Romaniasta löytyy koko joukko kotoperäisiä rypälelajikkeita. Punaisten joukossa yksi nousevista tähdistä on Fetească Neagră. Viime vuosina siitä on alettu puuhata kansallista ylpeyttä, jolla Romania viinimaana voisi profiloitua. Aiemmin ns. paremman kategorian viinit olivat sekoitteita, joissa mukana oli tunnettuja ulkomaisia rypälelajikkeita, kuten Cabernet Sauvignonia ja Merlot’a. Ne ovat vielä toistaiseksi maan viljellyimmät punaiset lajikkeet. Mutta nykyään näkee yhä enemmän ja enemmän kunnianhimoisesti tehtyjä 100% Fetească Neagră -viinejä, joilla pyritään karistamaan jokamiehen arkiviinin imago menneisyyteen. Osittain sen hehkutus liittyy trendiin, joka suosii paikallisia lajikkeita. Mitä alkuperäisempi, sitä parempi. Mutta onko niin? Olen maistanut upeita romanialaisia pinot noireja, mutta en vielä yhtään vastaavan tason Fetească Neagrăa.
Mies kävi äskettäin pikaisella työmatkalla Bukarestissa. Pyysin häntä tuomaan tuliaiseksi viiniä, sillä romanialaisten viinien tarjonta oman maan ulkopuolella on onnetonta. Käsimatkatavaroilla matkustava mies joutui shoppailemaan lentokentällä. Hän erehtyi luulemaan, että hyllyissä olevat hinnat on ilmoitettu paikallisella valuutalla ja ihmetteli miten huonoja myynnissä olevien viinien täytyi olla kun ne olivat niin halpoja. “Onko teillä jotain kalliimpia viinejä”, hän kysyi myyjältä, jonka pokka piti hyvin kun hän ryhtyi esittelemään premium-osastoaan. Vasta jälkikäteen mies tajusi kuitista, että oli maksanut kolmesta pullosta 70 euroa eikä 7o leitä (~15 euroa). Se on kuulkaa paljon se, kun puhutaan romanialaisista viineistä. Kotona googletin, että jokaista näistä viineistä olisi saanut ainakin puolet halvemmalla muualta. Että näin erinomainen tax free -diili tuli tehtyä. Mutta ainakin nyt on tilaisuus maistaa laadukkaampia Fetească Neagră -viinejä, joista aiemmat kokemukseni eivät ole mitenkään mieltäylentäviä.
Fetească Neagră on kotoisin Romanian koillisosasta, mutta nykyään lajiketta viljellään kaikkialla maassa kuten myös naapurimaassa Moldovassa. Lajike on sopeutunut maan mannerilmastoon, jossa lämpötilanvaihtelut vuodenaikojen välillä ovat jyrkkiä. Kesät ovat tukahduttavan kuumia ja talvet lumisia. Roomalaisaikana tämä oli valtakunnan perimmäistä kolkkaa, jonne epäsuosioon joutuneet karkotettiin rangaistuksena. Ilmastollisia oloja kun pidettiin epäinhimillisinä (roomalaiset eivät tosin tunteneet Suomea…). Mutta näissä olosuhteissa Fetească Neagră porskuttaa tyytyväisenä. Rypäleiden paksu kuori takaa viiniin runsaan pigmentin ja tanniineja. Hyvin valmistetuilla viineillä onkin kypsymispotentiaalia ainakin kymmenisen vuotta. Aromimaailmasta pitäisi löytyä ainakin luumua, mustikkaa ja pippurisuutta.
Korkkasimme ensimmäiseksi viineistä edullisimman ja ulkonäkönsä puolesta minua eniten epäilyttävän. Castellum Draculan vampyyritematiikalla ratsastava viini on ilmiselvästi tehty pelkästään vientiin. Tunnen romanialaisia sen verran hyvin, että he inhoavat sydämensä pohjasta amerikkalaista Dracula-myyttiä, jota pitävät täysin vääristyneenä hapatuksena omista vampyyritraditioistaan (niistä kirjoitin toisen blogini puolella). Tämännäköinen pullo tuskin olisi myyntimenestys Romaniassa. Mieheni tosin sortui ostamaan sen myyjän suosituksesta. Hän oli myös meistä kahdesta pettyneempi korkeiden odotustensa takia. Dracula-viini olikin lopulta pehmeän mehumaista, juuri sellaista jota mies on kotimaassaan koko ikänsä saanut. Helppoa juotavaa toki ja siksi moni tästä varmasti pitäisikin. Mutta minulle Fetească Neagră ei vieläkään päässyt näyttämään todellisia kynsiään. Lataan omalta osaltani nyt suuret odotukset kaapissa vielä odottavaan Serve-viinitalon lippulaivasekoitteeseen Cuvée Charlotteen. Ainakin Jancis Robinson on sitä ylistänyt. Kyseessä ei tosin ole 100% Fetească Neagră, vaan sen joukossa on Merlot’a ja Cabernet Sauvignonia; rypäleiden sekoitussuhde vaihtelee vuosikerrasta toiseen. Ehkä tämä viini päätyy lasiin joululomien aikana.
