Viinikupla

Parhaat viinisovellukset kännykkään

viinikupla

May 31, 2016

Viisi vuotta sitten minulla ei vielä ollut älypuhelinta enkä oikein ymmärtänyt, mihin sellaista tarvitsisin. Sitten työnantaja lykkäsi minulle iPhonen enkä enää osaa olla ilman. Hiljalleen puhelimeeni on hivuttaunut myös kullanarvoiseksi osoittautuneita viiniaiheisia sovelluksia. Tässä niistä parhaimmat, joita voi käyttää ilmaiseksi.

Vivino

Kun puhelimessasi on tämä app, ei enää koskaan tarvitse seistä sormi suussa kaupan viinihyllyn edessä ja pohtia mikä viini olisi hyvää ja mikä tolkuttoman huonoa. Vivinon avulla voi skannata viinipullon etiketin ja ohjelma hakee muutamissa sekunneissa tietokannasta viinin tiedot ja käyttäjien arviot siitä (1-5 tähteä ja mahdollisuus myös sanalliseen arvioon). Tietokannassa on miljoonia pulloja ja nykyään vain harvoin käy niin, että ohjelma ei tunnista pulloa. Silloin skannaus jää odottamaan päivittäjien manuaalista tunnistusta. Tätä tapahtui alkuaikoina usein, mutta ei siis enää juurikaan. Ohjelmalla voi skannata myös ravintolan viinilistoja päätöksenteon tueksi. Tätä puolta en kuitenkaan ole itse testannut. Käyttäjien mielipiteisiin perustuvassa arvioinnissa on toki omat varauksensa, mutta jos viinillä on vaikkapa sata arviota ja keskiarvo 2,2 niin kyseessä tuskin on mikään huippuyksilö.

Skannaus ja tunnistus -toiminnon lisäksi Vivinossa on parasta My Wines -välilehti, johon skannaamasi ja arviomasi viinit tallentuvat. Sitä kautta voi muodostaa itselleen oman maistelutietokannan, josta voi tarkistaa mitä pitikään mistäkin viinistä ja tallentaa Wishlistiin kiinnostavia viinejä, joita ei ole vielä saanut käsiinsä.

Sovelluksessa on kaikenlaista muutakin, kuten Nearby Places, jolla voi hakea lähistön viiniä myyviä kauppoja (ja skannaamiinsa viineihin voi vastaavasti lisätä tiedon ostopaikasta ja ostohinnasta), listoja käyttäjien suosimista viineistä maittain tai rypäleittäin, Vivinon omia viiniartikkeleita sekä mahdollisuus seurata muita käyttäjiä ja nähdä heidän päivityksensä aikajanalla. Vivinon perusversio on maksuton. Maksullisessa on tiettyjä lisätoimintoja, kuten personoitu viinin osto-opas, mutta Premium-version kuukausihinta 4,99 euroa ei ole vielä vakuuttanut minua.

Delectable

Tämä sovellus on lanseerattu suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Vivino ja nämä kaksi ovat selvästi kilpailijoita. Molemmissa on oleellista viinien skannaus- ja arvostelumahdollisuus. Delectable suosii enemmän interaktiivisuutta, viineihin voi tägätä kenen kanssa niitä nauttii. Täällä tuntuu olevan myös oleellista isojen nimien seuraaminen. Find People -haulla voi hakea viinialan ammattilaisia ja kurkkia, mitä viinejä he juovat. Etusivun uutisvirrassa voi valita joko seuraamiensa henkilöiden päivitykset (Following), trendikkäät viinit (Trending), Delectablen esiinnostamat viinit (Featured) tai kategorioita, jotka on itse valinnut näkymään etusivulla (minulla esim. Champagne ja German Riesling). Delectablella on nykyisin myös oma viinikauppa, joskaan siitä ei taida olla paljon iloa Amerikan ulkopuolella.

