Quinta Vale d. Maria: Portugalin parasta viiniä?

viinikupla
September 15, 2019
Quinta Vale d. Maria punaviini

Hyvä ystäväni on asunut Lissabonissa jo kymmenisen vuotta. Hänen portugalilainen miehensä keräilee viinejä – mutta ainoastaan portugalilaisia. Tälle patrioottisuudelle on tullut lempeästi naljailtua vuosien mittaan, vaikka olenkin aina arvostanut heiltä saatuja tuliaisviinejä. Kerran heidän kyläillessään luonani päätin järjestää sokkotastingin. Valitsin neljä laadukasta punaviiniä eri maista, niiden joukossa yksi portugalilainen, huputin pullot ja pyysin miestä valitsemaan viineistä parhaan. Portugalilainen viini ei voittanut kenenkään mielestä.

Tulosten selvittyä sain valituksia siitä, että en ollut valinnut kovin hyvää esimerkkiä portugalilaisesta viinistä. Lopulta mies myönsi tietävänsä kyllä, että muuallakin osataan tehdä hyviä viinejä. Mutta jos omassa maassa on tarjolla niin paljon laadukasta tuotantoa, niin ei hänellä ole tarvetta juoda muunmaalaisia viinejä. Tämän ymmärsin. Ja olen samaa mieltä siitä, että Portugalissa osataan tehdä loistavia viinejä, erityisesti punaviinejä. Euroopan maista Portugali tarjoaa omasta mielestäni parasta hinta-laatusuhdetta. Suomalaisetkin ovat sen huomanneet. Alkon tilastojen mukaan portugalilaisten viinien kulutus nousee huimaa vauhtia joka kvartaalilla. Valitettavasti suuri osa siitä on laatikkoviinejä tai edullisimman kategorian viinejä. Jos valitsee Alkon hyllystä alle kympin punkun, se kannattaa poimia portugalilaisten joukosta, mutta laadukaampien portugalilaisten – sekä punaisten että valkoisten – viinien valikoima saisi kyllä kasvaa.

Francisca Van Zeller
Francisca Van Zeller

Minulla oli onni päästä tutustumaan yhteen portugalilaisista laatuviinintuottajista, kun Quinta Vale d. Marian Francisca van Zeller äskettäin vieraili Suomessa. Viinintekeminen kulkee Franciscalla verissä. Hänen isänsä suku on tehnyt portviinejä katkeamatta neljän sadan vuoden ajan. Quinta Vale d. Maria puolestaan on perustettu Franciscan äidin suvun viinitiluksille. Franciscan isä, Cristiano van Zeller, on jo 16 vuoden ajan kulkenut markkinoimassa Douron viinejä neljän muun tilan edustajan kanssa nimellä Douro Boys. Aiemmin pääasiassa portviineistä tunnettu alue onkin noussut mailmanmaineeseen laadukkaiden punaviinien tuottajana.

Cristiano van Zeller osti Quinta Vale d. Marian vuonna 1996 ja on sen jälkeen sekä laajentanut että modernisoinut tilaa, mutta samalla vaalinut tilusten vanhoja, nyt 60-80 vuoden ikäisiä viiniköynnöksiä. Myös viininvalmistuksessa yhdistyy moderni teknologia tiettyihin ikivanhoihin menetelmiin. Portviiniin käytetyt rypäleet poljetaan edelleen rikki jaloin miesvoimalla (tunnin kestävä poljentaoperaatio on kuulemma niin rankka treeni, että naiset jättäytyvät siitä suosiolla pois). Viinit ovat sekoiteviinejä eri lajikkeista, kahdesta jopa 41:ään lajikkeeseen. Portfoliosta löytyy niin edullisia ja raikkaita arkipunkkuja (muutaman euron hintainen entry level -viini Rufo löytyy myös Alkon valikoimista, joskin huomattavasti hintavampana), portviinejä kuin upeita ja kompleksisia valko- ja punaviinejä, jotka kuuluvat Portugalin hinnakkaimpiin.

