Oletko joskus hurahtanut totaalisesti harrastukseesi? Tuttavapiirissäni on esimerkiksi vannoutuneita juoksijoita. Heille ei riitä, että he käyvät hölkkäämässä silloin tällöin, vaan he haluavat kehittyä. Niinpä he asettavat tavoitteita, treenaavat maratoneille ja lukevat juoksukirjallisuutta. Minulle on käynyt niin viinin kanssa. Halu oppia lisää kasvoi sen verran suureksi, että pelkät viininjuonti ja satunnaisten nettiartikkeleiden lukeminen ei enää riittänyt. Päätin siksi suorittaa viinikurssin.
Euroopassa tunnetuin, kansainvälisesti tunnustettuja viinikursseja järjestävä taho on Wine & Spirits Education Trust (WSET). Sen keskusorganisaatio on Lontoossa, mutta järjestön kursseja on tarjolla ympäri maailmaa yli 60 maassa. Suomessa ainoat WSET-kursseja järjestävät instituutiot ovat Viinikoulu Haaga ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Kursseja on neljää tasoa yhden päivän mittaisesta peruskurssista aina noin vuoden kestävään viinidiplomiin asti. Näistä viimeisin on edellytys, jos haluaa aloittaa maailman arvostetuimman viinialan tutkinnon eli Master of Winen (MW) suorittamisen. Mikään WSET-kursseista ei itsessään pätevöitä mihinkään ammattiin, mutta varsinkin kolmos- ja nelostason kursseilla valtaosa opiskelijoista on jo töissä viinialalla ja hankkii kurssien kautta lisäpätevyyttä.
Koin omaavani riittävät perustiedot, että saatoin skipata ykköstason kurssin ja ryhdyin etsiskelemään WSET 2-kurssin tarjoajia Saksasta. WSET:n nettisivuilta voi hakea maanosittain ja maittain opetusta tarjoavia paikkoja. Minua lähin lähiopetusmahdollisuus oli tarjolla Berliinissä, kurssin kesto oli kolme päivää. Kurssin suolainen hinta yhdistettynä siihen, että opetus annetaan vain saksaksi, ei houkutellut. Niinpä päätin sen sijaan kirjautua online-kurssille. Se maksoi vain alle puolet Berliinissä pidetystä kurssista ja opiskeluaika oli jaettu viidelle viikolle. Lopuksi tosin täytyi käydä tekemässä loppukoe paikan päällä Lontoon oppilaitoksessa. Lontooseen lentää Hampurista sen verran edullisesti ja käyn siellä muutenkin vuosittain, että se tuntui vain mukavalta syyltä maisemanvaihdokseen.
Ilmoittautumisen ja maksun jälkeen kurssikirja saapui pian postissa. Luin kirjan läpi ennen kurssin alkua. Kurssi oli jaettu viiden viikon jaksoihin. Jokaiselle viikolle oli verkko-oppimisalustalla tiettyjä tehtäviä, jotka sai tehdä omassa aikataulussa. Suositus oli, että tehtäviin käytettäisiin noin 10 tuntia viikossa. Tehtäviin kuului muun muassa viinipullojen etikettien lataamista alustalle ja niiden analysoimista, rypäleprofiilien kirjoittamista sekä tietenkin maistelumuistiinpanot. Kullekin viikolle oli määrätty tietty viinityyli, jota piti maistaa. Jokaisesta täytettiin muistiinpanot kurssimateliaarien mukana tulleen maistelukortin avulla. Sen kanssa harjoiteltiin ensin viinin värin arvioimista, sitten tuoksun ominaisuuksia ja intensiivisyyttä, makua (makeus, hapot, tanniinit, aromimaailma, jälkimaku) ja lopuksi arvioitiin, oliko viini laadukas. Maisteltavat viinit piti hankkia itse ohjeiden perusteella. Kaikki kurssilaiset eivät siis suinkaan maistaneet samoja viinejä, mutta kaikki maistoivat kuitenkin samoja viinityyppejä (esim. aromikas valkoviini, tammitettu uuden maailman Chardonnay, kevyt punaviini, voimakas vanhan maailman punaviini, uuden maailman Pinot noir jne.). Joka viikon päätteeksi oppimisalustalla saattoi myös tehdä harjoituskokeen, jonka avulla pystyi mittaamaan omaa osaamistasoaan ja sai tuntumaa siitä, millainen varsinainen loppukoe on (50 monivalintatehtävää).
Ruoan ja viinin yhdistämistä harjoiteltiin muun muassa maistamalla sitruunaa ja raakaa sekä mikrotettua sientä Beaujolais’n kanssa. Lisäksi jokaisen viinin maistelumuistiinpanojen jälkeen piti testata, miten viini muuttui kun sen kanssa söi vihreää omenaa ja cheddaria.
Uskon käyttäneeni kurssiin paljon enemmän aikaa kuin 10 tuntia viikossa. Tein tehtävät huolella ja luin paljon muuta taustatietoa niitä varten. Viiniopintoihin paneutuminen oli mukavaa vaihtelua iltaisin työpäivän jälkeen. Opin kurssilla huimasti uutta ja suosittelen siksi lämpimästi vastaavaa kurssia kenelle tahansa viineistä kiinnostuneelle. Kurssin järjestäjälle tosin annoin palautetta verkkotehtävien laadusta ja yksipuolisuudesta. Olen itse opettanut verkkokursseja ja suorittanut yliopistopedagogiikkaa, joten olen ehkä keskivertoa tarkempi opetuksen laadun suhteen. Suurimmaksi ongelmaksi etäopinnoissa koin kuitenkin maistelupuolen. Viinien systemaattisen maistelutekniikan opetteleminen on haastavaa ja siinä opettajan tarjoama tuki on kullanarvoista. Paljon auttaisi, jos voisi jakaa huomioitaan maisteltavista viineistä ryhmässä. Ja ennen kaikkea maistella viinejä monipuolisemmin sen sijaan, että vain kirjasta lukisi millainen makuprofiili milläkin rypäleellä on. Siksi päätinkin, että seuraavan, siis Advanced-tason (WSET 3) kurssin suoritan lähiopintoina Lontoon päämajassa. Viikon aikana maistellaan 100 eri viiniä. Sen jälkeen on taatusti paljon parempi tuntuma niin maisteluun kuin eri maiden viineihinkin.