Delectable on sen verran samanlainen kuin Vivino, että en jaksa päivittää molempia ja niinpä käytän aktiivisesti vain Vivinoa, jonka latasin jo jokunen vuosi sitten. Jos eri sovellukset kommunikoisivat keskenään niin, että oman viinilistauksen ja arviot pystyisi lataamaan joustavasti ohjelmasta toiseen, tulisi useampaa sovellusta todennäköisesti käytetty aktiivisemmin. Vertaile itse ja päätä, kumpi näistä kahdesta miellyttää enemmän.

Wine-searcher

Tämä sovellus on erityisen hyvä vertailemaan viinin hintoja eri kaupoissa. Käytän yleensä tekstihakua, mutta nykyään tässäkin sovelluksessa on olemassa etiketin skannausmahdollisuus. Hakutulos näyttää ensinnä sen, mistä kyseistä viiniä voi ostaa mihinkin hintaan. Toisella välilehdellä voi hakea lisätietoja viinistä (esim. rypäleistä ja alueista löytyy hyvät tausta-artikkelit), keskiarvon viinikriitikkojen arvioista sekä käyttäjien arviot. Hyödyllisintä tässä sovelluksessa edellisiin verrattuna on viinin eri vuosikertojen vertailu. Kustakin vuosikerrasta näkyy arvostelujen keskiarvo sekä keskivertohinta. Näin on helppo silmäillä, mikä vuosikerta missäkin viinissä on arvioitu parhaimmaksi. Sivun alareunassa näkyy myös, mitä muita viinejä samalla tuottajalla on.

CellarTracker

Tämä sivusto ja siitä tehty puhelinsovellus sopii henkilölle, jonka kellarissa on useampi pullo viiniä ja joka rakastaa yksityiskohtaisia tilastoja. Olen käyttänyt sitä lähinnä käyttäjien arvioiden lukemiseen (täällä muuten annetaan pisteitä paljon nihkeämmin kuin monessa muussa paikassa). Käyttäjätilin luotuaan voi viinejä hakea hakusanalla tai skannaamalla etiketin tai viivakoodin ja viinejä voi lisätä omaan kellarilistaansa. Tietoihin on mahdollista lisätä hankintapäivä ja -hinta, aikaväli jolloin viini on parhaimmillaan nautittavaksi, montako pulloa on omassa kellarissa jne. Sillä tavalla voi siis tehokkaasti pitää kirjaa siitä, mitä viinejä omistaa ja milloin ne kannattaisi korkata. Jos siis omistaa jonkinlaisen viinikokoelman. Jos elää viinien kanssa pitkälti kädestä suuhun, niin tästä sovelluksesta ei ole paljon iloa. Some-ulottuvuuden puuttuminen tekee siitä muutenkin jo hivenen vanhanaikaisen oloisen.

Viiniopas / Viinistä viiniin

Suomalaisia viininystäviä, jotka hankkivat viininsä Alkosta, palvelee joko Pekka Suorsan Viiniopas tai Viinilehden Viinistä viiniin. Viiniopas-sovellus on selkeä, helppokäyttöinen ja hakuvaihtoehtoja on monenlaisia. Myös tässä sovelluksessa on skannausmahdollisuus. Mutta mutta: viimeisimpien käyttäjäarvioiden mukaan ohjelmaa ei enää päivitetä eikä sovellus siis löydä myynnissä olevien uudempien vuosikertojen arvosteluja. Viivakoodin lukeminenkin kuulema tökkii. Ajantasaisempia arvosteluja kaipaavan kannattaa siis kääntyä Viinistä viiniin -sovelluksen puoleen, mutta arvostelujen lukeminen edellyttää kuukausimaksun maksamista (0,99 euroa/kk). Tätä sovellusta en ole siis testannut itse, kun en tarvitse Alkon viinien arvioita. Kertokaapa te muut, onko sovellus kuukausimaksun arvoinen.

