spätburgunder. Tulen jatkossa paneutumaan teemaan enemmän, mutta jo tässä vaiheessa on huomautettava, että laatu maksaa. Alle kympin saksalaisiin punkkuihin ei kannata koskeakaan. Keskihintaisista löytyy ihan ok -laatua, mutta ne itkettävän hyvät punkut ovatkin oikeasti tosi kalliita. Roséviinien kanssa tätä ongelmaa ei ole. En itse asiassa ole tainnut kertaakaan pettyä ostamaani saksalaiseen roséen, olipa sen hinta mitä hyvänsä. Punch Drink Magazine julistikin hetki sitten, että parhaat roséviinit tulevat Saksasta ja Itävallasta ja ostan väitteen täysin.

Rosén suosio kasvaa kaikkialla, myös Saksassa. Satunnaisista uutisartikkeleista poimimani infon perusteella kymmenisen prosenttia Saksassa myydystä viinistä on roséviiniä ja siitä puolet kotimaista tuotantoa. Tarkempia tietoja rosén tuotannosta Saksasta en onnistunut kaivamaan, Saksan viini-instituutin tilastoissa ei roséviinejä ole eritelty. Näppituntumalla sanoisin kuitenkin, että marketeissa myytävä edullisimman kategorian rosé on tyypillisimmin valmistettu Portugieser-tai Dornfelder- rypäleistä ja on peräisin Pfalzista, Badenista tai Rheinhessenistä (vaikka kaikilla Saksan viinialueilla valmistetaankin roséviiniä). Sanan rosé tilalla voi esiintyä myös “Weissherbst”, joka tarkoittaa yhdestä rypälelajikkeesta valmistettua pinkkiä viiniä, jonka täytyy täyttää alueen laatuviiniluokitus. Saksalaisten roséviinien väri voi alueesta ja rypäleestä riippuen vaihdella hailakasta syvään lämpimään pinkkiin, joka muistuttaa tällöin jo kovasti hailakoimpia punaviinejä.

Muutama viikko sitten hamstrasin vakkariviinikauppani alesta muutamia pulloja, joiden joukossa oli myös yksi Rheingaun rosé. Muut viinit on tullut jo korkattua, mutta rosé on jäänyt jääkaappiin odottamaan parempia aikoja. Hampurin elokuu on muistuttanut ikävästi syksyä. Puuskittainen tuuli ja kalseat sadekuurot pakottivat välillä jo takin tiiviisti päälle. Mutta sitten tuli taas kesä! Yhtäkkiä lämpötila humahti kolmeenkymppiin ja oli taas tilausta kesäiselle roséviinille. Se on juuri oikea juoma varhain pimenevään iltaan parvekkeella, kun leuto tuuli tuo illuusion siitä, että oltaisiin jossain paljon etelämmässä.

Viinitila Leitzin Eins Zwei Dry -rosé on tehty Pinot noirista. Sen väri on kauniin hailakan sipulinkuoren vaaleanpunertava, mikä tuo mieleen provencelaiset vastineensa. Keskivoimakkaassa tuoksussa on kirpakkaa marjaisuutta, joista pidän viileämmän ilmaston pinkeissä viineissä. Kuivan, raikkaan ja hapokkaan viinin makuprofiilissa on vadelman lisäksi raparperia – itse asiassa värinsäkin puolesta tämä viini tuo mieleen saksalaisten rakastaman raparperischorlen (mehun ja vissyn sekoituksen). Ihan kiva kesäviini, joskaan ei aivan parhaimmistoa. 9,95 euron hintalappu on tässä maassa kotimaisten roséviinien kohdalla jo hyvinkin keskihintainen ostos.

Viinitorstai: Vinho verde goes rosé
viinikupla
July 21, 2016

terras do minho vinho verde rose

Vinho Verde, kirjaimellisesti ‘vihreä viini’, on monille tuttu kesäviini. Erityisesti tämä Casal Garcian pullo tulee vastaan vähän joka maassa, tosin hieman eri hinnalla Portugalissa tai vaikka Saksassa kuin rakkaassa Suomenmaassa. Se on hyvä tyyppiesimerkki vinho verdestä: raikas, pirskahteleva, hapokas, vähäalkoholinen ja aromimaailmaltaan vihreänsävyinen.

Vinho Verde on sekä Portugalin pohjoisin DOP-viinialue että tämän alueen sisällä valmistettava viinityyppi. Täällä samoin kuin rajan takana Espanjan puoleisessa Galiciassa Atlantin tuulet tekevät ilmastosta viileämmän ja sateisemman kuin muualla maassa, minkä huomaa alueen valkoviinien raikkaudesta. Vinho verde -nimellä myytävä viini on usein sekoite eri rypälelajikkeista (tyypillisesti Loureiro, Trajadura, Pedernã) ja se on tarkoitettu nuorena juotavaksi. Kun matkustin ensimmäistä kertaa Portugaliin, yllätyin siitä, että siellä maistamani vinho verdet eivät olleet pirskahtelevia. Muissa maissa ostamani pullot ovat nimittäin aina olleet aavistuksen kuplivia. Ilmeisesti vinho verde voi olla sekä että, vailla mitään logiikkaa. Takavuosina kuplat syntyivät luonnollisesti pullossa tapahtuvan malolaktisen käymisen seurauksena, mutta nykyään viinit suodatetaan ennen pullottamista, mikä estää toisen käymisen. Jotkut tuottajat pitävät kiinni vinho verden kuplivasta tyylistä yksinkertaisesti ruiskuttamalla hiilihappoja valmiiseen viiniin. Ulkomaille myytäviin viineihin saatetaan myös lisätä makeutta.

