Viinitorstai: Chenin blanc
Loiren laaksosta kotoisin oleva Chenin blanc on menettänyt jalansijaa kotimaassaan Ranskassa, mutta toisaalta raivannut tiensä uuden maailman vakiorypäleiden joukkoon. Etelä-Afrikassa se on tätä nykyä yleisin rypälelajike ja sen viljelyala on kaksinkertainen Ranskaan nähden. Chenin blanc taipuu moneen. Loiren perinteiset versiot siitä ovat makeita viinejä, jotka ovat äärimmäisen pitkäikäisiä. Rypäleet kerätään myöhään, kun niihin on jo muodostunut jalohometta, mikä tiivistää rypäleen sokeripitoisuutta ja tuo viiniin intensiivisiä makuvivahteita. Samalla metodilla valmistetaan muun muassa Saksan makeat Rieslingit (Beerenauslese ja Trockenbeerenauslese), Sauternes ja Tokaji.
Chenin blancit on kuitenkin suurelle yleisölle tuttu kuivana, hapokkaana ja hedelmäisenä viininä. Kuivia versioita valmistetaan myös Loiressa, tunnetuimpina alueina Savennières, Jasnières ja Anjou. Myös Loiren kuohuviinien (Crémant de Loire) pohjana on yleensä Chenin blanc. Alkosta ei löydy mitään muuta esimerkkiä Loiren Chenin blanceista kuin yksi ainoa kuiva Vouvray-kuohuviini, joka kylläkin on erinomainen yksilö. Uuden maailman chenin blancit ovat lähes poikkeuksetta kuivia viinejä. Rypäleelle tunnusomainen hapokkuus säilyy kuumassakin ilmastossa ja lisäksi Chenin blanc tuottaa suuren sadon. Se onkin maineeltaan edullinen peruspöytäviini, jota ei pidetä erityisen kiinnostavana.
Olen utelias testailemaan tällaisia ei-niin-maineikkaita rypälelajikkeita, niin kuin äskettäin Pinot blancia (tuon postauksen jälkeen olen maistanut myös loistavaa itävaltalaista ja moselilaista Weissburgunderia). Chenin blancin makuprofiilissa kiinnosti sen erilaisuus näiden viileän ilmaston valkkareihin nähden, joita yleensä tulee juotua. Rypäle tarjoaa sitrusta ja trooppisia hedelmiä: ananasta, mangoa, passionhedelmää, jopa hunajaisuutta – mutta kuitenkin tiukkaa hapokkuutta. Kuulostaa cocktaililta, jonka mielelläni tilaisin, joten miksi en myös viiniä.
Ostin ensin eteläafrikkalaisen tuottajan Delheimin alle kymmenen euron hintaisen perus-Cheninin. Mies avasi sen iltana, jolloin olin juuri sairastunut ja kaikki mitä suuhuni pistin maistui vain ja ainoastaan pippurille. Senkin läpi aistin, että tässähän on kiva viini. Joten menin eräänä päivänä ostamaan toisenkin testipullon, mutta myyjä ylipuhui minut ostamaan saman tuottajan kunnianhimoisemman Chenin blanc-kokeilun, jolla oli hintaakin jo lähes kymppi enemmän. Delheim Family Chenin Blanc 2013 on kahdelta eri Stellenboschin tarhalla kasvatetuista rypäleistä tehty viini, joka on käynyt vain villihiivojen voimalla ja levännyt sen jälkeen hiivasakan päällä uudessa ranskalaisessa tammitynnyrissä. Kuvauksen perusteella sen pitäisi tuoda hienostunutta tammen aromia, mutta oma kokemukseni hienostuneisuudesta oli kuin tammitynnyrillä olisi lyöty päähän. Tässä viinissä oli selkeästi yritystä ja tuoksussa oli jännää villiyttä, joka lienee hiivan päällä kypsymisen vaikutusta. Silti nämä käymisen ja varsinkin tammikypsytyksen aromit hukuttivat alleen hedelmäisyyden. Tammi tuntui suorastaan poltteena suussa. Näistä kahdesta tykkäsin ehdottomasti enemmän siitä edullisemmasta, raikkaampaa ja hedelmäisempää tyyliä edustavasta versiosta. Jos pidät tammittamattomasta Chardonnaysta, niin saatat hyvinkin pitää myös tästä.
Hei, pakko nyt avata suu kun taisi tekstissäsi mennä hieman uuden ja vanhan maailman roolit sekaisin. 🙂 Chenin Blanc on nimittäin nostanut profiiliaan Ranskassa, minkä vuoksi monet Loiren tuottajista ovat innostuneet tästä lajikkeesta viime aikoina paljon enemmän verrattuna aiemminvalmistettuihin, helpoihin, heikkolaatuisiin ja ylirikitettyihin tusina-Chenineihin.
Sen sijaan Etelä-Afrikassa Chenin ei ole “tätä nykyä” maan suosituin rypälelajike, sillä sitähän se on ollut käytännössä läpi koko maan modernin viininvalmistushistorian – nykyisin lajikkeen suosio on sen sijaan laskussa, koska siitä on perinteisesti valmistettu juurikin noita suurisatoisesti tuotettuja bulkkiviinejä ja nykyisin monet tuottajat panostavat mieluummin yhä enemmän laatuun.