Searcys Champagne Bar Lontoossa

viinikupla

May 28, 2016

No Comment

Aivan liian usein samppanjabaarit on pystytetty tavarataloihin. Loogista sinällään, ovathan ihmiset kalliissa ostosympäristössä jo valmiiksi kulutusmoodissa ja halukkaita satsaamaan samppanjaan. Mutta miljöö on harvoin erityisen viehättävä ja samppanjalistalla yleensä vain pari tunnettua merkkiä. Kotikaupungissani Hampurissa esimerkiksi on kolme samppanjabaaria ja ne kaikki sijaitsevat kahdessa suurimmassa tavaratalossa. Yhdessä on tarjolla Moët & Chandonia, toisessa Veuve Clicquota ja kolmannessa Ruinartia. Siinä Möet-paikassa vierailen useimmin, sillä vieressä on hyvä lounaspaikka, jonka kyytipojaksi käyn nappaamassa vuosikertaroséta. Aika ajoin tarjolla on laseittain jopa Dom Perignonia.

Mutta nyt oli siis tarkoitus kehua lontoolaista samppanjabaaria, jossa on kohdallaan sekä valikoima että etenkin miljöö. Searcys Champagne Bar sijaitsee St. Pancras -juna-aseman suojissa. Samppanjan voi nauttia joko belle epoque-tyylisessä brasseriassa tai “ulkona”, siis katetun juna-aseman kauniin kupolin alla aivan lähtevien junien vieressä. Terassin sisustus on urbaani, nahkaistuimissa on talvella lämmitys ja pöydissä on “press for Champagne” -napit. Samppanjalista on pitkä, joskin edustettuina ovat tässäkin paikassa pääasiassa suuret samppanjatalot ja laseittain tarjoiltavien juomien lista on paljon suppeampi (noin kymmenkunta). Testasin Perrier Jouët -settiä, jossa oli maisteltavana puolikkaina annoksina vuosikerraton Grand Brut, Blason Rosé sekä talon tähtisamppanja, Belle Epoque vuosikertaa 2007.

Oheen tilasin pientä syötävää. Hintataso tässä paikassa on korkeahko ja palvelu todella hidasta. En siis jaa baarille täysiä pisteitä, mutta propsit kuitenkin maistelusetistä ja matkaan lähden -romantiikkaa henkivästä sijainnista. Searcys on ketju, joka muualla Lontoossa sijaitsee – yllätys yllätys – kauppakeskuksissa. Paras tunnelma on kuitenkin täällä junien keskellä.

Viinitorstai: Pinot noir Romaniasta

viinikupla

May 26, 2016

No Comment

Romaniassa tuotetaan kuudenneksi eniten viiniä koko Euroopassa. Tieto yllättää, sillä Romanialla ei ole maine viinimaana. Suuri osa romanialaisesta viinituotannosta onkin aikamoista kuraa, eivätkä vientiin päätyneet muutamat prosenti maan tuotannosta myöskään edusta parhaimmistoa. Romaniassa on viljelty viiniä ainakin 6000 vuotta, mutta Ceausescun diktatuuri merkitsi viinintekemiselle melkoista takapakkia. Silloin tuotanto keskitettiin suuriin osuuskuntiin, joissa tärkeintä oli määrä eikä laatu. Monet perinteiset viinitilat joutuivat pakon edessä lopettamaan. Vallankumouksesta on aikaa 26 vuotta, mutta diktatuurin aikaansaamia tuhoja paikkaillaan edelleen yhteiskunnan eri tasoilla.