Vinho verden alueella valmistetaan myös moniulotteisempia, laadukkaita ja ikääntymistäkin kestäviä viinejä Alvarinho-rypäleestä, erityisesti Monçãon kaupungin alueella. Etiketissä lukee tällöin rypäleen nimi ja näissä viineissä on enemmän mineraalisuutta ja korkeampi alkoholiprosentti kuin peruskategorian vinho verdeissä – ja hintakin on moninkertainen.

Tähän asti vastaani on tullut vain valkoviinejä Vinho verdestä, mutta nähdessäni lähiviinikaupassani alueen roséviinin oli sitä aivan pakko maistaa. Terras do Minhon Vinho Verde Rosén 2015 sähäkänpinkki väri on kaukana Provencen roséviinien hienostuneesta haaleasta sipulinkuoren sävystä. Puolikuiva viini oli juuri niin mansikkainen, pirskahteleva, raikas ja kevyt kuin toivoinkin. Jäännössokeria oli hurjat 15g/l, mutta hapot tasapainottivat makeutta mukavasti. Tämän parempaa hellepäivään sopivaa roséta ei ole hetkeen tullut vastaan ja kun hintakin oli alle viisi euroa, olisi tätä pitänyt hamstrata vielä kun ehti. Nyt se on nimittäin loppuunmyyty. Se yksi pullo meni parempiin suihin niin vikkelään, etten ehtinyt ottaa kuvaakaan.

Viinitorstai: Brangelinan rosé
viinikupla
May 5, 2016

2016-05-05 16.14.54-2

Brad Pitt ja Angelina Jolie ovat jo vuosia olleet Hollywoodin supertähtipariskunta, Brangelina. Monien elokuviensa, kuuden(!) lapsen katraansa ja Angelinan ihmisoikeuskampanjoiden ohella heillä on ollut aikaa hankkia vielä yksi harrastus: viinintekeminen. Vuonna 2008 he ostivat Provencessa sijaitsevan Château Miravalin, palkkasivat sinne ykkösluokan viinintekijä Marc Perrinin ja ryhtyivät pohjustamaan ensimmäistä omaa viiniänsä. Ensimmäinen Miraval Rosé, jonka takana lukivat tärkeät sanat “bottled by Jolie-Pitt and Perrin” oli vuosikertaa 2012. Myyntiin tullut 6000 pullon erä vietiin käsistä viidessä tunnissa. Viinin kysyntä on edelleen sen verran kovaa, että joissakin kaupoissa on jonotuslista uuden vuosikerran ilmestyessä. Ja jo viime vuonna Kiinan markkinoille ilmaantui myyntiin väärennettyä Miravalia. Kova kysyntä on varmasti arvattu jo etukäteen, sillä Miraval hinnoiteltiin alusta alkaen varsin korkeaksi ollakseen roséviini. Luksusfiilistä haetaan myös ulkoasulla, erikoinen pullo muistuttaa tiettyjä samppanjamerkkejä. Pelkästään pullon muoto nostaa varmasti hintaa, sillä se vaatii enemmän varastointi- ja kuljetustilaa kuin tavallinen pullomalli.

Hollywood-viinille olisi helppo kohauttaa olkapäitään, mutta arvostelut osoittavat, että Miravalin kohdalla ei ole kyse mistään turhasta julkkistempauksesta. Wine Spectator listasi Miravalin vuonna 2013 kuluneen vuoden 100 parhaimman viinin joukkoon, ainoana roséena. Se tuntuu siis olevan vakavasti otettava roséviini. Eikä pelkästään hintansa puolesta. Miraval siis kiinnosti minua lähtökohtaisesti ja kun se tuli vastaan satunnaisessa viinikaupassa viime viikolla, nappasin mukaani pullon vuosikertaa 2014.

2016-05-05 16.18.42

Miraval Rosé on tehty tyypillisistä Provencen punaisista rypäleistä: Grenachesta, Cinsaultista, Syrahista ja Rollesta. Väri on kaunis, hailakan vaaleanpunainen. Sekä nenässä että kielellä on punaisia marjoja, etenkin mansikkaa. Kuivassa viinissä on melko paljon hapokkuutta ja se tuntuu hyvin tasapainoiselta. Jälkimaku on pitkä. Viini ei vaikuttanut ihan niin raikkaalta ja marjaiselta kuin olin odottanut, joten voi olla, että kaksi vuotta on ollut sille liian pitkä elinikä, roséviinithän pitäisi nauttia mahdollisimman nuorina. Vika voi olla myös makuaistissani, olen koko viikon potenut jotain angiinantapaista. En siis rohkene ottaa selkeää kantaa puoleen tai toiseen. Oliko tämä hyvä viini? Oli. Ostaisinko uudestaan? En tällä hinnalla (16,90 euroa) saati sitten Alkon hinnalla (24,50 euroa). Erinomaisia roséviinejä löytyy tästä maasta kympilläkin.

Trivia: Château Miravalissa on aikojen saatossa ollut monenlaisia kuuluisia vieraita. Kerrotaan, että 1200-luvulla keskiajan nimekkäimpiin teologeihin lukeutunut Tuomas Akvinolainen vietti siellä useita päiviä. 1900-luvun loppupuolella Miravaliin on puolestaan kytkeytynyt musiikin isoja nimiä. Pink Floyd levytti osan albumiaan Miravalin tilalle rakennetussa studiossa vuonna 1979 ja myös AC/DC, Sting ja Muse ovat viettäneet aikaa siellä.