Kiitos kommenteista! Arvasin, että kun kirjoittaa tiiviin taustoituksen, niin jotain oleellista jää mainitsematta. Maistelin hiljattain alkuviinejä (vai käytetäänkö Suomessakin nykyään termiä natural wines?) ja siellä tuli selväksi, että Loiressa panostetaan paljon Cheniniin. Voisiko sanoa, että Cheninin profiilia yritetään nostaa sekä Loiressa että Etelä-Afrikassa, kun jälkimmäisessäkin yritetään tehdä siitä muuta kuin tusinatavaraa (vaikka ei aina onnistuttaisikaan..)? Etelä-Afrikassa se kuitenkin on edelleen viljellyin rypälelajike, vaikka ei trendikäs olisikaan.
Silmäilin sen verran nopsaan Alkon Loiren valikoiman (miksi tuotteita ei voi hakea rypäleittäin??), että tuo Les Vieux Clos meni silmien ohi. Varmasti kokeilemisen arvoinen, joskin ei ihan hirveän helposti lähestyttävä kokeilu, jos sitä pitää tilata kerralla kuusi pulloa ja pulittaa 247 euroa 😀
Kyllähän noista villimmistä viineistä näkee käytettävän paljon erilaisia nimiä: alkuviinit, natural-viinit, naturaalit, natuviinit, nakuviinit, höpöviinit jne. 😀
Selkeästi kyllä Cheninin roolia pyritään nostamaan niin EAfrikassa kuin Loiressa, mutta kahdella hyvin erilaisella tyylillä: Loiressa usein haetaan enemmän “perinteistä” tyyliä ja korostetaan terroir-ajattelua, kun taas monet (onneksi ei kaikki) tuottajat siellä Afrikan nokassa pyrkivät nostamaan rypäleen laatua tekemällä siitä modernia, massiivista superviiniä.
Rypälelajikkeilla voi kyllä hakea Alkon tuotteita, mutta tilausvalikoiman tuotteille ei merkitä rypälelajiketta, joten jos lajikkeen nimeä ei ole tuotteen nimessä, ei haku sitä löydä!
En tiedä missä päin liikut, mutta jos Helsingin myymälät ovat saavutettavissa, tiedän ainakin Eteläespan Alkosta löytyvän Les Vieux Closia hyllystä.
Tilausvalikoiman tuotteiden myymäläsaldojahan ei Alkon sivuilta suoraan näe, mutta asian voi silti tarkistaa Alkon sivuilta kirjoittamalla aluksi tuotteen nimen hakuun, jolloin se pomppaa näkyviin. Tämän jälkeen voi kirjoittaa paikkakunnan: jos tuote katoaa, ei sitä löydy mistään myymälästä, mutta jos se pysyy näkyvissä on sitä jossain: esimerkiksi kun kirjoittaa hakuun Vieux Clos Tampere, ei löydy mitään, mutta tuote löytyy taas hakusanalla Vieux Clos Helsinki. Sitten voi vain haarukoida oikeaa myymälää kirjoittamalla myymälöiden nimiä: koska tuote löytyi nimellä Vieux Clos Eteläesplanadi, on se silloin ko. myymälässä hyllytavarana!
Hyvä vinkki, kiitos! Käyn tosin Suomessa harvoin enkä välttämättä ehdi käydä tietyssä Alkossa. Taidan siis tutkailla Loiren Cheninejä jostain nettikaupasta, kun niitä on varsin vähän viinikauppojen hyllyillä Saksassakin. Mahtaako sulla olla kokemusta vaikka Vinatiksen valikoimissa olevista Chenineistä, mitä suosittelisit?
Muutenkin Chenin on omasta mielestäni melko mielenkiinnoton rypäle Etelä-Afrikassa: monet alueet ovat liian kuumia tälle lajikkeelle, minkä vuoksi ne maistuvat aina samanlaisilta: ylikypsiltä trooppisilta hedelmiltä ja nallekarkeilta. Vain riittävän viileässä viljelty Chenin tuntuu tuottavan sellaisia nyansseja, jotka tekevät siitä mielenkiintoisen lajikkeen.
Lisäksi harmillisesti monen eafrikkalaisen tuottajan “paremmat” Cheninit kärsivät juuri kuvailemastasi ongelmasta: ylitammituksesta. Etelä-Afrikassa tuntuu vieläkin olevan rankasti hakusessa se ns. tyylikäs tammitus. Tästä johtuen vaihtoehtoina ovat lähinnä geneeriset halpisvalkoviinit tai mauttomalla lailla tammitetut monsteriviinit. Eh.
PS, vaikka Alkon perusvalikoimasta ei Loiren Cheniniä löydä, on sentään tilausvalikoimasta löydettävänä todellinen Loiren Cheninien kulttiklassikko, Nicolas Jolyn luotsaaman Coulée de Serrant -viinitalon erittäin persoonallinen viini!