Quinta Vale d. Maria portviini 1969
Quinta Vale d. Maria Vinha da Francisca

Viime keväänä Van Zellerit olivat kahden vaiheilla sen suhteen, pitäisikö heidän viininsä lähettää kilpailemaan Wines of Portugal Challengeen. Kyseessä on maan tärkein viinien arviontilaisuus, jossa kotimaiset ja kansainväliset viiniasiantuntijat valitsevat parhaat edustajat eri kategorioissa, tällä kertaa 1400:n viinin joukosta. Van Zellerit epäröivät siksi, että kilpailuun osallistuminen maksoi. Mutta he päättivät kuitenkin lähteä mukaan, ja lopputulos oli se, että Quinta Vale d. Marian Vinha da Francisca 2016 valittiin sekä parhaaksi punaviiniksi että koko kilpailun parhaaksi viiniksi. Kannatti siis osallistua.

On makuasia, mitä viiniä pitää parhaana. Mutta selvää on, että Quinta Vale d. Maria tuottaa maan parhaimmistoon kuuluvia viinejä. Ja lisää vastaavia löytyy Dourosta muitakin. Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli matkustaa Douroon…

Viinitorstai: Touriga Nacional

viinikupla
November 10, 2016

Touriga Nacional

Kaapit pursuavat nyt espanjalaisia viinejä, joita hiljattain tilailin. Pari niistä olen jo korkannutkin ja erinomaiseksi havainnut. Mutta kuitenkin käsi hamusi pitkän päivän jälkeen komeron perukoilta niiden espanjalaisten sijaan naapurimaan Portugalin antimia. Kävin Lissabonissa viimeksi viime keväänä ja raahasin pienessä matkalaukussani kotiin kolme viinipulloa. Niistä tämä viimeinen oli vielä jäänyt odottelemaan oikeita aikoja. Muistoille aurinkoisista ajoista on tarvetta erityisesti nyt, kun Hampuri värjöttelee ensilumen keskellä.

Touriga Nacional on Portugalin ylpeys, arvostetuin punainen lajike jota tapaa muualla vain vähäisissä määrin (Australia, Kalifornia). Se on täyteläinen ja kaikin puolin tuhti: on alkoholia, pigmenttiä, tanniineja ja intensiteettiä. Pitkäikäisiksikin näitä viinejä kehutaan ja verrataan monilta ominaisuuksiltaan Cabernet Sauvignoniin. Aromimaailmaan kuuluu luumua, karhunvatukkaa, mustikkaa, yrttejä ja nahkaa sekä orvokkia. Tyypillisimmin Touriga Nacionalia tapaa portviiniin käytettävässä sekoituksessa, mutta nykyään siitä valmistetaan myös laadukkaita, yhden lajikkeen kuivia viinejä, erityisesti Douron ja Dãon alueilla. Edullisia ne eivät ole, sillä Touriga Nacional on onnettoman pienisatoinen lajike. Tosin Portugalin hintatasolla hintava viini on aika eri juttu kuin muualla Euroopassa.

2016-11-09-20-51-41

Quinta da Pedra Altan Touriga Nacional 2010 oli sokko-ostos, jonka poimin myyjän suosituksesta lissabonilaisen viinikaupan hyllyltä. Sanoin haluavani jotain tyylikästä punaviiniä Dourosta, jota en juurikaan tunne. Tämä oli kauppiaan näkemys asiasta. Kun avasin pullon, vastaan tulvi kypsien, tummien marjojen tuoksu ja häivähdys nahkaisuutta. Juuri sitä, mitä rypäleen kuvauksessa luvataankin (paitsi että kukkia olen huono tunnistamaan viinissä…). Viini täytti suun; konsentroitunut maku jäi kielelle pitkään ja tymäkät tanniinit tekivät heti olemassaolonsa tiettäväksi. Alkoholi (14,5%) sai posket hehkumaan pian. Varsinainen talvi-illan viini, sillä pian en enää palellut. Jotenkin jännästi tavoitin portviinimäisyyttä sekä luontaisesti korkean alkoholipitoisuuden että kypsien marjojen tuoman makean vivahteen myötä, vaikka siis täysin kuivasta viinistä olikin kysymys.

Oli kiinnostavaa testata ns. laadukkaampaa, yhden lajikkeen Touriga Nacionalia. Vielä kiinnostavampaa olisi kokeilla samaa viiniä muutaman vuoden päästä ja nähdä, miten se on kehittynyt. Mutta suosikkilistalleni se ei silti kiilannut. Vannon edelleen Alentejon blendien nimeen.

