Viinitorstai: Beaujolais nouveau

Vuodenkiertoon mahtuu monenlaisia viiniaiheisia juhlia, mutta yksi näkyvimmistä – Suomessakin – on eittämättä Beaujolais nouveau -päivä. Joka vuosi marraskuun kolmantena torstaina vyörytetään markkinoille Beaujolais’n viinialueen uuden sadon viini. Juuri sen nuorempaa tavaraa ei markkinoilta löydy, sillä viini tuodaan myyntiin nopean tuotantoprosessin päätteeksi vain 6-8 viikon kuluttua sadonkorjuusta. Maailmalle päätyy kaikkiaan kolmisenkymmentä miljoonaa pulloa, joista jopa seitsemän miljoonaa Japaniin. Googlettamalla löydät häkellyttäviä kuvia, jossa japanilaiset kirjaimellisesti kylpevät uuden sadon viinissä.

Ranskassa Beaujolais nouveau -päivä on yksi odotettuimmista ja rakastetuimmista vuotuisista juhlista. Le Beaujolais nouveau est arrivé! julistavat ranskalaislehdet ja ihmiset jonottavat keskiyön juhliin, jossa uuden sadon viini korkataaan ensimmäisen kerran. Suomessakin juhlintaan on liitytty jo pitkään, siellä tämän tavan itsekin opin. Saksalaisia sen sijaan ei voisi vähempää kiinnostaa ranskalaisten uuden sadon juhla. Ensimmäisenä marraskuuna tässä maassa juoksin viinikaupasta toiseen Beaujolais’n perässä. Kaikkialla tarjottiin ei-oota. Yhdessä kaupassa jouduin jopa väittelemään siitä, oliko kyseinen päivä marraskuun kolmas torstai vai ei. Lopulta löysin yhden ketjun, jossa tätä harvinaista tavaraa oli myynnissä. Mutta ei enää. Kun tänään toiveikkaana astuin saman liikkeen ovesta sisään ja huhuilin Beaujolais nouveaun perään, sain vastaukseksi pahoittelevat päänpudistukset. Se on kuulema kallistunut niin paljon, että tilaaminen ei kannata. Saksalaiset eivät mitenkään suostuisi maksamaan kymppiä tästä viinistä. (Jotkut ovat, sillä tilastojen perusteella Beaujolais nouveauta viedään Saksaan useita satoja tuhansia pulloja.)

Kiinnostavaa huomata, miten Beaujolais nouveaun suosio aaltoilee. Ilmiö sai alkunsa jo vuosikymmeniä sitten, mutta sitä vietettiin vain paikallisesti Beaujolais’n ja Lyonin baareissa ja bistroissa. Kun innostus levisi Pariisiin, oli vain ajan kysymys, milloin muu maailma seuraisi perässä. Vuonna 1985 lanseerauspäiväksi määrättiin marraskuun kolmas torstai. 80-luvulla Beaujolais-hype oli kuumimmillaan ja myynti kymmenisen miljoonaa pulloa nykyistä suurempaa. Sen jälkeen innostus on laskenut ja joskus markkinoille on päätynyt jopa täysin kelvotonta viiniä. Tuottajat ovat huomanneet, että vaikka Beaujolais nouveau myy vuodesta toiseen, se ei kohenna alueen viinien mainetta jos tuote on kuraa. Siksi moni viinintekijä näkee nykyään vaivaa sen eteen, että myös talon uuden sadon viinit olisivat kelvollisia. Monet eivät silti koske Beaujolais nouveau -viiniin pitkällä tikullakaan ja sitä saatetaan kutsua juomakelvottomaksi (imbuvable). Viini-innostuksen leviäminen Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan takaa kuitenkin laajat markkinat, jotka ovat valmiita maksamaan yhä suurempia summia pelkän hypetyksen vuoksi.

Tunnustan, minäkin olen sitä koulukuntaa, joka juoksee Beaujolais nouveaun perässä, vaikka ei itse viinistä erityisemmin pidäkään. Se on vain kiva traditio. Ja parhaimmillaan, joinakin vuosina, viini voi olla luokkaa “ihan kiva”. Virkistävän erilainen, jota on hauska juoda lasillinen-pari, mutta toista pulloa ei tee mieli hankkia. Miltä se sitten maistuu? Vähän raa’alta, sanoo muistikuvani. Uuden sadon viini on kepeää, kirpakkaa ja marjaista. Tyypillinen Beaujolais nouveaun aromi on banaani, joka kuulema syntyy viinin tekemiseen käytetyn tietynlaisen hiivan sivutuotteena.