Tag: Grenache

Viinitorstai: Grenache Blanc
viinikupla
August 3, 2016


Kokeilen mielelläni itselleni uusia rypälelajikkeita. Ja niitähän riittää, kun viiniharrastus on vasta alkutaipaleella. Lähiviinikaupallani on tapana pommittaa minua mainoksilla tuplasti, sähköpostin lisäksi myös paperikirjeenä (jotenkin kovin saksalaista…). Tuoreimmasta mainoskirjeestä bongasin, että myyntiin on juuri tullut Grenache Blancia. Valkoinen Grenache, häh? Sitä piti käydä noutamassa pullo.

Punainen Grenache on tullut tutuksi eteläisen Ranskan sekä Espanjan viineistä. Ranskassa se on useimmiten sekoitettu muiden rypäleiden joukkoon, kun taas Espanjasta löytyy paljon myös pelkkiä Grenache-punkkuja samoin kuin siitä tehtyä roséviiniä. Punainen Grenache on hyvin marjainen (mansikkaa!), hedelmäinen ja mausteinen, vähätanniininen ja -happoinen, mikä saa viinin tuntumaan pehmeältä. Alkoholipitoisuus voi nousta varsin korkeaksi. Sekoitteisiin Grenache tuo pehmeyttä ja hedelmäisyyttä tasapainottamaan vaikkapa Syrahin tymäkkyyttä.

Grenache Blanc on punaisen Grenachen valkoinen versio. Valkoisen rypäleen profiili on kuin kopio punaisesta: erittäin hedelmäinen, vähähappoinen ja alkoholipitoisuus usein korkea. Rypäle on kotoisin pohjois-Espanjasta (jossa sen nimi on Garnacha Blanca). Ranskassa se on viidenneksi viljellyin valkoinen rypäle, yleisimmillään Roussillonissa. Grenache Blanc on muuten yksi rypäleistä, joita käytetään valkoiseen Châteauneuf-du-Pape -viiniin, aivan kuten sen punaista versiota vastaavaan punaviiniin. Ranskassa on tyypillisempää sekoittaa Grenache Blancia muiden rypäleiden joukkoon kuin valmistaa yhden lajikkeen viiniä. Jälkimmäinen on kuitenkin nousussa, Ranskan lisäksi myös Kaliforniassa.

Ostamani viini oli osuuskunta Vignoble Foncalieun Gourmandises-sarjan lajikeviini. Tämä jättiosuuskunta koostuu yli tuhannesta viljelijästä Languedoc-Roussillonin, la Cascognen sekä Rhônen alueelta. Viinin laatuluokitus on ranskalaisen järjestelmän alin porras, vin de France, jolloin rypäleet ovat voineet tulla mistä vaan maan rajojen alueelta (tässä tapauksessa siis miltä tahansa osuuskunnan kolmella viinialueella toimivilta tuottajilta). Nyt ei siis tosiaan puhuta mistään terroir-viinistä, vaan geneerisestä yleisviinistä. Eipä hintakaan kyllä päätä huimannut; 5,95 euroa oli helppo upottaa pelkästään kokeiluun.

Lasista tulvi vastaan lämpimän ilmanalan kypsiä hedelmiä: päärynää, persikkaa, melonia, jopa banaania. Tämä viini on niin pehmeä, että ei taatusti töki tottumattomallekaan viininjuojalle. Toisaalta se on varsin mitäänsanomaton. Mutta sopii ehdottomasti seurusteluviiniksi jos vaikkapa tulossa on vieraita, joiden makumieltymyksiä ei tunne. Tuskin ostan tätä kyseistä viiniä enää toiste, mutta kokeilen kyllä mielelläni laadukkaampia versioita Grenache Blancista, jos niitä kävelee vastaan. Tämä rypäle kun kuulema ilmentää herkästi kasvuolosuhteitaan.