Viinitorstai: Alentejo

viinikupla
September 15, 2016

2014-03-15-14-43-21

Todennäköisesti tietämykseni portugalilaisista viineistä rajoittuisi jotakuinkin Quinta das Setencostasiin ja kumppaneihin Alkon hyllyltä, ellei hyvä ystäväni olisi muutama vuosi sitten muuttanut Lissaboniin. Sen jälkeen olen vieraillut maassa useasti ja päässyt paikallisten viinien makuun. Eteeni on joka kerta katettu talon isännän ja emännän lempiviinejä, joista useaan olen ihastunut itsekin. Yksi suurimmista ihastuksistani oli Carmim Reguengos Garrafeira dos Socíos Tinto 2004, jonka saimme heiltä tuliaisiksi. Seuraavalla visiitilläni halusinkin sitten vierailla alueella, josta tuo viini oli peräisin ja niin teimme viikonloppureissun Alentejoon. Portugali on näppärän kompakti maa, minnekään ei ole valtavan pitkä matka. Lissabonista Evoraan oli vain puolentoista tunnin pyrähdys.

Alentejo sijaitsee Lissabonista katsottuna kaakossa, maan sisäosissa. Etelässä alue rajoittuu Algarveen. Täällä vallitsee selvästi mannerilmasto. Maasto on karumpaa ja päivälämpötilat nousivat paahteisiin lukemiin jo maaliskuussa. Monsarazin pikkukaupungin valkeaksi kalkitut talot toivat mieleen Espanjan ja lähellä naapurimaan rajaa se onkin. Alue kattaa maantieteellisesti kolmanneksen Portugalista ja siellä tuotetaan peräti puolet koko maan viineistä. Viinin ohella erityisen merkittävää taloudellisesti on korkkipuiden kasvattaminen. Tästä syystä on muuten lähes mahdotonta löytää portugalilainen viini, jossa ei ole luonnonkorkkia.

Alentejossa tehdään ennen kaikkea tuhteja ja täyteläisiä mutta pehmeitä punaviinejä, joissa maistuu aurinko. Alue on perinteisesti ollut tunnettu edullisista ja helposti lähestyttävistä viineistä, joita ovat tuottaneet osuuskunnat. Viime aikoina yhä useampi pienempi tuottaja on kerännyt ylistystä laatuviineillään ja uusia tiloja on ilmaantunut kuin sieniä sateella (vuosien 1995 ja 2010 välillä tuottajien määrä kasvoi 45:stä 260:een). Olen kuullut sanottavan, että Alentejo tarjoaa tällä hetkellä parasta hinta-laatusuhdetta Euroopassa. Se on vielä maineeltaan Douron varjossa ja loistaviin yksilöihin pääsee käsiksi pikkurahalla. Eniten viljeltävät lajikkeet ovat paikallisia: Aragonez (eli Tempranillo), Castelao, Trincadeira ja Touriga Nacional. Mutta myös Cabernet Sauvignon ja Syrah löytävät enenevissä määrin tiensä sekoitukseen. Viineissä on ihastuttavaa rustiikkisuutta ja parhaimmillaan ne ovat moniulotteisia ja silkkisiä.

Viinien lisäksi Alentejo valloitti paikan sydämessäni herkullisilla ruoka-annoksillaan, jotka päihittivät kirkkaasti Lissabonin antimet. Yövyimme sekä Evorassa että Monsarazissa, joita molempia voin lämpimästi suositella. Monsaraz on Espanjan rajan tuntumassa sijaitseva pikkuruinen keskiaikainen kylä, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Kukkulan laelta on upeat näkymät ympäröiviin laaksoihin. Vieressä on Euroopan suurin tekojärvi Alqueva sekä Portugalin kilpailija Stonehengelle, Herdade de Xerez. Evora puolestaan on UNESCOn maailmanperintökohteiden joukkoon kelpuutettu roomalaisaikainen kaupunki. Muistan karanneeni siellä illalla lasilliselle kaupungin omaa tuotantoa eli Cartuxaa, jonka olin jo aiemmin erinomaiseksi todennut. Lapsemme oli tuolloin puolivuotias, joten pitkät illalliset ja viinitilareissut piti skipata. Paluumatkalla pysähdyimme kuitenkin Perâ-Graven tilalla maistelukierroksella. Kyseinen tilan viinit tekivät kautta linjan niin suuren vaikutuksen, että tila ansaitsee vielä joskus aivan oman esittelyn. Ostimme viemisiä kotiin ja sen lisäksi laatikkoviinin piknikille. Oli muuten paras laatikkoviini ikinä.