Romaniassa viljellään monenlaisia rypälelajikkeita. Omista rypäleistä yleisempiä ovat Feteasca Alba ja Feteasca Regala (valkoinen) sekä Feteasca Neagra (punainen). Kaksi kolmannesta viinintuotannosta on valkoviinejä, ja niistä moni makeita. Pohjoisessa tuotettu makea Cotnari oli aikanaan laajalti tunnettu ja arvostettu viini. Tässä maassa muuten punaviineistäkin ilmoitetaan, ovatko ne kuivia vai makeita! Punaviinejä tehdään eniten Merlot- ja Cabernet Sauvignon -rypäleistä. Viime vuosina olen törmännyt yhä useammin Pinot noiriin ja ne ovat myös ensimmäisiä romanialaisia viinejä, joihin olen ihastunut

Löysin viiniguru Jancis Robinsonin kirjoittaman lyhyen artikkelin Romanian viineistä. Kirjoituksessa ei ole päiväystä, mutta se päättyy pohdintaan siitä, kuinka paljon edistystä Romanian liittyminen Euroopan unioniin vuonna 2007 tuo sen viinintuotantoon, joka on kärsinyt muun muassa materiaalien ja tarvikkeiden puutteesta. Nyt, kymmenen vuoden EU-jäsenyyden jälkeen voi sanoa: paljonkin. Maahan on ilmestynyt useita uusia ja moderneja viinitiloja, usein ulkomailta tulleita viinintekijöitä tai ulkomaisia sijoittajia. Heillä on vakaa pyrkimys nostaa Romania vakavasti otettavaksi viinimaaksi. Maistamani Corcova Pinot noir on osoitus siitä, että oikealla tiellä ollaan.

Corcovan viinitila sijaitsee lounais-Romaniassa Oltenian viinialueen perimmäisessä nurkassa Mehedintin maakunnassa. Tila on toiminut vasta kymmenkunta vuotta ja siellä viljellään pääasiassa ranskalaisia rypäleitä. Talon taustalta viinintekijää myöten löytyykin ranskalaisia. Kunnianhimoisesta otteesta kertoo sekin, että tilalla on erinomaiset nettisivut, englanninkielinen blogi ja Facebook-sivu. Tilan Pinot Noir Reserve 2011 on 11 kuukautta ranskalaisessa tammitynnyrissä kypsytetty elegantti punaviini. Tuoksussa on kirsikkaa, vadelmaa, maata ja maussa karpalon kirpakkuutta sekä hitusen tammea. Upean harmoninen viini. Harmi, että sitä ei vielä voi ostaa juuri mistään muualta kuin Romaniasta. Noin 14 euron hintainen viini on Romaniassa törkeän kallis, mutta muualla sen hinta-laatusuhde on loistava. Laita tilan nimi muistiin, jos matkasi suuntautuu Romaniaan.

Viiniaiheisia leffoja

viinikupla

May 23, 2016

3 Comments

ilmiöt

Mitä viininörtti tekee iltaisin? Juo tietenkin viiniä ja lukee viinikirjallisuutta sekä katsoo viinin ympärillä pyöriviä elokuvia. No, oikeasti taloudessamme on tuijotettu viime aikoina enemmän Breaking Badia, Better Call Saulia ja Fargoa, mutta miehen ollessa työmatkalla olen usein vaihtanut viinilinjalle.

Ensimmäinen näkemäni viiniä käsittelevä leffa, joka myös aloitti koko genren suosion ja samalla äkillisen maailmanlaajuisen Pinot noir -buumin, oli Sideways (2004). Se on Kalifornian viinialueille sijoittuva road movie, joka kertoo kahden keski-ikäisen ystävyksen pidennetystä polttariretkestä. Miles haluaa kirjailijaksi, suhtautuu viineihin intohimoisesti, vihaa Merlota ja rakastaa Pinot noiria. Jack on henkisesti keskenkasvuinen hurmuri, joka ei pääse eroon naistenmiehen roolistaan edes häiden kynnyksellä. Tästä indie-elokuvasta kasvoi suuri hitti. Se on sekä hauska että liikuttava. Olen nähnyt Sidewaysin ainakin kolmesti ja voisin hyvin katsoa sen vielä uudestaan.