Viinitorstai: Châteauneuf-du-Pape
viinikupla
May 19, 2016

2016-05-16 20.39.47-1

Muistelen, että ensimmäinen ns. parempi punaviini, jota olen maistanut, oli Châteauneuf-du-Pape. Sain sen lahjaksi joltain laatutietoisemmalta ystävältäni (jonka taloudessa myös ansaittiin ihan oikeaa palkkaa). Noina opiskelun alkuvuosina kun en itse olisi ikinä hankkinut yli 10 euron hintaista viiniä. Eikun hetkinen, silloinhan elettiin muutenkin vielä markka-aikaa… Joka tapauksessa tuo viini jätti lähtemättömän jäljen. Seuraavan kerran törmäsin siihen road tripillä Ranskassa. Maistoimme burgundilaisen viinitilan tuotteita, mutta sen englantilainen omistaja teki myös yhtä Châteauneuf-du-Pape -punkkuakin, johon ihastuimme burgundilaisia enemmän. Omistaja vähän pyöritteli silmiään sille, että ostimme Burgundista mukaan Rhônen viiniä, mutta selitys on yksinkertainen: Burgundin punaviinit ovat aloittelijalle paljon vaikeammin lähestyttäviä. Monet niistä ovat heti lanseeraamisensa jälkeen vielä liian kireitä ja nuoria juotavaksi. Muistan miten hapokkaiden burgundilaisten viinien maistelukierros sai melkeinpä mahan kiertymään. Châteauneuf-du-Pape on aivan toisentyyppinen. Englanniksi sanottaisiin, että sillä on hyvä “drinkability”, suomeksi näen joskus puhuttavan dokabiliteetistä (vaikka sana ei omaan suuhuni istukaan).

Châteauneuf-du-Pape on eteläisen Rhônen tunnetuin laatuviini. Se on peräisin samannimisestä kylästä Orangen ja Avignonin välissä, joka suomeksi tarkoittaa kirjaimellisesti “paavin uusi linna”. Sillä viitataan alueen historiaan: 1300-luvulla paavinistuin siirrettiin Roomasta Avignoniin. Paavien kesäpaikka oli lähikylässä, siellä “paavin uudessa linnassa”. Monet Avignonin paaveista olivat kiinnostuneita viineistä ja kehittivät viininviljelystä alueella. 1300-luvulla alueen viinejä kutsuttiinkin “paavin viiniksi”. No, aikanaan paavinistuin palautettiin takaisin Roomaan ja kilpailevat paavit nujerrettiin, mutta etelä-Rhônen paavillinen maine jäi. Châteauneuf-du-Pape oli kuuluisa laatuviineistään jo 1600-luvulla.

2016-05-16 20.45.30

Punainen Châteauneuf-du-Pape on cuvée, siis eri rypäleiden sekoitus. Säädökset sallivat kaikkiaan 18 alueella kasvavan rypäleen käyttämisen, mutta päärypäle on Grenache. Sen määrä sekoituksessa vaihtelee vuosikerrasta ja viinitilasta toiseen, usein tukena on mm. Syrah, Mourvedre ja Cinsault. Grenache on rypäle, josta vaikkapa Espanjassa tehdään paljon roséviiniä, mutta Ranskassa sen parhaimmat ilmentymät ovat juuri eteläisen Rhônen punaviineissä. Châteauneuf-du-Pape on voimakas, täyteläinen, hyvin hedelmäinen ja marjainen, silkkinen viini, jolla on korkea alkoholiprosentti (vähintään 12,5% mutta joskus jopa lähemmäs 16%!). Se on herkullista juotavaa jo nuorena, toisin kuin monet muut huippuviinit. Alueella tuotetaan myös valkoviiniä, mutta se on hyvin pieni osa tuotannosta.

Kaivoin kaapista miehen toissajouluna lahjaksi antaman Chapoutierin La Bernardinen vuosikertaa 2010. Sen tuoksussa oli kypsiä hedelmiä, kirsikkaa, luumua, vadelmaa ja samalla yrttisyyttä ja hiven maamaisuutta. Viini suorastaan suli suussa, sen tanniinit ja hapot olivat pehmeän silkkisiä. Eittämättä erinomainen viini, kelpo meditointikamaa. Mutta mutta, huomaan viinimakuni kehittyneen ajan myötä niin, että kaipaan nykyään viiniltä jo hivenen enemmän kulmikkuutta, jotta olisin aivan pähkinöinä sen edessä.