Alkon valikoima on Alentejon punaviinien osalta kapea, mutta kokeilemisen arvoinen on vaikkapa Esporão Reserva. Itse taidan napata mukaan klassikko-osastolta Mouchãon kun se seuraavan kerran tulee vastaan. Ja uusi ja perusteellisempi vierailu Alentejoon on ehdottomasti otettava agendalle.

 

Viinitorstai: Vinho verde goes rosé

viinikupla
July 21, 2016

terras do minho vinho verde rose

Vinho Verde, kirjaimellisesti ‘vihreä viini’, on monille tuttu kesäviini. Erityisesti tämä Casal Garcian pullo tulee vastaan vähän joka maassa, tosin hieman eri hinnalla Portugalissa tai vaikka Saksassa kuin rakkaassa Suomenmaassa. Se on hyvä tyyppiesimerkki vinho verdestä: raikas, pirskahteleva, hapokas, vähäalkoholinen ja aromimaailmaltaan vihreänsävyinen.

Vinho Verde on sekä Portugalin pohjoisin DOP-viinialue että tämän alueen sisällä valmistettava viinityyppi. Täällä samoin kuin rajan takana Espanjan puoleisessa Galiciassa Atlantin tuulet tekevät ilmastosta viileämmän ja sateisemman kuin muualla maassa, minkä huomaa alueen valkoviinien raikkaudesta. Vinho verde -nimellä myytävä viini on usein sekoite eri rypälelajikkeista (tyypillisesti Loureiro, Trajadura, Pedernã) ja se on tarkoitettu nuorena juotavaksi. Kun matkustin ensimmäistä kertaa Portugaliin, yllätyin siitä, että siellä maistamani vinho verdet eivät olleet pirskahtelevia. Muissa maissa ostamani pullot ovat nimittäin aina olleet aavistuksen kuplivia. Ilmeisesti vinho verde voi olla sekä että, vailla mitään logiikkaa. Takavuosina kuplat syntyivät luonnollisesti pullossa tapahtuvan malolaktisen käymisen seurauksena, mutta nykyään viinit suodatetaan ennen pullottamista, mikä estää toisen käymisen. Jotkut tuottajat pitävät kiinni vinho verden kuplivasta tyylistä yksinkertaisesti ruiskuttamalla hiilihappoja valmiiseen viiniin. Ulkomaille myytäviin viineihin saatetaan myös lisätä makeutta.

Vinho verden alueella valmistetaan myös moniulotteisempia, laadukkaita ja ikääntymistäkin kestäviä viinejä Alvarinho-rypäleestä, erityisesti Monçãon kaupungin alueella. Etiketissä lukee tällöin rypäleen nimi ja näissä viineissä on enemmän mineraalisuutta ja korkeampi alkoholiprosentti kuin peruskategorian vinho verdeissä – ja hintakin on moninkertainen.

Tähän asti vastaani on tullut vain valkoviinejä Vinho verdestä, mutta nähdessäni lähiviinikaupassani alueen roséviinin oli sitä aivan pakko maistaa. Terras do Minhon Vinho Verde Rosén 2015 sähäkänpinkki väri on kaukana Provencen roséviinien hienostuneesta haaleasta sipulinkuoren sävystä. Puolikuiva viini oli juuri niin mansikkainen, pirskahteleva, raikas ja kevyt kuin toivoinkin. Jäännössokeria oli hurjat 15g/l, mutta hapot tasapainottivat makeutta mukavasti. Tämän parempaa hellepäivään sopivaa roséta ei ole hetkeen tullut vastaan ja kun hintakin oli alle viisi euroa, olisi tätä pitänyt hamstrata vielä kun ehti. Nyt se on nimittäin loppuunmyyty. Se yksi pullo meni parempiin suihin niin vikkelään, etten ehtinyt ottaa kuvaakaan.