Bottle Shock (2008) on Sidewaysin ohella ainoa vastaan tullut viineihin keskittynyt fiktioelokuva. Se kuvaa viinintekijöitä 70-luvun Kaliforniassa, joka tuolloin oli aivan mitättömyys maailman viinikartalla. Kertomus huipentuu kuuluisaan Pariisin sokkotastingiin vuonna 1976, jossa kalifornialaiset viinit päihittivät ranskalaiset kilpakumppaninsa, kaikkien suureksi tyrmistykseksi. Tämäkin elokuva on sekoitus draamaa ja komediaa, mutta viini on vielä enemmän sen keskiössä kuin Sidewaysissa. Ei ehkä maailmankaikkeuden vaikuttavin elokuva, mutta hei, Alan Rickman on mukana!

Somm on Jason Wisen ohjaama dokumentti neljästä sommelierista, jotka valmistautuvat haastavaan Master Sommelier -kokeeseen. Himoitun tittelin saadakseen pitää läpäistä kolme osiota: teoriakoe, joka kattaa koko maailman viinit, palvelutesti sekä kuuden viinin sokkomaistelu, jossa pitää kyetä arvioimaan viinin rakenne, aromit, rypälelajike, valmistusmaa, -alue ja vuosikerta. Neljä kokelasta hajoilevat vuorotellen paineiden alla. Dokumentti osoittautui sen verran hitiksi, että sille tehtailtiin jo jatko-osa. Somm: Into the Bottle (2015) on aivan erilainen dokumentti kuin edeltäjänsä. Se on puolitoistatuntinen infopläjäys viineistä, joita esittelevät sommelierit ja viinintekijät.

A Year in Burgundy (2013) on David Kennardin dokumentti, jossa seurataan seitsemän burgundilaisen viinintekijäperheen vuotta keväästä talveen ja viinien matkaa viljelmiltä pulloon ja pöytään. Ihastuttavan intohimoiset ranskalaiset nuuhkivat maata käsissään. Suosikkini oli erään erityisen modernin viinitilan omistaja, joka julisti, että ei tämä viinintekeminen mitään taidetta ole. Pitää vain seurata tiukasti rutiineja ja mittarin lukemia, siitä kaikki on kiinni. Vähän myöhemmin hän pukeutuu kokovartalokumipukuun voidakseen murskata rypäleitä omin jaloin, sillä siten niihin saa “paremman tuntuman”. Ja lopuksi hän kertoo, miten viimeisten parin-kolmen vuoden aikana hän on löytänyt uudenlaisen otteen viineistään. Aivan yhtä romantikko kuin muutkin. Tämä dokumentti oli kerrassaan hurmaava. Vuotta myöhemmin ilmestyi A Year in Champagne, jonka rakenne on samanlainen, mutta jonka tunnelmasta en pitänyt yhtä paljon. Pian ensi-iltaan tulee kolmaskin osa, A Year in Port.

Bonuksena vielä uusi tv-sarja, joka on saanut innoituksensa Somm-elokuvasta. Loppusyksystä alkanut Uncorked esittelee kuuden sommelierin matkaa kohti Master Sommelier -koetta. Kuuden 44-minuuttisen jakson aikana päähenkilöihin tutustuu paremmin kuin lyhyessä elokuvassa. Uncorked on tositeeveetä, jossa painonpudottajien, saariseikkailijoiden tai vaimonetsijöiden sijaan seurataan tenttiin valmistautuvia opiskelijoita, lisäksi välissä on tietoiskuja viineistä. Boooring, sanoisi joku, mutta minä kahlasin kaikki jaksot läpi vaikka en yleensä mikään tositeeveefani olekaan.

Viinitorstai: Châteauneuf-du-Pape

viinikupla

May 19, 2016

1 Comment

Muistelen, että ensimmäinen ns. parempi punaviini, jota olen maistanut, oli Châteauneuf-du-Pape. Sain sen lahjaksi joltain laatutietoisemmalta ystävältäni (jonka taloudessa myös ansaittiin ihan oikeaa palkkaa). Noina opiskelun alkuvuosina kun en itse olisi ikinä hankkinut yli 10 euron hintaista viiniä. Eikun hetkinen, silloinhan elettiin muutenkin vielä markka-aikaa… Joka tapauksessa tuo viini jätti lähtemättömän jäljen. Seuraavan kerran törmäsin siihen road tripillä Ranskassa. Maistoimme burgundilaisen viinitilan tuotteita, mutta sen englantilainen omistaja teki myös yhtä Châteauneuf-du-Pape -punkkuakin, johon ihastuimme burgundilaisia enemmän. Omistaja vähän pyöritteli silmiään sille, että ostimme Burgundista mukaan Rhônen viiniä, mutta selitys on yksinkertainen: Burgundin punaviinit ovat aloittelijalle paljon vaikeammin lähestyttäviä. Monet niistä ovat heti lanseeraamisensa jälkeen vielä liian kireitä ja nuoria juotavaksi. Muistan miten hapokkaiden burgundilaisten viinien maistelukierros sai melkeinpä mahan kiertymään. Châteauneuf-du-Pape on aivan toisentyyppinen. Englanniksi sanottaisiin, että sillä on hyvä “drinkability”, suomeksi näen joskus puhuttavan dokabiliteetistä (vaikka sana ei omaan suuhuni istukaan).

Châteauneuf-du-Pape on eteläisen Rhônen tunnetuin laatuviini. Se on peräisin samannimisestä kylästä Orangen ja Avignonin välissä, joka suomeksi tarkoittaa kirjaimellisesti “paavin uusi linna”. Sillä viitataan alueen historiaan: 1300-luvulla paavinistuin siirrettiin Roomasta Avignoniin. Paavien kesäpaikka oli lähikylässä, siellä “paavin uudessa linnassa”. Monet Avignonin paaveista olivat kiinnostuneita viineistä ja kehittivät viininviljelystä alueella. 1300-luvulla alueen viinejä kutsuttiinkin “paavin viiniksi”. No, aikanaan paavinistuin palautettiin takaisin Roomaan ja kilpailevat paavit nujerrettiin, mutta etelä-Rhônen paavillinen maine jäi. Châteauneuf-du-Pape oli kuuluisa laatuviineistään jo 1600-luvulla.

Punainen Châteauneuf-du-Pape on cuvée, siis eri rypäleiden sekoitus. Säädökset sallivat kaikkiaan 18 alueella kasvavan rypäleen käyttämisen, mutta päärypäle on Grenache. Sen määrä sekoituksessa vaihtelee vuosikerrasta ja viinitilasta toiseen, usein tukena on mm. Syrah, Mourvedre ja Cinsault. Grenache on rypäle, josta vaikkapa Espanjassa tehdään paljon roséviiniä, mutta Ranskassa sen parhaimmat ilmentymät ovat juuri eteläisen Rhônen punaviineissä. Châteauneuf-du-Pape on voimakas, täyteläinen, hyvin hedelmäinen ja marjainen, silkkinen viini, jolla on korkea alkoholiprosentti (vähintään 12,5% mutta joskus jopa lähemmäs 16%!). Se on herkullista juotavaa jo nuorena, toisin kuin monet muut huippuviinit. Alueella tuotetaan myös valkoviiniä, mutta se on hyvin pieni osa tuotannosta.

Kaivoin kaapista miehen toissajouluna lahjaksi antaman Chapoutierin La Bernardinen vuosikertaa 2010. Sen tuoksussa oli kypsiä hedelmiä, kirsikkaa, luumua, vadelmaa ja samalla yrttisyyttä ja hiven maamaisuutta. Viini suorastaan suli suussa, sen tanniinit ja hapot olivat pehmeän silkkisiä. Eittämättä erinomainen viini, kelpo meditointikamaa. Mutta mutta, huomaan viinimakuni kehittyneen ajan myötä niin, että kaipaan nykyään viiniltä jo hivenen enemmän kulmikkuutta, jotta olisin aivan pähkinöinä sen edessä.