Lissabonin viinibaareja

viinikupla
April 19, 2016

tervetuloa lissaboniin

Lissabon on tullut minulle tutuksi sen jälkeen, kun hyvä ystäväni muutti sinne muutama vuosi sitten. Kun kaupungissa on käynyt riittävän monta kertaa ja tutustunut tärkeimpiin nähtävyyksiin, voi rauhassa keskittyä olennaiseen – viiniin. Ensimmäisellä reissulla pistäydyimme Portossa ja edellisellä kerralla viikonlopun verran Alentejon alueella (Alentejon viineille omistan vielä oman postauksen), mutta nyt halusin tutustua vähän monipuolisemmin portugalilaisiin viineihin. Parhaiten se onnistuu asiaan omistautuneessa viinibaarissa ja sellaisista ei Lissabonissa ole pulaa. Kaupungilla liikkuessani käytin usein Yelp-palvelua ja se listasi haulla “wine bar” kymmenittäin paikkoja, jotka sijaitsivat parin kilometrin säteellä. Vaikka asun itse viinimaassa, niin vastaavaa tarjontaa ei kotikaupungissani todellakaan ole.

Viniportugal on kenties helpoimmin lähestyttävä paikka tutustua paikallisiin viineihin. Se on portugalilaisten viinintuottajien markkinointitarkoituksessa kehittelemä tasting room, jonne turisteilla on vapaa pääsy. Sijainti ei voisi olla enää keskeisempi, Lissabonin keskusaukion laidalla (Praca do Comércio). Maistelu on maksutonta, ihan aikuisten oikeasti. Maisteluhuoneen seinällä on kartta Portugalin viinialueista, jonka avulla voi vähän orientoitua siihen, mitä haluaa kokeilla. Maisteltavaksi tarjotaan yleensä 3-4 erilaista viiniä, joten ihan loppupäiväksi sinne ei voi parkkeerata.

winebar do castelo

Winebar do Castelo sijaitsee Alfaman sokkeloisilla kujilla lähellä linnoitusta. Sen viinivalikoima tuntuu loputtomalta. Parasta paikassa on kuitenkin ystävällinen, omistautuva ja asiantunteva palvelu. Kävelin sisään yksinäni ja ryhdyin tutkailemaan viinilistaa. Painetussa listassa ei suinkaan ole kaikki tarjolla oleva. Sanoin tarjoilijalle, että minua kiinnostaa maistaa Dãon alueen punaviinejä, joita kuvaillaan hyvin erityylisiksi kuin minulle tutummat Douron ja Alentejon punaviinit. Erään viinikaupan omistaja vertasi Dãon punaviinejä Burgundyn vastaaviin. Minun ei tarvinnut tilata sokkona kokonaista lasillista, vaan eteeni kannettiin kolme vaihtoehtoa, joita sain rauhassa haistella ja maistella. Kaikki kolme olivat selvästi voimakashappoisempia kuin aiemmin maistamani portugalilaiset punaviinit. Erinomaisia, mutta selkeästi ruokaviinejä. Pyysin saada kokeilla jotakin ikääntyneempää punaviiniä, sillä kaupasta ei yleensä saa ostettua viittä vuotta vanhempia portugalilaisia viinejä. Olin utelias sen suhteen, miten ne kestävät aikaa. Sain maistettavakseni tilkan alenejolaista punaviiniä vuodelta 2003. Viini oli mielestäni jo kauan sitten parhaat päivänsä nähnyt, väriltäänkin rusehtava ja tuoksu epämiellyttävä. Vielä yksi yritys ja tällä kertaa tärppäsi: Quinta do Mouro 2006 oli upea, kypsä viini. Sitä tilasin kokonaisen lasillisen. Yksittäinen lasillinen oli melko hintava, mutta sain sen vastineeksi käsittämättömän hyvää palvelua. Viisi tähteä ja peukku tälle paikalle!

terassiskumppa delideluxissa

Delidelux on kiva vaihtoehto silloin, jos haluaa nauttia lasillisen terassilla jokimaisemaa ihaillen. Tämä rantabaari on herkkukauppa, joilla on laaja viinivalikoima mukaan myytäväksi. Laseittain tarjoiltavia viinejä ei ole montaa, mutta vaihtoehdot ovat hyviä ja paikka itsessään viihtyisä. Täällä kävimme pariinkiin otteeseen nauttimassa lasilliset Bairradan skumppaa. Baga- ja Chardonnay-rypäleistä valmistettu Quinta do Valdoeiro on syvän kullankeltainen, voimakasarominen ja paahteinen kuohuviini. Aurinkoinen terassi kuuluu sen kanssa yhteen.